Tyyntä myrskyn edellä

Linturetkeily on viimepäivinä rajoittunut lähinnä työmatkoihin. Olen alkanut peurojen takia kantamaan kameraa enemmän mukana, varsinkin kun aamuisin on jo valoisaa. Työmatkan varrella peruslajien ohella erityisen mukavia havaintoja ovat olleet palokärki ja pikkutikat. Maanantaina pikkutikka rummutti Maarin lahokoivikossa ja eilen saman paikan lähellä pyöri pikkutikka naaras. Palokärki on näkynyt koluamassa rantapuita lähes päivittäin, vaikka sen reviiri lieneekin vähän laajempi.

Naaras palokärki

Lähes koko työmatkani matkan rantatienvarressa kulkee lämpöputki, jossa tehoa on riittänyt sulattamaan hanki lähes koko matkalta putken päältä. Pakkasilla se aina jäätyy, mutta kun lämpötila lähestyy nollaa, niin ruoho paistaa puolimetriä leveältä kaistaleelta, vaikka ympärillä on mahtavat hanget. Olen mielessäni ajatellut, että tuo voi kerätä ensimmäisiä muuttolintuja. Tänään ruohotuppaalta pomppasikin peippo. Ei varmaankin vielä muuttolintu, mutta jostain se oli siihen tupsahtanut, koska aiemmin sitä ei ole näkynyt. Samalla paikalla näin alkuviikosta nopeasti kähmyisen pikkulinnun, joka pakeni sulasta pensaikon syövereihin. Tilanne oli nopea, mutta voisin muutaman euron lyödä vetoa, että se oli rautiainen. Tämän lisäksi ihmettelin tänään polunvierushangelle tippuneita kuivia pihlajanmarjoja. katsoin ylös ja yli kuukauden tauon jälkeen pääsin näkemään kaksi taviokuurnaa. Lienevätkö palailemassa takaisin pohjoiseen?

Eräs koiras mustarastas on ottanut pihapihlajamme tähystyspaikakseen ja on istunut välillä tunti tolkulla ihan ikkunan takana. Tällä viikolla myös ensimmäiset mustarastaan laulun tapailut ovat kuuluneet.

Rastas yöllisen lumisateen jälkeen.

 Sinitiaiset kävivät nokkimassa jotain pihlajanoksille sataneelta lumelta.

Sinitiainen

Jostainsyystä minulla ei ole montaa hyvää kuvaa sinitiaisesta, vaikka se on kaunis ja yleinen lintu. Ehkä sen vilkkaus on vaikeuttanut hyvien kuvien saantia. Tänään pääsin kuvaamaan sinitiaista vähän erilaisesta näkökulmasta. Aurinko paistoi keväisesti ja tiaisilla on ollut reviirinvarausmeininkiä jo useamman viikon ajan. Ilmeisesti parilla sinitiaiskoiraalla pesäkolon varaaminen ei enää onnistunut laulukilpailulla ja voice of Finland muuttui yllättäen perjantai-illan nakkikioskijono tappeluksi. Tintit lensivät toisiaan päin ja tippuivat hangelle välittämättä minusta vaikka seisoin kahden metrin päässä.

Tintit olivat tukevasti kiinni toisissaan ja painimatsi oli valmis alkamaan

Välillä molemmat olivat päät hangessa ja pyrstöt kohti taivasta

Välillä vähän huilattiin

 Välillä toinen tintti oli pitkään alakynnessä ja yllättäen osapuolet vaihtuivat. Tappelu tuntui menevän koko ajan rajummaksi.

Välillä voitolla ollut hyppi ja huitoi siivillään maassa makaavaa

Vaikka muutaman gramman höyhenpallojen tappelu oli hieman koomista niin tämä ilme kertoo, että leikki oli touhusta kaukana.

Lopulta tappelu siirtyi pois lumikuopasta, joka tappelun seurauksena syntyi.

 Välillä olin jo varma, että toinen tintti ei tästä nahinasta hengissä selviä, mutta lopulta molemmat ottivat kuin ottivat siivet alleen ja poistuivat paikalta. Nahina kesti ainakin viisi minuuttia.

Tappelu ihmetytti myös punatulkkuherraa, joka tunnetaan arvokkaan rauhallisesta käytöksestä

Talventörröttäjän sieminiä syömässä

Ensiviikon mahdollisen lämpökauden jälkeen ensimmäisiä muuttolintuja saanee jo odottaa...