23.6. Kilpisjärvi-Pallas

23.6. Oli aika siirtyä aamupalan ja lapinmyyrien ihastelun jälkeen Kilpishallin ja Kilpisjärven luontokeskuksen kautta kohti Pallastuntureita. Matkalla sateli melko kovasti. Pidettiin ensimmäinen pysähdys Iiton palsasuolla, jossa sade taukosi hetkeksi kuin tilauksesta. Käveltiin pitkoksia pitkin suon laitaan ja ihailtiin hetki runsasta linnustoa. Palsasoita sanotaan Lapin linturikkaimmaksi biotyypiksi ja se oli kyllä helppo uskoa. Lintujen ohella myös täällä näkyi lapinmyyriä ja harmaakuvemyyriä. Pikkulinnuista nähtiin mm. keltavästäräkkejä ja sinirinta, kahlaajista liroja ja vesipääsky sekä kruununa suon vastareunan keloon lennähtänyt suopöllö. Valitettavasti tihkusade ja etäisyydet estivat kunnon kuvaamisen. Palsasoiden eirikoisuutena ovat palsakummut joiden sisällä on jäätä, joka ei sula kesälläkään. Palsasoiden syntyminen vaatii vuoden keskilämpötilaksi alle -1 astetta, joten siksi niitä on vain pohjoisimmassa Lapissa. Ilmeisesti viimevuosina palsakummut ovat alkaneet huolestuttavasti sulaa ja romahdella.

Iitonpalsasuo. Oikeassa reunassa yksi palsakummuista

Suopöllö

 Matka jatkui ja kuin "vahingossa" ehdotin evästaukoa Järmän linnoitusalueella, jossa kierrettiin mielenkiintoinen Lapinsodan museo ja sen ympäristössä risteileviä saksalaisten vanhoja taisteluhautoja ja korsuja. Täälläkin vilisteli lapinmyyriä juoksuhautojen louhikoissa.

75 mm panssarintorjuntatykki vartioi Kilpisjärven tietä

Loppumatkasta nähtiin vielä kaksi hiiripöllö samalla sähkötolpalla ja lopulta saavuttiin viime kesältä tuttuun Pallashotelliin. Alkajaisiksi käytiin grillikodalla paistamassa makkarat ja keittämässä perunat ja sitten suunnattiin Palkaskeron kierrokselle, jonka maisemista emme viime vuonna päässeet sumun takia nauttimaan.

Järripeippo

Poroja oli tällä kertaa hotellin ympäristössä vähemmän, mutta muutamia kymmeniä silti lähimaastossa.

Juuri kun pääsimme polun alkuun ja ehdimme kävellä muutaman sata metriä E huomasi yllä kaartelavan linnun. Yllätys oli melkoinen, kun se osoittautui tunturikihuksi! Kilpiksellä ei tärpännyt mutta täällä tärppäsi heti. Kihu liiteli uskomattoman kevyesti siipiään räpäyttämättä, otti korkeutta ja katosi tuntureiden sekaan. Keli oli hieman sumuinen ja autereinen, joten kuvat myös sen mukaisia.

Tunturikihu

Tunturikihu

Palkaskeron huipun tuntumassa yksi kiiruna kukko livisti pakosalle ja huipulla pyöri pulmuspariskunta.

Kiiruna pakenee kulkijoiden edestä

Palkaskeron laki on laakea ja näköaloja ihaillakseen kannattaa huippu kiertää.

Pallastunturiketjua pohjoiseen

Pallashotelli reitin loppupäästä kuvattuna

Pallasjärvi

Myös täällä kasvoi Uuvanaa

22.6. Skibotn ja Saanajärvi

Lahdettiin aamulla ajelemaan Norjan puolelle Skibotn (Suomeksi komea Yykeänperä). Matkaa tuli noin 50 km ja se taitettiin komeassa vuorten ympäröimässä jokilaaksossa. Suomen puolella näkyi yksi isolepinkäinen. Norjan puolella maasto näytti sopivalta peikkojen biotoopilta, mutta niitä ei yrityksestä huolimatta nähty.

Norja

Ajomatkan maisemia

 Perillä ohitettiin Skibotnin kylä ja parkkeerattiin auto Lyngen vuonon rantaan. Nähtiin haahkoja, koskeloita ja perus lokkeja, mutta muuten linnuston puolesta oli melko hiljaista.

Vuoria

Maisemia

Rantaa

Näkymä vuonon pohjukkaan

Haahkoja

Paluumatkalla pysähdyttiin Helligskogenissa, jossa on upea vuorilta ryöppyävä vesiputous. Kävelimme tieltä epämääräisiä polkuja pitkin putouksen rantaan. Kaiken kaikkiaan putous koostui useasta osasta, joten yhteen kuvaan ei koko kokonaisuutta saanut. Putouksen liepeillä oli runsaasti hirven jälkiä. Paluumatkan erikoisuus oli keskellä metsää löytynyt ruostunut hyvin vanha auto, jossa oli suuret lokasuojat yms. Liekkö saksalaisten 1944 hylkäämää kalustoa, jota alueella on runsaasti.

Helligkogenin putous

Helligskogenin putous

Isokissankäpälä

Lapinorvokki

Pidettiin läheisen joen rannassa evästauko, koska paikka oli upea ja keittimellekin löytyi sopiva tasainen kivi.

Upeita taimenjokia

Kenttälounaan valmistus

Suomen puolella syötiin erinomainen lounas retkeilykeskuksessa ja päätettiin sen jälkeen valita iltalenkiksi noin 4 kilometrin patikointi Saanan taakse Saanajärvelle. Tälläkin kertaa oli tunturikihu mielessä, koska sopivaa maastoa tuollakin suunnalla tuntui olevan. Lintuja näkyi kuitenkin vähän ja kihut loistivat poissaolollaan. Kivitaskuja, sinirintoja, niittykirvisiä, käki, korppi yms kuitenkin nähtiin.

Soistunutta tunturikoivikkoa

Saanan eteläjyrkänne

Avotunturin puroja ja lampia

Tunturikihuja ei näy

Polku nousee taustalla näkyvältä Kilpisjärveltä

Saanajärvi löytyi ja se olikin vielä osaksi jäässä. Kuvan puro tulvi niin kovasti, että kenkiä kastelematta ei olisi päässyt ylitse vaikka reitti oli siihen merkitty. 

Tälle päivälle ei uusia lintuhavaintoja kertynyt, mutta jälleen onnistunut päivä. Oli mielenkiintoista kahlata paahteisessa T-paitakelissä välillä metrisessä hangessa ja katsoa jäälauttojen ajelehtimista joissa. Alempana tunturikoivuvyöhykkeellä oli todella lämmintä ja litrainen vesipullo tuli tarpeeseen.

Videoita sopulista ja riekosta

21.6. Retki Mallan luonnonpuistoon

Aterian jälkeen päätettiin tehdä iltaretki Mallan luonnonpuistoon. Paikalla oli nähty tunturikihuja, joten ajatuksissa oli löytää tämä laji elikseksi. Parkkeerasimme auton leveälle parkkipaikalle ja lähdimme kulkemaan tunturikoivikossa kiemurtelevaa polkua. Matkalla vastaan tuli muutama norjalainen vaeltaja, mutta muuten saimme edetä rauhassa. Tässä vaiheessa voisi mainita, että Kilpisjärvellä ei ollut käytännössä lainkaan hyttysiä, vaikka tuulikin oli lähes nollassa. Lämpötila huiteli jossain 10-15 asteessa. Alhaalla oli melkein t-paita keli ja ylempänä tarvittiin takkia.

Siilasjärvi laskee Kilpisjärveen yhtenä koskena. Kosken yli johti puusilta.

 Kosken ylitettyämme ja muutamia kymmeniä metrejä käveltyämme huomasin jyrsijän juoksevan edessä polun yli ja heti oli selvää, että nyt kyseessä oli tunturisopuli. Pysähdyimme hetkeksi ja sopuleita näkyi vilistämässä joka puolella. Välillä ne jahtasivat toisiaan. Ne olivat kuitenkin sikäli arkoja, että äkkinäinen liike sai ne vilahtamaan koloon. Ne tosin ilmestyivät uudestaan näkyviin hyvin nopeasti. Yksi sopuleista aiheutti paljon hämminkiä, kun se yritti lähes jokaiseen kivenkoloon ja jokaisessa kolossa oli jo asukas, joka ajoi tulokkaan pakosalle. Ilmeisesti koski ja järvi olivat estäneet sopulien liikehdinnän ja siksi niitä oli pakkautunut pienelle alueella. Kovin sopuisia ne eivät kuitenkaan olleet, mutta muuten hyvinkin sympaattisia.

Näissä maisemissa sopulit pyörivät. Kuvan etualla myös sulkakasa.

Tästä polun yli se vilahti

Tunturisopuli

Tunturisopuli

Tunturisopuli ja tunkeilija

Reviirin puolustaja

Sopuli

Sopuleita näkyi melko suppealla alueella. Harmaakuvemyyriä vilahteli taas hieman ylempänä ja sopuleiden seassakin. Tunturikoivikon jälkeen tultiin taas avoimeen, kasvillisuuden peittämään nummimaiseen maastoon.

Avointa nummimaista maastoa

Polulta löytyi oksennuspallo. Liekkö suopöllö tässä levähtänyt?

Eräälle pienelle kumpareelle noustuamme tapahtui eeppinen kohtaaminen. E pysähtyi ja osoitti eteen, jossa muutaman metrin päässä ruokaili upea riekko koiras, joka ei huomannut meitä ollenkaan.

Riekko

Kameran naksutus sai riekon lopulta säpsähtämään ja se huomasi kulkijat polulla.

Epäluulo

Riekko

Riekko potpotti närkästyneenä ja siirtyi syvemmälle näreikköön. Sen perässä näkymättömissä ollut naaras pinkaisi pakoon lumilaikulle.

Riekko naaras

Samalta paikalta näimme myös 3 kurkea kaartelemassa, kaksi tuulihaukkaa ja yhden ampuhaukka koiraan joka syöksyi tunturikoivujen latvoja hipoen pikkulintujahdissa. Lopulta saavuimme pienille tunturilammille, joilla söimme eväät. Kihuja ei näkynyt, mutta alli oli lammella pesimäpuuhissa. Jostain kuului myös keräkurmitsan rullailua.

Tunturilampi

Mallan luonnonpuiston maisemissa

Paluumatkalla sama riekkokoiras oli siirtynyt paremmin kuvattavaksi. Lisäksi pääsimme kuvaamaan harmaakuvemyyrää ja sopulipaikalla taas sopuleita, joita näkyi nyt vähän vähemmän.

Riekko

Riekko

Riekko

Riekko

Ja kun vauhtiin oli päästy niin toinen riekkokukko löytyi alempaa tunturikoivikosta.

Sopuli

Sopuli analysoi mahdollisuuksia vesistönylitykseen

Kun on paikallaan, niin sopuli tuli vain metrin päähän.

Eräs sopuleista juoksi polkua pitkin.

Saana Mallan polun alkupäästä nähtynä

harmaakuvemyyrä

Harmaakuvemyyrä

Myyrien määrä tuntuu olevan niin suuri, että siihen nähden petoja näkyi ehkä yllättävänkin vähän. Ehkä niiden ei tarvitse juurikaan liikkua kun ruokaa on helposti tarjolla. Iltasella käytiin vielä Kilpisjärven rantamaisemissa. Tuntureilta saapuneet lapintiirat saivat ensin kihuhälytyksen soimaan. Lähempi tarkastelu paljasti ne kuitenkin lapintiiroiksi.

Lapintiira

Ruusunjuurta kasvoi Kilpisjärven rannassa