23.6. Oli aika siirtyä aamupalan ja lapinmyyrien ihastelun jälkeen Kilpishallin ja Kilpisjärven luontokeskuksen kautta kohti Pallastuntureita. Matkalla sateli melko kovasti. Pidettiin ensimmäinen pysähdys Iiton palsasuolla, jossa sade taukosi hetkeksi kuin tilauksesta. Käveltiin pitkoksia pitkin suon laitaan ja ihailtiin hetki runsasta linnustoa. Palsasoita sanotaan Lapin linturikkaimmaksi biotyypiksi ja se oli kyllä helppo uskoa. Lintujen ohella myös täällä näkyi lapinmyyriä ja harmaakuvemyyriä. Pikkulinnuista nähtiin mm. keltavästäräkkejä ja sinirinta, kahlaajista liroja ja vesipääsky sekä kruununa suon vastareunan keloon lennähtänyt suopöllö. Valitettavasti tihkusade ja etäisyydet estivat kunnon kuvaamisen. Palsasoiden eirikoisuutena ovat palsakummut joiden sisällä on jäätä, joka ei sula kesälläkään. Palsasoiden syntyminen vaatii vuoden keskilämpötilaksi alle -1 astetta, joten siksi niitä on vain pohjoisimmassa Lapissa. Ilmeisesti viimevuosina palsakummut ovat alkaneet huolestuttavasti sulaa ja romahdella.
 |
| Iitonpalsasuo. Oikeassa reunassa yksi palsakummuista |
 |
| Suopöllö |
Matka jatkui ja kuin "vahingossa" ehdotin evästaukoa Järmän linnoitusalueella, jossa kierrettiin mielenkiintoinen Lapinsodan museo ja sen ympäristössä risteileviä saksalaisten vanhoja taisteluhautoja ja korsuja. Täälläkin vilisteli lapinmyyriä juoksuhautojen louhikoissa.
 |
| 75 mm panssarintorjuntatykki vartioi Kilpisjärven tietä |
Loppumatkasta nähtiin vielä kaksi hiiripöllö samalla sähkötolpalla ja lopulta saavuttiin viime kesältä tuttuun Pallashotelliin. Alkajaisiksi käytiin grillikodalla paistamassa makkarat ja keittämässä perunat ja sitten suunnattiin Palkaskeron kierrokselle, jonka maisemista emme viime vuonna päässeet sumun takia nauttimaan.
 |
| Järripeippo |
 |
| Poroja oli tällä kertaa hotellin ympäristössä vähemmän, mutta muutamia kymmeniä silti lähimaastossa. |
Juuri kun pääsimme polun alkuun ja ehdimme kävellä muutaman sata metriä E huomasi yllä kaartelavan linnun. Yllätys oli melkoinen, kun se osoittautui tunturikihuksi! Kilpiksellä ei tärpännyt mutta täällä tärppäsi heti. Kihu liiteli uskomattoman kevyesti siipiään räpäyttämättä, otti korkeutta ja katosi tuntureiden sekaan. Keli oli hieman sumuinen ja autereinen, joten kuvat myös sen mukaisia.
 |
| Tunturikihu |
 |
| Tunturikihu |
Palkaskeron huipun tuntumassa yksi kiiruna kukko livisti pakosalle ja huipulla pyöri pulmuspariskunta.
 |
| Kiiruna pakenee kulkijoiden edestä |
 |
| Palkaskeron laki on laakea ja näköaloja ihaillakseen kannattaa huippu kiertää. |
 |
| Pallastunturiketjua pohjoiseen |
 |
| Pallashotelli reitin loppupäästä kuvattuna |
 |
| Pallasjärvi |
 |
| Myös täällä kasvoi Uuvanaa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti