maanantai 21. heinäkuuta 2014

12.7.-15.7 Norrut längre fram vi drar!

Aloitimme pohjoisen matkan valietappina Harjavalta. Matkalta mainittavimmat havainnot olivat hemppo ja pikkulepinkäinen. 13.7 käytiin Yyterin lietteillä melkoisen helteisessä ja paarmojen täyteisessä kelissä. Lisäksi joku lenkkeili lietteille ja joku juoksutti kahta isoa koiraa vapaana, joten lintuja oli aika vähän näkyvissä. Parhaina havaintoina suosirriparvi ja ristisorsat. Muutoin näkyvissä oli perusrantalinnustoa. Vanhojen kahlaajien päämuutto lienee käynnissä kunnolla vasta parin viikon kuluttua.
Yyterin rantamaisemia
 Jätin jalkapallon mm-finaalin katsomisen varsinaisen peliajan jälkeen, koska aamulla oli herätys 6:00 ja samoin tein matkaan lähtö. Ajettiin melkein yhtä putkea Vaasan ohi Oravaisiin asti ja siitä Kokkolaan, jossa pidettiin ruokatauko. Tutustuttiin Kokkolan vanhaan kaupunkiin ja käytiin katsomassa Oolanninsodan aikaista englantilaisilta kaapattua sotasaalista.
Kokkolalaisten sotasaaliiksi oli jäänyt vene, jonka avulla englantilaiset olivat yrittäneet tulla polttamaan laivoja satamassa.
Ennen kuin jatkettiin matkaa pohjoiseen käytiin vielä pitkälle merelle työntyvällä Trullevin niemelle, jonka päässä oli pieni lintutorni. Meri oli linnuista lähes tyhjä, jos muutamaa merimetsoa ja isokoskeloa ei lasketa.

Näkymää Trullevin niemeltä.
 Lopulta noin 17:30 kurvattiin Limingan luontotuvan pihaan ja kirjauduttiin huoneeseen. Ehdimme tutustua hienoon Liminganlahden luonnosta kertovaan näyttelyyn noin puoli tuntia ennen sen sulkeutumista.

Limingassa opasteet olivat kunnossa ja lamputkin muotoiltu linnun pääksi/lentäväksi linnuksi riippuen miten katsoo.

Kultasirkku on hävinnyt Limingan luonnosta, mutta huoneemme oli nimetty sen mukaan.

Limingan luontotupa ja hotelli kuvattuna rannan suunnasta.

 Kävelimme hotellilta muutaman sata metriä uudistetulle Virkkulan tornille, josta aukeaa upea näkymä Liminganlahdelle, ruovikoihin, pelloille ja rantaniityille, joita suuri lammaslauma piti avoimena. Tornin alin kerros toimi suurena piilokojuna, josta ikkunat aukenivat joka suuntaan.

Virkkulan torni
Näkymää Virkkulan tornilta.

Tornin vierellä piipahti sitruunavästäräkki ja kahlaajia oli lahdella valtavasti. Suurin osa liroja, mutta myös runsaasti mustavikloja, suokukkoja, valkovikloja ja taivaanvuohia. Kova ukkosrintama kuitenkin lähestyi ja ehdimme olla tornissa vain vartin verran. Viime hetkillä löysin nuoren mustapyrstökuirin mustaviklo porukasta. Pidimme sadetta pari tuntia ja menimme uudelleen torniin. Paikalla viihtynyttä arosuohaukkaa emme nähneet, mutta ruskiksia oli runsaasti ja kalasääski sekä merikotkakin nähtiin. Lahti oli täynnä sorsia mm. jouhisorsia ja lapasorsia ja kahlaajien haravoinnissa meni hetki jos toinenkin ilman erikoisempia löydöksiä. Sateen jälkeinen sumu haittasi vähän näkyvyyttä. Paikalla oli muutamia muitakin lintuihmisiä ja jossain vaiheessa huomio kiinnittyi erikoiseen tiiraan. Paikalla oli nähty hietatiira ja tämä täytti joitain tuntomerkkejä, mutta jokin ei natsannut. Lintu näytti kookkaalta, lyhytpyrstöiseltä ja tummanokkaiselta. Se teki muutamia syöksysukelluksia lennosta ja välillä poimi jotain pinnasta suoraan lennossa. Nokka ei kuitenkaan näyttänyt riittävän paksulta. Vaikka saimme katsella lintua pitkän tovin ei sitä saatu sumusta johtuen varmuudella määritettyä. Aamulla käytiin vielä lyhyesti tornissa, mutta sumuinen keli sai nopeasti jatkamaan matkaa.
Aamulla merenpinta oli noussut ja sumussa havainnointi oli vaikeaa.
 Pidettiin lyhyt pysähdys meren rannalla Oulun ja Kemin välillä, mutta keli oli edelleen sumuinen ja näkyvyys heikkoa. Torniossa poikkesimme Haparandan puolella ostamassa lisää ruokatarvikkeita ja toistamiseen Övertorneossa. 

Lappiin asti päästiin
 Pidempi kahvitauko pidettiin Aavasaksassa, jonka näköalavaaralle kapusimme. Sieltä aukesi hienoja näkymiä Torniajokilaaksoon. Kelikin kirkastui kun merisumut jäivät taakse. Tilhi helkytteli vuodariksi kuusikkorinteillä ja muutama tiainen kuultiin, mutta ne jäivät määrittämättä.

Näkymää Aavasksassa
Torniojokilaaksoa
Korkeusvaihtelut alkavat kasvaa tasaisen rannikon jälkeen.


Alhaalta rinteestä kuului erikoista nau'untaa, joka jäi määrittämättä. Myöhemmin se paljastui kuukkelin ääneksi.
 Jatkoimme matkaa reittiä Pello-Kolari-Muonio. Jossakin Kolarin paikkeilla nähtiin muutamia poroja ja kolme kuukkelia lensi aivan auton editse, joista sain vihdoin kauan odotetun eliksen! Nähtiin myös muutamia tilhiä tien sivussa. Sää muuttui kuitenkin sateisemmaksi ja ennen Muoniota jouduimme odottamaan tiensivussa jonkin aikaa kun rankka sade sai tien todella tulvimaan.

Sadepilvet painostivat loppumatkaa.
Muoniosta suunnattiin pienemmälle tielle kohden Pallas-Ylläs-tunturin kansallispuistoa. Pikkuhiljaa tie nousi korkeammalle ja ohitimme Olostunturin läheltä ja näimme komean Jerisjärven. Lopulta saavuimme Pallashotelille ilta kuuden aikaan. Hotellin takaa aukenivat upeasti lähitunturit ja toisella puolelle rinnemetsä kynttiläkuusineen kapusi hotellin vierelle.  Hotellin pihalla kökötti useampi kymmentä poroa. Pihalla oli myös paloauto, koska jokin palohälytin oli lauennut ja jouduimme odottelemaan hetken huoneen saantia. Hotellin kattorakenteissa näkyi paljon pesiviä räystäspääskyjä ja urpiasia hyöri pikkukoivuissa kun purimme tavaroita autosta.

Porotokka päätti tallustella kymmenisen minuuttia tietä pitkin välittämättä autoista tuon taivaallista.

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Hajakuvia heinäkuun puoliväliltä

9.5. vietin pari tuntia aamulla Porniastenniemen piilokojussa. Paikalla ei juuri ihmisiä ollut joten linnut olivat rohkeasti esillä. Jopa harmaahaikara uskaltautui hetkeksi piilokojun eteen.
Rytikerttuspoikue oli toistuvasti näkyvillä. Näitä pääsee harvoin näkemään ja nyt huomio kiinnittyi todella pitkänoloiseen nokkaan.
Ruutanoilla oli kutu käynnissä aivan tornin edustalla.
Nokikanan poikanen. Lampareen takareunassa pyöri noin 20 minuuttia viiksitimaliparvi,.mutta eivät olleet kunnolla kuvattavissa. Lisäksi kuulin mahdollisesti pusitiaisen äänen.
Pitkoksilla oli nuoria västäräkkejä hyönteisjahdissa. Sitruunavästäräkkiä ei näkynyt vieläkään. Kerran kuului lupaava ääni ja sopivan näköinen lintu suhahti ruovikkoon, mutta en nähnyt tuntomerkkejä kovassa vastavalossa.

Punarinnan poikasia oli rantalehto pullollaan. Hauskana havaintona oli myös nopeasti paikalla käväissyt puukiipijä.

8.5. Kävin taas Luukissa, mutta nyt varpuspöllöpoikueesta ei kuulunut pihaustakaan eikä niitä myöskään näkynyt. Sen sijaan neljä kaakkuria kalasteli Hauklammella.
Metsänsuopainanteista löytyi useita maariankämmeköitä.

Tänään päätin käydä Hyvinkään Ridasjärvellä bongaamassa siellä pesinnässä onnsituneita mustatiiroja. Niitä lentelikin useita aivan järven vastapäätä. Minulla on kolmen vuoden takaa yksi mustatiira havainto vaihtopukuisesta linnusta Porissa, mutta nyt pääsi näkemään lähes juhlapukuisia lintuja. Paikalla myös idänuunilintu, nuolihaukka, ruskosuohaukka, kalasääski, härkälintu ja käki.
Kertaalleen tiira käväisi järven tornin puoleisella rannalla ja sain siitä jonkinlaisen kuvan kaukoputken läpi.
7.7. Kävin Sipoonkorvessa kartoittamassa pääreitin ulkopuolisia polkuja. Metsä on heinäkuussa melko hiljainen. Kuitenkin parkkipaikalla sain vuodariksi pähkinähakin, joita alueella on ilemisesti muutamia pähkinäpensaiden pähkinöiden varassa. Muita havaintoja olivat mm närhi ja pyypoikue, 5 laulavaa peukaloista, ruisrääkkä, 2 tiltalttia, metsätiaisia, metsäjänis ja erittäin mielenkiintoiseen paikkaan keskelle metsää asetettu piilokoju.
Angervohopeatäplä. Löysin kirjastosta hyvän perhoskirjan ja se on innostanut kuvaamaan vastaan tulevia päiväperhosia.

Ensi viikon pohjoisen reissun suunnittelu on vienyt aika paljon aikaa.

Varusteinventaariota


Harakka saari

5.7. meinattiin mennä Suomenlinnaan, mutta lautalle oli sellainen jono, että päätettiinkin käydä aivan Helsingin edustalla sijaitsevalla Harakka -saarella. Saaressa oli käytännössä vain muutama kävijä meidän lisäksemme.
Pienen Harakan saaren kiersi mukavasti luontopolkua pitkin. Polun vierellä oli ihmisiin välinpitämättömästi suhtautuvia lintuja ja runsaasti rantakasveja.

Lokin poikanen
Lapintiira

Meriharakka

Suomenlinna näkyi taustalla paikallisessa merisumussa.

Valkoposkihanhen poikanen

Valkoposkihanhi

Mantereella valkkarit ylittävät tien kun autoilijat antavat niille tilaa. Ylitys tapahtuu yleensä suojatietä pitkin.


perjantai 4. heinäkuuta 2014

Torronsuo

Tehtiin eilen J:n kanssa päiväretki Torronsuon kansallispuistolle. Sää oli aurinkoinen/puolipilvinen, mutta tuuli melko kova, mikä piti hyönteiset loitolla. Suolla nähtiin mm. käki, pikkukuovi, kapustarintoja, kulorastas ja metsäosuudella pikkusieppo, tiltaltti ja töyhtötiainen. Suo kasvit tuntuivat olevan erityisen mielenkiintoisia alueella.
Torronsuo

Torronsuo

Torronsuo
Pitkoksen reunoilla oli erittäin runsaasti kihokkeja. Ne ovat todella pieniä ja siksi niiden ohi on varmaan tullut normaalisti käveltyä.

Ylemmässä ja alemmassa kuvassa lienee pyöreälehtikihokki ja tässä pitkälehtikihokki.
Kihokki

Suon laidasta löytyi muutamia kämmeköitä ja määritin tämän kasvupaikan ja ulkonäön perusteella maariankämmekäksi. Kämmekät kuuluvat orkideoihin.

Mättäillä siellä täällä kasvoi lakkaa ja muutamissa oli jo suunilleen syömäkelpoisia marjoja.


Muutama kapustarintakin löytyi kun riittävästi kiikaroilla haravoi suon pintaa. Viheltelyä kuului kuitenkin lähes tauottomasti.

Jokin hopeatäplälaji, ilmeisesti niittyhopeatäplä.
Pidettiin vanhassa kuusikossa pieni tauko. Vanhasta kuusimetsästä kuului erikoista raksutusta ja yllättäen sieltä lehahti upea pikkusieppokoiras varoittelemaan naavaisiin kuusiin.

Pikkusieppo
Pikkusieppo

Pikkusieppo