sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Kanahaukka viikonloppu

Viikonloppuna oli mukavaa pikku pakkasta ja aurinkoa. Lauantain ja sunnuntain agendaksi muodostui molemmille päiville Vanhankaupunginlahti aamupäivä ja metsään iltapäiväksi. Lauantaina aloitettiin Vanhankaupunginkoskelta, jossa oli tällä kertaa mukavasti saukon jälkiä näkyvillä. Myös minkin jälkiä näkyi, samoilla paikoilla, kuin edelliskerralla.
Saukon jälkiä

Saukko hengaillut kivellä

Munkin jälkiä
Jatkettiin Pornaistenniemeen ja Lammassaaren pitkoksille. Pornaistennimessä koiras pikkutikka nakutteli vuodariksi.
pikkutikka
Pitkoksilla kuulin palokärjen ääntä lahden yltä ja sillähän olikin kanahaukka perässä. Vaivoin palokärki sai väisteltyä kanahaukan ja pääsi Keinumäen metsään. Haukka jäi voimalinjalle istumaan. Viiksitimaleita ei ruovikossa kuulunut ja ruokinnallakin perus lintuja.
Keltasirkku
Vajaan kymmenen tiklin parvi toki ilahdutti. Löysimme toisesta voimapylväästä kanahaukan joka huuteli aktiivisesti. Metsästä pyrähti esiin sen kaveri ja yhdessä ne tekivät hetken soidinlentoa.
Kanahaukka

Kanahaukka
Iltapäivällä menin Lemmenlaaksoon ja kiersin nyt käytännössä koko alueen. Tikkojen osalta oli edelleen hiljaista ja vain muutama käpytikka löytyi. Joki oli pääosin jäässä ja jäällä näkyi lähinnä jäniksen ja ketun jälkiä.

Tänään aamulla menimme Keinumäen ja Hakalanniemen puolelle Viikissä. Viikin puhdistamon sulassa oli kolme tavia sinisorsien kanssa. Jälleen palokärki kierteli ja huomattiin kaksi kanahaukka väijyssä.
Kanahaukka

Kanahaukka
Timaleita ei tälläkään puolella kuulunut, mutta kanahaukat astuivat taas kuvaan kun yksi yritti pyydästää oravaa Hakalan ruokinnalta. Se jopa hyppi epäonnisen iskun jälkeen oksia pitkin oravan perässä kuusessa. Paluumatkalla puhdistamolla kaikki varislinnut olivat ilmassa ja nuoret harmaalokit lensivät merelle. Syy selvisi kun kanahaukka oli iskenyt yhden lokeista. Se oli tippunut lokin kanssa veteen ja uinut lokki jaloissa rantaan. Se ei kuitenkaan jaksanut nostaa sitä siitä.
Kanahaukka ja harmaalokki
Iltapäivällä teinkin sitten kunnon metsäretken. GPS:n mukaan reitti oli reilut 6 kilometriä ja se suurimmaksi osaksi umpihangessa kaatuneiden runkojen yli hyppien. Suuntasin Rörstrandin suojelumetsään Sipoon ja Järvenpään rajamailla. Kuljin pelipaikoille sähkölinjaa pitkin ja siirryin siitä metäsn puolelle. Kuljin pääasiassa kosteapohjaista syvennystä pitkin ja tavoitteena oli etsiskellä pohjantikkoja. Jälkiä niistä olikin todella paljon noin kilometrin matkalla.
Suuri osa puista on pystyyn kuolleita.

Pohjantikka suorittanut pintakuorinnan.
Metsän tikka saldoksi jäi lopulta 7 käpytikkaa ja palokärki. Ponut pysyivät piilossa. Pyy sentään pyrähti jaloista suon laitamilta ja kallion harjalla kiemurteli teeren jälkiä. Ketun ja metsäjäniksen jälkiä oli niinikään runsaasti. Mielenkiintoisin jälki oli valitettavasti hiukan liian vanha ja siihen oli satanut viime yönä kevyt lumikerros päälle tehden tarkemman analyysin mahdottomaksi. Jälkijono kulki suoraan ja määrätietoisesti metsässä, askeleen koko ja pituus viittaisivat vahvasti ilvekseen. Paikalta löytyi myös todennäköisiä näädän jälkiä mutta nekin olivat hiukan turhan vanhoja.
Jäljen pituus noin 9 cm, ja vasemman jalan jälkien väli noin 120 cm. Jos tämä ei ole ilves niin mikä?

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Tuulen ja jään lintu

Tunturikiuru
Tänään ajelin Kaakkolan talviruokinnalle jossa äänekkäästi kotkotteli fasaani. Paikalla nyt myös 2-3 käpytikkaa kun aikaisemmin en ole siellä tikkoja nähnyt. Jätkoin Järvenpään vanhalle maankaatopaikalle bongaamaan kahta tunturikiurua. Paikalla ei ollut muita vaikka kaakkolassa porukkaa oli viitatiaista bongaamassa kymmenkunta. (Minä en tänään viitatiaista nähnyt).

Kasan huipulla oli todella hiljaista ja meni tovi ennen kuin hokasin tunturikiurun avoimella hangella. Se ei siis ollut rikkaruohostossa josta sitä etsin. Kunnioitusta herättävää selviytymistä muuttaa Norjan vuorilta talvehtimaan tuulen ja tuiskun armoille napsimaan rikkaruohon siemeniä.
Tunturikiuru
Käväisin vielä Keravan myllynumella jossa taas vakio piekana ja myös noin 10 tiklin parvi.
Piekana

Tiklejä tiellä auton ikkunan läpi kuvattuna
Viimeviikonloppuna kävin Viikissä kun pakkanen huiteli melkein -30 asteessa. Vanhankaupungin koskella oli minkin jälkiä. Lammassaaren pitkokset olivat täysin autiot. Keinumäellä loputkin sulan rippeet olivat jäässä. Kärppä oli nuohonnut metsämyyrät ruokinnalta. Punarinta edelleen sinnitteli nousevan auringon lämmöttömässä valossa.
Punarinta
 Tuusulan Jokipuistossa näkyi minkin jälkiä. Se oli ylittänyt pitkiäkin maataipaleita ja pulahtanut aina lopuksi jokeen. Tavikin oli vielä paikalla. Tällä reissulla onnistuin taas näkemään viitatiaisen joka nyt oli aktiivisesti äänessä kelien lauhduttua.
Lauantaina 14.1. käytiin Haltialan aarnimetsässä, Emme löytäneet "parempia" tikkoja, mutta käpytikkoja sentään 6 kpl. Nähtiin melko vaalea rusakko ja lukuisia metsä- ja valkohäntäkauriin jälkiä.Alueella myös mahdollisesti liito-oravia. Papanoita ei löytynyt mutta muuten sopivan väristä lunta jättihaapojen tyvillä.

Ennen suojakeleja 8.1. Tein Sipoonkorvessa pitkän umpihankikierroksen. Lumijälkiä oli vähän, oikeastaan vain ketun, metsäkauriin ja supikoiran (ei talviunilla pakkasista huolimatta?). Myös kolmen metsäkauriin sulat makuupainanteet löytyi. Termarikahvia nautiskellessa kaksi pähkinähakkia kailotti metsän omistajuutta ja yksinäinen teeri rysähti päältäni lentoon kallion laella. Siellä näkyi myös vähän teeren jälkiä. Käpytikkoja näkyi 4 ja muutamia metsätiaisia. Oravan ja jäniksen jäljet täysin kateissa.

tiistai 3. tammikuuta 2017

Harmaapäätikka Lemmenlaaksossa

Tänään käväisin tekemässä Lemmenlaaksossa pienen kävelyn. Lunta oli tullut kivasti. Ketun ja pyyn jälkiä näkyi ja kutakuinkin ainoa lintu jonka näin oli hiljaa kuusikossa puita kuorinut harmaapäätikka.

Harmaapäätikka
Alla vielä muutamia kuvia loppu vuodelta. Piekana Haminassa ja varpuspöllö Harjavallassa.
Piekana

Piekana

Varpuspöllö

Varpuspöllö

Varpuspöllö

Varpuspöllö

maanantai 2. tammikuuta 2017

2017 sähäkkä aloitus

2016 loppuvuotena ehti retkeilemään melko vähän ja reilut plusasteet ja pimeys eivät tähän kauheasti houkuttaneetkaan. Kuitenkin hyviä havaintoja olivat mm. 23.12. Haminassa piekana, 27.12. Porissa mustavaris ja 28.12 Harjavallasta löytämäni varpuspöllö. Näistä kuvat ovat toisella koneella ja laittelen niitä tänne vähän myöhemmin.

1.1. Olin päättänyt retkeillä tiukasti koko valoisan ajan. 31.12. tein pohjustusretken Haltialaan, mutta sieltä ei löytynyt kuin ihan peruslintuja. Lemmenlaaksossakin oli täydellinen tikkatyhjiö ja arvelin Järvenpään viitatiaisen olevan kateissa. Rakettien jo paukkuessa päätin tehdä reitin Viikki-Keravan myllynummi-Tuusulajärvi-Järvenpään Kaakkolan ruokinta-Keravan kartano.

Aamulla lämpötila oli pakkasen puolella ja ilma mukavan kirkas. Pihasta ja autosta tuli jo muutamia peruslajeja ja Viikissä yritin ensin timaleita, mutta niitä ei kuulunut. Yksinäinen telkkä sukelteli puhdistamon pienessä sulassa. Ns. "vesipäästäisoja" oli sulanut ja jonkun päästäisne ääntä kuuluikin. Samalta paikalta löytyi pari metsäkaurista niiden vakio mestalta. Samalla peukaloinen rätisi kosteikon pajukoissa. Jatkoin Hakalanniemen ruokinnalle, josta tulikin hömö- ja kuusitiainen, punatulkku, vihervarpunen, punarinta, korppi, orava ja kaksi metäsmyyrää. Myös keinumäen ruokinalla oli kaksi metsämyyrää! Niitä tuntui olevan kivasti liikkeellä näin aamuhämärissä ennen lenkkeilijöidne tuloa.
Hömötiainen oli positiivinen yllätys.

Metsämyyrä

Metsämyyrä

Punarinta
Punatulkku piipahti lähileppään kun yritin kuunella timaleita Hakalanniemen tornissa
jatkoin purolahteen, jossa bongasin isolepinkäisen. Muuten paikalla oli aika hiljaista.
Isolepinkäinen
Mölylän riistapellolta lehahti lentoon 3 närheä ja kuusikosta löytyi hippiäinen. E yhytti käsittämättömästi pellon reunapuista melko kaukana polusta varpuspöllön! Jo toinen sponde varpuspöllö muutaman päivän siään.
Tiukka tuijotus
Varpuspöllö
 Palailimme takaisin autolle, mutta uudet lajit rajoittuivat urpiaiseen. Poikkesin nopeasti kotona syömässä, mutta pihapirin tilhiparvesta ei kuulunut pihaustakaan. Sen sijaan varpunen ja viherpeippo löytyivät ikkunasta. Pikku paussin jälkeen ajoin Keravan Myllynummen teollisuusalueella bongaamaan alueella talvehtivia piekanoja. Piekana lensikin aivan auton editse jo enne kuin edes pääsin pelipaikoille. Myös suurehko urpiaisparvi kierteli alueella.

Tuusulajärven pysähdys jäi väliin kun se näytti olevan tiukasti jäässä ja retkiluistelijoiden kansoittama. Näin ollen jatkoin suoraan Kaakkolan ruokinnalle napaten matkalla pinnan keltasirkusta. Heti ruokinnalle päästyäni viitatiainen ilmestyi syömään. Nyt sen määrittäminen otti tosin huomattavatsi enemmän aikaan kun se ei pitänyt ääntä juuri lainkaan.
Viitatiainen
Pahimmat puutteet olivat toistaiseksi metäslajeissa joten päätin käydä vielä kiertämässä koko Lemmenlaakson reitin. Aurinko oli jo melko matalalla joten laaksossa oli aika hämärää. Töyhtötiainen ja puukiipijä löytyivät suunnilleen tutusta paikasta, mutta pyytä ei näkynyt. Myöskin tikkarintamalla oli edelleen hiljaista. Ainoastaan käpytikka löytyi. Palokärjestä oli tosin merkkejä näkyvissä.

Laskin, että päivän tulos oli 28 joka on myös 1.1. enkkani vuodelta 2012. Nyt oli tsäänssi pistää paremmaksi ja kun tilhiä ei edelleenkään näkynyt niin kävin vielä tsekkaamassa yöpymään siirtymässä olleet pulut Keravan rautatieasemalta. Näin ollen omalla suoritustasollani melko kelvollinen tulos kun vielä vesilinnut puuttuivat lähes tyystin merenlahtien jäädyttyä.

2.1. Vein auton iltapäivällä huoltoon ja päätin sillä aikaa tehdä pienen kävelyn Tuusulan jokipuistossa. Tuusulajärvi laksee pienenä jokena mutkitellen Tuusulan keskustan tuntumassa. Nyt näin jo kotipihassa tilhet ja toisen tilhiparven Tuusulan keskustassa. Kävelin jokivartta ja pienen sillan kohdalla oli noin 10 sinisorsaa ja niiden joukossa yksi tavi.
Tavi
Tiesin, että alueella oli myös koskikaroja, mutta niitä ei tullut löytyvän millään vaikka nuohosin joenrantoja melko tarkkaan. Lähdin rivakasti kävellen jo paluumatkalle kun näin jonkun mustan liikahtavan vastarannalla. Mustarastas ajattelin ja meinasin jo jatkaa matkaa, mutta jostain syystä se ei tullut esille uudestaan mustarastaille tyypilliseen tapaan. Voisiko se olla koskikara ajattelin ja nostin kiikarit silmille. Hemmetti. Sehän on joku talttahammas. Rotta tai vesimyyrä. Ja se tuijottaa minua paikallaan pajun juurakossa. Kamera esiin ja tarkennus. Minkki!
Tuijotus
Otin muutaman askeleen ja sillä aikaa minkki loikkasi kepeästi metrin päähän ja hävisi rantatörmään. Onneksi lunta oli jo vähän. Haravoin törmää kiikareilla kunnes näin pinkin kuonon rinteessä.
Paikallan oleva minkki sulautuu lähes täydellisesti rantatörmään
Minkki
 Siellä se tuijotti minua aivan paikallaan. En saanut selvää oliko sillä siinä jokin kolo jonka suulle se jäi. Kuvaillessani minkkia kaksi sorsaa ui aivan eteeni pullumielessä. Ajattelin, että kohta tulee ruumiita, mutta ilmeisesti läsnäoloni vaivasi minkkiä sen verran, että se tyytyi tuijottamaan metrin päästä sen edestä lipuneita sorsia.

Minkki tuijottaa ohilipuvia sorsia.
Nyt olin jo vähän myöhässä korjaamolta, joten palailin rivakkaa vauhtia ja onnistuin vielä näkemään matkalla sen koskikarankin!
Koskikara

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Viitatiainen

Viitatiainen on päättänyt jäädä talvehtimaan Järvenpään Kaakkolan lintutornin ruokinnalle. Paikka on hyvin pajukkoinen ja veden valtaama. Tiainen löytyi heti kun pääsin paikalle. Se äänteli aina kun saapui ruokinta-automaatille, otti siemenen ja lensi kauas varastoimaan sen.
Viitatiainen

Viitatiainen

Viitatiainen