lauantai 10. tammikuuta 2015

Vesipäästäinen! NIsäkäselistä ei voi välttää..

Tänään oli tarkoitus osallistua Tringan kävelyretkelle Viikkiin, mutta koska tietokone hajosi eilen ja sen parissa meni melko myöhään, viiväistyi aamulla lähtö ja päätimme tehdä oman kävelyretken samoille huudeille. Gardenian ruokinnalta ei irronnut lajeja ja pellotkin olivat tyhjät. Päätimme seurailla yhtä lupaavaa sulaojaa talvehtivat kurpat mielessä. Ojan reunojen millintarkka haravointi kannatti sillä kurppien sijaan löysimme Suomen ainoan myrkyllisen nisäkkään vesipäästäisen!

Ensimmäinen päästäinen pääsi katoamaan rantapenkereeseen, mutta noin 30 metrin päästä löysimme toisen, joka sukelteli aktiivisesti ja nousi syömään vedestä löytämiään hyönteisiä pinnalle.
Vesipäästäinen nousi karahkalle ruokailemaan

Vesipäästäinen uimassa
Päästäinen oli todella nopea ja teki aina noin metrin pintauinnin, jonka jälkeen se sukelsi joiksikin sekunneiksi ja syöksyi pinnalle päästyään heti rantaan. Sama toistui monta kertaa. Uidessaan päästäinen muistutti mustavalkoista ongenkohoa. Vesipäästäinen lamauttaa saaliinsa myrkyllisellä syljellään, jota sen puremasta erittyy saaliiseen. Hauska sattuma, kun eilen iltalenkillä spekuloitiin vesipäästäisen näkemisen mahdollisuutta. Myöhemmin muutamat muutkin lintumiehet lähtivät yrittämään päästäisen bongaamista, kun kuulivat siitä meiltä.

Päästäispaikalta vuodariksi tuli noin 40 vihervarpusen parvi ja hömötiäinen. Epävarmaksi jäänyt varpushaukka vilati ruokinnalla ja isolepinkäinen päivysti lahden keskellä sähkötolpan päässä. Pihlajanmarjojen kimpussa oli monikymmenpäinen rastasparvi, josta löytyi myös yksi punakylkirastas. Paluumatkalla Gardenian ruokinnnalla oli kolme tikliä. Keravan keskusta nähtiin vielä naakkojen hätistelemä kanahaukka.

tiistai 6. tammikuuta 2015

Ekat lajit vuodelle 2015 ja vähän pesäkuvia

Naakkaparven iltalentoa keittiönikkunasta kuvattuna. Naakka sai kunnian olla ensimmäinen laji vuodelle 2015.
Vuosi 2015 käynnistyi ajomatkalla Keravalta Harjavaltaan 1.1. Ajomatkalla plakkariin ropisi perus autosta havaittavia lajeja eli varislintuja. Lisäksi marjalintuja on edelleen maastossa ja näin ollen tilhi ja räkättirastas hoituivat matkan aikana. Perillä päätin hurauttaa ennen hämärää Euran Kauttuankoskelle, josta löytyi yksi koskikara, tosin valitettavan kaukana kuvattavaksi. 
Tämä kara tuli kuvattua jouluaattona Kotkan Kyminkartanon koskesta
Koskikara
Kautuankoskessa oli paljon jäätä. Kuvassa vanhan myllyn rakenteita.

Koska valoa vielä riitti päätin käydä katsomassa Harjavallan padon alapuolisen sulan. Sulasta löytyi vain yksi isokoskelo, mutta luontopolun loppupäästä löytyi valkoselkätikkapariskunta päivän viimeisillä valoilla.

2. ja 3. päivä olivatkin sitten säiden puolesta katastrofaaliset kun vettä vihmoi myrskytuulen mukana ja lumet hävisivät silmissä. 3. päivä oli pakko vähän tuulettua ja kierreltiin Ulvilassa Kokemäenjoen rantapolkuja etsien merkkejä majavasta. Lopulta niitä löytyikin, mutta ilmeisesti emme kuitenkaan ihan reviirin ydinalueelle löytäneet. Samalla rantakaistaleella oli myös runsaasti vesimyyrän kasoja ja jälkiä.

Majava oli nakertanut haapaa.
3. ja 4. päivän yönä tuli uutta lunta ja 4. päivä ajeltiin takaisin kotiin ilman ihmeempiä havaintoja. 5.1. Aamulla käväisin Keravan kartanon ruokinnalla, mutta odotettua fasaania ei irronnut. Keltasirkkuja ja viherpeippoja oli kuitenkin mukavasti. Päätettiin ulkoilla sitten oikein kunnolla kauniin päivän kunniaksi ja valittiin pääretkikohteeksi meille uusi paikka: Tuusulan Ruotsinkylän tutkimusmetsä. Paikalla on metsäntutkimuslaitoksen tutkimusalueita eli runsaasti erilaisia puulajeja ja monipuolista maastoa, sekä hyviä ulkoilureittejä. Metsätiaisia oli mukavasti ja pikkukäpylintuparvia nähtiin muutamakin. Pyy vislaili itsensä vuodariksi ja pari pyytä yllätettiin myös koivun norkkojen kimpusta. Toinen niistä jäi pyylle epätyypilliseen tapaan poseeraamaan kameralle.

Pyy poseeraa auringossa
Pyypaikalta jatkoimme matkaa kunnes tulimme suurten lehtikuusten tuntumaan. Täällä kuulimme reissun tavoitelajimme ensimmäisen kerran kun pähkinähakki naukaisi metsässä. Kuljimme sivupolkua suurten siperianpihtojen/serbiankuusten/sempramäntyjen alle. Siellä oli muutamia katkenneita puita ja asetimme mukana olleita maapähkinöitä yhdelle puulle. Ehdimme vain viiden emtrin päähän puusta kun ensimmäinen kahdesta hakista syöksyi siemenapajalle. Molemmat hakit kiskoivat kuvun täyteen siemeniä ja veivät syvemmälle metsään jemmaan. Ruotsinkylän tutkimusmetsä vaikutti erittäin mielenkiintoiselta retkikohteelta myös kevättä ajatellen.

Pähkinähakki metsän hämyssä pähkinäapajalla.
6.1. Arvottiin terkikohteeksi talvinen Seurasaari ja sen lukuisat ruokinnat. Mittari näytti kuitenkin yli kymmentä pakkasastetta jo toista päivää, joten joutsenet, sorsat, lokit yms. olivat häipyneet huudeilta.
Rannan jäämuodostelmia.

Rantajäitä Seurasaaressa
Retken päätavoite oli kuitenkin pähkinänakkeli, joten ei muuta kuin ruokintoja kiertämään. Seurasaari onnistuu kuitenkin aina yllättämään suurella koollaan ja ruokintoja tuntui olevan joka puolella, mutta lintuja melko vähän. Peruslajeja kuitenkin nähtiin.
Hippiäinen ruokinnalla.
Tämäkin reissu kääntyi kuitenkin reisulti positiivisen puollelle, kun varisparven ja närhen räkätys herätti epäilykset kanahaukasta tai vastaavasta. Erään ruokintapaikan yläpuolelta kuusesta löytyikin yllättäen huuhkaja. Oma arvioni on, että tämä on ehkä koiras. Huuhkaja torkkui iltapäiväauringossa ja variksetkin kyllästyivät siihen.

Huuhkaja jai viime vuodelta kokomaan näkemättä/kuulematta
Harvinaisen hyvässä kuvausasemassa ja ilmeisen hyvin ihmisiin tottunut, kun ei kuvaamisesta välittänyt yhtään.
Huuhkajalle riittää saaressa ainakin valtavasti oravia ruuaksi.

Paluumatkalla muutama tiainen kävi melko tuttavalliseksi ja päätettiin kokeilla uskaltavatko ne hakea pähkinöitä kädestä. Ekat sinitiaiset olivat rukkasella noin kolme selkuntia sen jälkeen kun käsi oli suoristunut.

Sinitiainen. Tästäkö Seurasaaren nimi? Seuraa löytää helposti...
Talitiainen
Kalalokkikin istui jäällä, joten yksi "merellinenkin" laji tuli.
 Nyt kun havaintorintamalla tuntui olevan putkipäällä niin lähdin vielä iltapäivällä Sipoonkorpeen tikat ja kanalinnut mielessä. Tarkistin kahdeksan tikkaa, mutta kaikki olivat käppäreitä. Kanalintujakaan ei näkynyt... Päätin etsiskellä vähän jälkiä ohuelta lumihangelta, mutta esim. pikkujyrsijät tuntuvat olevan täysin kateissa. Joulun välipäivinä löysin yhden uuden supikoiran pesän kun seurailin aamulla tuoreita jälkiä. Nyt jälkiä ei näkynyt, joten supikoirat lienevät talviunilla.
Surikoiran pesä sijaitsee melko kuvauksellisella paikalla kallion päällä olevan kiven alla.
 Toiset supikoiran jäljet löytyivät yllättäen paluumatkalla. Kaksi supikoiraa oli seuraillut polkulinjaa niille ominaiseen tapaan. Paikan lähellä on yksi pesä, jonka löysin syksyllä. Se vaikutti kuitenkin asumattomalta.


Pesäkolo on etelärinteessä ja sen edusta on puhdasta hiekkaa. Sade oli tiviistänyt hiekkaa eikä siinä näkynyt jälkiä. Asetin pesäkolon suulle heinän poikittain.
Joulukuussa ensilumien aikaan kävin uudestaan kololla, mutta heinä oli paikoillaa ja lumessa ei ollut jälkiä. Joko kolo on hylätty tai sitten sen asukas oli jo talviunilla.
Haminastakin löytyi syksyllä yksi uusi pesäkolo, joka oli kaivettu kahden kiven väliin. Epäilen, että siinä asustaa kettu.
Tämä oli mielenkiintoinen löytö jouluaattona. Kotkan Kyminkartanonkosken vanhojen myllyrakenteiden välissä oli kolo, josta tuli jonkin keskikokoisen eläimen jälkiä. Kuitenkin paikka on kosken takana, joten läheltä jälkiä ei päässyt tarkastelemaan. Kyseessa voisi kuitenkin ehkä olla esim. minkin pesä?

 Lopetin tänään Sipoonkorven kierroksen metsän siimeksessä sijaitsevalle niitylle, joka vaikuttaa todella otolliselta petolintupaikalta. Olen käynyt paikalla kymmenkunta kertaa ja löytänyt lähinnä kauriin jälkiä. Joskus tuolla voisi esim. hiiripöllö istua.
Metsäniitty


Loppuun vielä kuvamysteeri. Syksyllä ensimmäisten pakkasöiden jälkeen eräs pikkulampi Sipoonkorvessa oli saanut noin sentin jääkerroksen. Rannassa kävellessämme huomasimme, että jään alla liikkuu lukuisia 0,5 cm-2 cm mittaisia vaaleita otuksia. Alla kuva yhdestä. Oma arvaus, että tuo on jokin järvikatka, mutta laji ei ole vielä varmistunut.

Järvikatkako?


tiistai 30. joulukuuta 2014

Elokuun Vallisaaren reissu

Syksy meni kiireisesti ja vasta nyt joululomalla sain käytyä läpi viimeiset Lapin matkan kuvat ja myöskin elokuun Vallisaaren reissun kuvat. Vallisaari oli aiemmin suljettu sotilassaari, joka avautuu yleisölle muutaman vuoden päästä ja jo nyt sinne järjestettiin muutamie retkiä.
Näkymä Vallisaaresta Suomenlinnan suuntaan

Vanha tulenjohtotorni, josta on näkynyt yli koko saaren, kun suuria puita ei ollut.

1. maailmansodan aikaisia rakenteita

Aleksanterin patterin sisäpiha.

Aleksanterin patterin sisällä oli vanhat kierreportaat. Lattialautojen alla asustelee kuulemma mäyräperhe.
Valleilla sojotti jos jonkinlaista savupiippua ja ilmanvaihtoputkea.
Vallien runsaat kukkakasvustot houkuttelivat perhosia.
Venäläiset puutarhurit olivat istuttaneet tieden varsille puita, jotta sotilaat tuntisivat olonsa kotoisammaksi. Tässä saarnin lehtiä.

Näkymää länteen.

Vallisaaren ja Kuninkaansaaren väliin rakennettu pengertie.

Vanhoja rakenteita Kuninkaansaaressa.

Kuninkaansaaren tykkiasemia.

Vallisaaren keskellä oli lampi, josta laivat ovat aikanaan ottaneet juomavetensä.

maanantai 22. joulukuuta 2014

HIljaista joulukuuta

TERVE!
Kävin tänään ensimmäistä kertaa Laajalahdella sitten marraskuun ensimmäisen päivän. Heti Elfvikin pihassa "tuttu" varpuspöllö morjesteli ja vislaili hyvät huomenet. Pikkujyrsijöiden jälkiä ei ohuessa lumipeitteessä ollut juuri lainkaan ja metsäkauriit, ketut ja supikoirat ovat varpuspöllölle vähän turhan suurta riistaa.
Ankea talvi edessä kun jo joulukuussa pitää syödä jäkälää. Vai oliko tämä nokan puhdistusta?
Kamera kiinnosti vain hetkisen...
Pikkukäpylintuja tupsahti lähi mäntyy ja pöllö oli heti haukkana paikalla ja yritti napata yhtö onnistumatta.

Tähystystä

Muuta kummepaa ei sitten näkynytkään (pikkutikka ja palokärki toki). Alla muutama kuva marraskuulta Haminasta.
Isolepinkäinen

Töyhtötiainen
Tilhiä
Punatulkku

Vielä vinkkinä pöllöjen etsijille: Etsi varoittelevia mustarastaita ja katso tarkasti niiden muodostaman kuvion keskipisteeseen.
murat ja vapö
Loppuun vielä varpuspöllön suorittama joulutaika tai loitsu...
Aikoinaan uskottiin, että shamaanit voivat muuttua pöllöksi....





lauantai 1. marraskuuta 2014

Kuurnia

Tiira -lintuhavaintojärjestelmä oli näyttänyt viime viikkoina lupaavia taviokuurna määriä länsirannikolla ja eilen niistä oli tullut ilmoituksia jo etelärannikoltakin. Päätin tehdä aamuretken Elfvikin ympäristöön, missä kuurnat viihtyivät hyvin viime vaelluksellaan. Ehdin tallustella parkkipaikalta tutuille kuurnapihlajille kun jo ensimmäinen heleä kuurnan vihellys kuului. Neljä kuurnaa ruokaili korkealla pihlajissa mustarastaiden kanssa. Toissa vuoden vaelluksella nämä samat metsän suojissa sijaitsevat pihlajat olivat kuurnien suosikkeja.
Taviokuurnia
Samoissa pihlajissa ruokaili myös mustarastaita, taustalla rätisi peukaloinen ja yksinäinen kulorastaskin kierteli. Aamu oli kirkas ja lintuja tuntui olevan hyvin liikeellä mm. tiklejä, urpiaisia, käpylintuja, hemppo, vihervarpusia, pyrstötiaisia, tiaisia yms.
Marjoja riittää vielä reilusti. Saa nähdä riittääkö ensi vuoden puolelle.
Taviokuurna
Taviokuurna
Taviokuurna

Mustarastaita oli paljon pihlajissa. Yksi punakylkirastaskin pyöri vielä mustarastaiden kanssa. Räkättirastaita oli jokunen.
Punatulkkujen ääntä kuului lähes taukoamatta.
Sinitiainen hyönteisjahdissa pihlajassa
 Kertaalleen kanahaukka liisi äänettömästi metsän yli ja hiljensi lintumaailman hetkeksi.

Kanahaukka
 Pitkosten suunnalla ei mitään erikoista näkynyt, mutta kun palailin sieltä kiinnitti huomion mustarastaan puolivillainen varoittelu. Lähempänä talitiainen varoitteli samassa puussa, joten päätin kiikaroida tilannetta vähän tarkemmin. Mukava yllätys oli kun koivussa istui aina yhtä tuima varpuspöllö.

Varpuspöllö

 Pöllö lehahti lähimetsään ja jäin kuvailemaan toista kuurnaparvea, joka oli niityn pihlajissa vähän avoimemmin näkyvissä. Kohta tiaisten hätäily alkoi uudelleen ja löysin varpuspöllön toistamiseen, mutta taas se katosi nopeasti ryteikköön. Pöllön seuraamisessa oli kuitenkin se onni, että satuin löytämään uuden pesäkolon, joka jäljistä päätellen on käytössä. Nopealla analyysilla paikka vaikutti ketun pesältä, mutta lumien myötä jäljet paljastavat lajin varmuudella.

Pesäkäytävän suuaukko
Pesäkolojen löytämisen kanssa on ollut viimeaikoina onnea, kun kaksi viikkoa sitten eräästä upeasta haapalehdosta löytyi usean suuaukon mäyrän pesäpaikka. Viime sunnuntaina iltahämärissä emme kuitenkaan onnistuneet mäyriä näkemään.

Koska huomiseksi oli luvattu sadetta, päätin käydä iltapäivällä vielä Sipoonkorven Byabackenilla, jossa näkyi mm. palokärki ja harmaapäätikka jo toistamiseen tänä syksynä.