maanantai 1. helmikuuta 2016

Kaksinkertainen vesipäästäisvesiperä

Toissaviikon lauantaina käytiin aamulla taas Vanhankaupunginkoskella. Sää muuttui tuuliseksi ja lunta pyrytti runsaasti. Uusia saukon jälkiä ei näkynyt, mutta koskikara oli edelleen paikalla.

Koskikara lumituiskussa
Vesiputouskin oli kerännyt komeat jäämassat
 Kierrettiin myös Pornaistenniemi, mutta ruokintapaikalla oli tuiskussa vain jokunen tiainen.
Pornaistenniemen piilokojun pitkokset ja taustalla lintutorni.
Uuden puuterilumen myötä tehtiin sunnuntaireissu Sipoonkorpeen. Hangista piti ottaa vielä kaikki irti ennen tulevia suojasäitä. Metsässä oli todella hiljaista. Ketun ja oravan jälkiä näkyi siellä täällä ja osa oravan jäljistä aiheutti puuteriloumessa vähän määritysvaikeuksia.

Orvanjäljet 
Metsässä hiljaisuus oli lähes täydellinen. Yritin useassa pyypaikassa saada pyitä ääneen pyypillillä, mutta näillä säillä niiden soidininto on nollassa. Ainoat linnut jotka löydettiin olivat kaksi töyhtötiaista ja yksi pikkutikka.
Pikkutikka
Purolaaksossa oli runsaasti syvään uurtuneita jälkiä ja purontörmäältä löydettiin kolokin. Puuterilumessa lajimääritys oli kuitenkin mahdoton. Liekö minkin jälkiä vai jopa saukon?
Jälkijonoa puron jäällä


Kolo näkyy kuvassa mustana pisteenä keskellä

Jäljet johtivat koloon. Suuaukko vaikutti saukolle pieneltä, joten kolo voisi olla minkin.
 Illalla hiihdeltiin hämärissä läheisellä keinukallion ladulla. Vanhan haavikon kohdalla risteili siellä täällä näädän loikkajälkiä syvässä hangessa. Paikalla oli myös runsaasti metsäkauriin jälkiä. Noin 20:15 koko taivaan valaisi voimakas välähdys. Seuraavana päivänä iltapäivälehdet hehkuttivat Mäntsälän P-puolelle pudonnutta meteoriittia.

Tämän viikon lauantaina päätettiin kauppareissun yhteydessä käydä Laajalahdella. Talvi oli mennyttä ja epämääräinen jää-sohjo oli jäljellä. Erityisesti päätettiin käydä tarkistamassa viime vuotinen vesipäästäispaikka. Lintuja ei juurikaan näkynyt ja taaskin tuuli oli melko kovaa.
Näkymää Elfvikintornilta. Kolmen kuukauden päästä tässä taas ihmetellään suokukkoja.

Rantaan johti tuoreet jäljet. Huhujen mukaan kilpailevia vesipäästäisbongareita oli ollut liikkeellä.
Tässä sulassa näin viime vuonna vesipäästäisen kaksi kertaa. Kahtena edellisenä talvena paikalla on ollut myös peukaloinen.
 Nyt hiljaisuuden rikkoi noin kymmenen pyrstötiaisen pirtsakka parvi, joka hyöri ja pyöri ympärillämme. Hyvin tuntuvat olevan pakkasjaksosta selvinneet. Yksi jopa käväisi ojassa uimassa.
Pyrstötiainen

Pyrötiaisilla on keltaiset silmäluomet!
 Illalla käytiin leffassa Töölössä. Palailtiin takaisin rantoja pitkin ja Töölönlahden sorsapoppoosta löytyi kaksi valkoposkihanhea
Pimeä Töölönlahti. Valkkarit seikkailevat jäänreunalla.
 Samoilla paikkein nähtiin peräti kolme jänistä, joista ilmeisesti yksi oli rusakko, mutta kaksi selviä kaneja. Valitettavasti valo ei riittänyt kuviin.

Sunnuntaina suunnattiin tällä kertaa tyynessä säässä Viikkiin peltojen suunnalle. Liukasteltiin toiselle vesipäästäispaikalle.
Tämän puustoisen ojan rantamilta sain vuosi sitten vesipäästäisen elikseksi.Tällä kertaa oli tyhjää vaikka kuinka kiikaroi rantatörmiä.
Olimme jatkamassa jo matkaa kun päätiin kiikaroida saman ojan yläjuoksulle, joka kulkee avarasti peltojen keskellä. Oja näitti tyyneltä, mutta sitten näin siellä laineita. Kuljimme ojan vartta ja mietimme oliko ojassa kaloja. Välillä pinta selvästi aaltoili, mutta mitään ei tullut pintaan asti. Seurasin yhtä suurempaa aaltoa rantaan ja pinnan yläpuolella rantatörmäällä vilahti vesimyyrä. Yritimme kuvata myyrää, mutta se ei näyttäytynyt enää udelleen. Puljasi vain ojanpohjan ja jonkin vedenalaisen kolon välillä. Näimme lisää laineita ja kuplia kauempana ja lähestyimme paikkaa, mutta aina kun tulimme lähelle, aallot loppuivat.
Ojanpohjasta nousi kuplavana ja liikkui eripuolilla ojassa.
Päätimme jäädä paikoillemme odottelemaan ja pieniä laineita ja kuplia näkyi aina siellä täällä. Yllättäen kiinnitin huomiota tummaan möykkyyn vieressämme. Suuntasin kameran siihen ja nappasin kuvan. Samalla hetkellä kameran ääni sai äänettömästi pintaan nousseen otukseen mulahtamaan tumman pinnan alle.
Sain tilnteesta tämän kuvan ja piisamihan se siinä!
Kuplat ilmeisesti syntyvät kun piisamit etsivät ojasta ruokaa. Näkyviin niitä ei käytännössä saanut ja muutenkin ne talvella vaikuttivat todella aroilta. Tunnin ojasession jälkeen palailimme takaisinpäin. Paluumatkalla tiaisten varoitukset paljastivat vielä nuoren kanahaukan, joka puikkelehti rantalehdossa.

Illalla menimme jälleen katsomaan elokuvaa Töölöön ja nyt minulla oli parempi kamera mukana. Menomatkalla valkoposkihanhista sai napattua kuvat ja paluumatkalla näkyi yksi rusakko pimeässä, mutta kaneja ei nyt näkynyt, kun lenkkeilijöitäkin tuntui olleen enemmän liikkeellä.

Valkoposkihanhet nukkumassa

Rusakko napsimassa kaupunginpuutarhureiden tarjoamia pensaita.





lauantai 16. tammikuuta 2016

Saukon jäljillä

Viime viikonloppuna tehtiin muutama luontoreissu, mutta kuvia kertyi vähänlaisesti. Tuusulan Ruotsinkylän tutkimusmetsä oli tyystin hiljainen ja vain töyhtötiaisesta tuli tällä kertaa vuodari. Pähkinähakeista ei näkynyt jälkeäkään. Sunnuntaina käytiin puolestaan Nuuksion Sorlammilla, jossa kuultiin pähkinähakki ja nähtiin pikkutikka. Matkalla nähtiin toki pari metsäkaurista ja lumijälki löydettiin mm. valkohäntäkauriista, metsäkauriista, myyristä ja metsäjäniksestä. Loppumatkan liito-oravapaikalla löydettiin papanoita eli paikka on ollut asuttuna ainakin jo 3-4 vuotta. Talvisessa metsässä kävely oli toki superia!
Liito-oravan papanoita jäätyneenä jättihaavan runkoon.
Metsän jää- ja lumipeitettä
Eräässä vanhassa linnunpöntössäni oli pesätarpeita suuaukon alareunaan asti. 
Viikolla töissä kuulin juttua Lahdessa eräässä työpaikan läheisessä sulassa puljanneesta saukosta. Tuotahan piti yrittää lähteä perjantaina ruokatunnilla bongaamaan muutaman työkaverin kanssa. Kuulemma paikalla oli pyörinyt myös minkki, joka oli napsinut sorsia ruoakseen yhden päivävauhdilla. Ihmettelimme vajaa tunnin Vesijärveen laskevan puron suualueen sulaa, mutta saukkoa tai minkkiä ei näkynyt. Sorsia oli paikalla noin 50 ja ne olivat melko levottomia. Lumijälkeäkään ei nisäkkäistä löytynyt, koska sorsat olivat tallustelleet sulan reunat mössöksi.

Edelleen saukko mielessä päätettiin tänä aamuna käydä katsastamassa Vanhankaupunginkoski. Heti rantaan päästyämme totesimme, että saukon jälkiä näkyy ja niitä on paljon! monet vieläpä aivan tuoreita, koska ne näkyivät selvästi huurteessa ja ohuessa sataneessa lumihötössä.
Koskien yläpuoliset puut olivat saaneet jääkuorrutuksen
Vanhankaupunginkoskien sokkeloita. Saukolle löytyy runsaasti sulaa ja jääkannen alaisia käytäviä.
Saukon jälkiä
Näissä kuvissa erottuu hyvin näätäeläimille tyypilliset 5 etuvarvasta. (Saukon jälkiä)
Saukon jälkiä näkyi joka puolella kosken ympäristössä.
Näimme pari tikliä vuodariksi kun ne pyrähtivät hetkeksi rantapensaaseen. Rantatörmällä oli myös runsaasti rotan jälkiä. Rotta oli hyppinyt ja jättänyt parijälkeä, jota koristi pitkän hännän vetämä viiva.
Rotan jälkiä
Sulan pohjoisreunalla löytyi iloksemme koskikara, joka sukelteli korennontoukkia aivan edessämme.
Koskikara
Koskikara
Koskikara
Koskikara
Kiertelimme alueella reilun tunnin mutta saukkoa ei näkynyt. Päätin iltapäivällä tehdä vielä toisen reissun nyt kun taklviretkeilyn makuun oli päässyt. Suuntasin katsomaan Lemmenlaakson sulia.
Lemmenlaaksossa sai kulkea kuin satumetsässä konsaan
Joki oli kauttaaltaan jäässä. Joen pintaa risteili jäniksen ja ketun jälkiä.
Tässä on normaalisti koski. Täälläkin oli mahdolliset saukon jäljet hangessa, mutta ihan varma en asiasta ole, kun en päässyt kovin lähelle tarkistamaan asiaa.
Talventörröttäjä
Viimeisetkin sulat olivat saaneet jääkannen. Joku oli käynyt tarkistamassa olisiko tästä vielä päässyt jääkannen alle.
Pellon reunan kelokuusista kuului taas napautusta ja aloin etsiskellä pohjantikkaa, koska tässä olin sen useasti nähnyt. Yllätys oli melkoinen kun naputtelija olikin valkoselkätikka!

Naaras valkoselkätikka
Vasetia kuvatessa ihmettelin ylhäältä tippuvaa mujua. Siellä oli yksinäinen urpiainen lepän käpyjen kimpussa.
Paluumatkalla perus-perus pohjantikka paikalla oli taas koiras pohjantikka.
pohjantikka
Ponu on mieltynyt näihin kelokuusiin. Se on ollut naputtelemassa niitä jo syksystä asti ja olen nähnyt sen tässä noin joka toisella käynnillä.
Pohjantikka
Todella mukava luontopäivä taas takana ja illan kruunaa hiihtolenkki. Saukon näkeminen alkaa pikkuhiljaa muodostua missioksi!


torstai 7. tammikuuta 2016

Vuosi 2016 käyntiin

1.1. Suunnattiin porukalla Kotkan Katariinanniemen ruokintapaikalle. Eetu 1 vuotta oli myös mukana, mutta vielä oravat ja pähkinöiden heittely kiinnostivat enemmän kuin pähkinänakkelin etsintä. Pakkasta oli kymmenisen astetta ja merituuli sai ilman tuntumaan melkoisen kylmältä. Näillä keleillä ymmärtää miksi 1800-luvulla Kotkan edustan merilinnakkeita rakentaneet rangaistusvangit valitsivat ensimmäisen vuoden jälkeen mieluummin Siperian työmaat.

Ensimmäinen hyvä laji näkyi Kotkansaarella, kun varpushaukka ahdisteli puluparvea. Katariinanniemellä meri oli yhä avoin ja Varissaaren viereisiltä kiviltä yhytettiin pari merimetsoa. Tervaleppälehdon polkua kuljettiin ylä- ja alaruokinnan välillä. Lopulta kaksi nakkeliakin löytyi ja samalla muita peruslajeja.
Käpytikka

Nakkeli löytyi puunrungolta

Toinen nakkeleista käväisi kertaalleen ruokinnalle

Ote pitää

Oravat kävivät hakemassa varastojen täytettä kädestä asti.

Talitiainenkin teki läheistä tuttavuutta.
Iltapäivällä käytiin tekemässä vielä pieni Haminan kierros. Aloitettiin Lupinlahdelta, jossa puljasi yksinäinen vesilintu. Kiikareilla katsottuna lintu ei ollutkaan telkkä, vaan naaras uivelo!
Uivelo sukelteli ahkerasti pienenevässä sulassa.
Lupinlahdelta ajettiin Vilniemen kartanon pelloilla. Huomasin heti pellon vastapäätä lupaavan "tahran".
Vaalea pallura pellon vastapuolella
Kierrettiin pellonreunaa lähemmäs ja tahra oli kuin olikin etsimämme varpuspöllö! Pöllö lenteli aktiivisesti ja hävisi väliltä näkyvistä. Yhtäkkiä A hoksasi, että pöllö istui vain noin metrin päässä yläpuolellani puussa!
Varpuspöllö tähystää

Varpuspöllö
Reissun viimeinen pysähdys Kirkkojärvellä ei tuottanut yhtä ainoatakaan lintuhavaintoa hämärtyvässä illassa.

Lauantaina kävimme etsimässä koskikaraa Langinkoskelta ja Kyminkartanonkoskelta. Ainoat vesilinnut olivat sinirosia ja isokoskeloita.

Sunnuntaina kotiin päästyämme suuntasimme Lemmenlaaksoon. paikalla oli kymmenkunta pohjantikan etsijää, mutta tikkoja ei näkynyt tutuissa paikoissa. Päätimme kiertää koko luontopolun, mutta lintuja oli vähän ja oli todella hiljaista.
Lemmenlaaksolla Keravajoki alkoi olla jo jäässä
Lopulta aivan luonnonsuojelualueen eteläpäästä löysimme koiras pohjantikan. Kävimme opastamassa yhä polun alkupäässä pyörineet muut etsijätkin paikalle.
Pohjantikka
Loppiaisena päätettii käydä bongaamassa valkopäätiainen vuodenpinnaksi. Lämpötila oli jo miinus kahdessakymmenessä asteessa ja pieni merituuli teki ilmasta aika napakan. Lompsittiin Fastholmaan Herttoniemen urheilupuiston parkkipaikalta ja muitakin lintuihmisiä oli pari kymmentä. Ensin ruokinnalla noin 10 min odottelun jälkeen valkopäätiainen ilmestyi paikalle. valitettavasti pakkanen oli tässä vaiheessa liikaa kameralle/muistikortille ja kuvia ei syntynyt. Samaan aikaan myös pikkutikka kierteli rantakoivikossa. Tiaisen poistuttua kävelimme Fastholman lintutorniin ja jo ennen torniin pääsyä ruovikosta kantautui iloista viiksitimalien ääntä. Samalla paikalla kuulimme myös viimeiset sinnittelevät pajusirkut.
Näkymää hyytävän kylmästä Fastholman tornista. Timalit olivat oikealla näkyvässä ruovikossa.

Näissä rantametsissä valkopäätianen asustelee ja ruokailee myös taustalla näkyvässä ruovikossa.

Lumijälkiä oli hyvin näkyvissä. Jonkun pikkujursijän käytävät ovat jotenkin romahtaneet tai tuulen paljastamia, koska siellä täällä näkyy kiemurtelevia käytäväverkkoja. Pikkujyrsijöiden jälkiä näkyy nyt muutenkin melko paljon.

Pieniä jälkiä. Lumikon jälkiä olen nähnyt tänä vuonna jo kolmessa paikassa. Tääällä risteili myös metsäkauriin jälkiä. Herttoniemessä oli myös kanin jäljet, jotka jäivät kokonaan näkemättä viime vuonna.