sunnuntai 30. elokuuta 2015

Elokuun loppupuolen retkeilyä

Elokuu on mennyt perinteisesti melko nopeasti ohi työkiireiden yms takia. Retkeilyäkin on toki ehtinyt vaikka lähinnä lyhyehköjä viikonloppuretkiä. Toissa viikonloppuna oltiin Haminassa, jossa edelleen helteinen keli ja sen johdosta esim Kirkkojärvellä linturintamalla melkoisen hiljaista. Mustikoita toki löytyi ja muutama kanttarelli.
Metsikön keskeltä löytyi vanha Helsinki-Viipuritien kyltti.
Ajomatkalla kotiin nähtiin useampikin petolintu pyörimässä kuuman moottoritien yllä. Pääosin linnut olivat hiirihaukkoja.

Viime viikolla käytiin tekemässä iltakävely Lemmenlaaksoon. Paikka oli aika hiljainen. Töröt olivat edelleen samassa hiekkaisessa kohdassa joen pohjalla. Lämpimän kesän johdosta myös erilaisissa pensaissa on runsaasti marjoja. Takametsän rinteestä löytyy mm. marja-aroniaan ja terttuseljaa. Lemmenlaaksossa oli runsaasti reilun metrin korkuisia punamarjaisia pensaita, jotka tulkitsin kirjan avulla lehtokuusamaksi.
Lehtokuusama
Pihapiirissä on hyörinyt kohtalaisen kokoinen tikliporukka. Ilmeisesti pesintä on näillä onnistunut. Lähipyöräteiden rikkaruohikoissa on muutenkin näkynyt jonkin verran pikkulintuja, vaikka pesinnät ilmeisesti pääosin ovat menneet pieleen kylmän kesä-heinäkuun takia. Paikalla on tiklien ohella näkynyt ainakin hemppoja, pajulintuja, harmaasieppoja ja yksi nuori pikkulepinkäinen.
Tiklikoiras
Usein tiklit ovat muutamien korkeimpien mäntyjen latvuksessa
Viime viikon lauantaina pistäydyin myös ohimennen Maarin tornilla, jossa oli nyt lintuja vähän vähemmän. Kuitenkin mm. suosirri, pikkusirri ja lapinsirri, sekä hiiri- ja kanahaukka.

Sunnuntaina hain riistakameran pois pienen puron rannasta ja samalla kävimme Sipoonkorvessa. Kameraan ei ollut tarttunut yhtään kuvia ja purokin oli melkein kuivunut. Sipoonkorvessa kannatti olla aamulla ensimmäisenä liikkeellä sillä noin 30 metrin päästä edestämme nousi matalalta lentoon suurehko pöllö, joka kaarsi osittain puiden takana, laskeutui hetkeksi mäntyyn, mutta jatkoi heti lentoaan syvälle metsän siimekseen. Lintu oli pitkäpyrstöinen ja vaalea, joten melko varmasti se oli viirupöllö! Myös sipoonkorvessa oli todella kuivaa ja sammakot olivat tuleet soratien vesilätäköihin. Paluumatkalla mutaan oli ilmestynyt myös kahden hirven jäljet. Pähkinähakki raakkui syvemmällä metsässä. Illalla muutama pohjanlepakko pyöri takametsässä perinnemaisemaniityn yllä.
sammakko
Perjantaina palailtiin iltahämärissä Porvoon ostostenyöstä ja parkkipaikan yläpuolella lenteli kehrääjä vuodariksi. Matkalla nähtiin myös metsäkauriita, siili ja rusakko. Vuodaririntamalla uusi ennätys alkaa häämöttää. Kolmella lajilla se on jo varma ja puutteina vielä mm. pyrstötiainen, lapasotka ja lapinkirvinen.

Eilen käväistiin taas Maarintornilla, jossa nyt lintuja mukavasti. Paikalla oli ollut isosirri ja mielestäni näinkin sen lyhyesti, mutta sitten se otti siivet alleen ja hävisi johonkin täydellisesti. Paikalla myös muutama lapinsirri, suosirri, kapustarinta, liroja, metsäviklo ja runsaasti töyhtöhyyppiä ja suokukkoja. Taivaalla näkyi kalasääski ja varpushaukka. Lietteellä käväisi myös yksi kanahaukka, joka sai muihin lintuihin liikettä.
Kanahaukka
 Illalla kun palailtiin leffasta tien reunassa nähtiin taas neljä metsäkaurista.

Tänään käytiin Nuuksiossa makkaranpaistoretkellä. Matkalla nähtiin pari hiirihaukkaa ja perillä yksi mehiläishaukka. Kaakkurilammella oli nuori kaakkuri, myös muiden kaakkureiden kaklatusta kuului lähilammilta. Tiaisetkin olivat alkaneet parveutua ja ilahduttavasti töyhtötiaisten ääntä kuului useammassakin paikassa.
Nuori kaakkuri

Kaakkuri
sinisorsa

tiistai 11. elokuuta 2015

Lintu- ja kalaelis!

Kävin viemässä viikko sitten riistakameran erääseen lähimetsään puron varteen. Ajattelin selvittää liikkuuko lehtolaaksossa mutkittelevan puron reunamilla minkkejä tai muita eläimiä. Yhtään kuvaa ei ole kuitenkaan valitettavasti syntynyt. Toivottavasti tällä viikolla tärppää.
Riistakamera kuvaa metsäpuroa. Toiveena olisi etualan lietteellä levähtävä minkki tai vesimyyrä.
Sieniä tähyillessä löysin muutaman mäntykukan
Perjantai iltana päätin lintuhiljaiselon jälkeen tehdä pistokeikan Haltialaan bongaamaan mustaotsalepinkäistä. Lintu löytyikin keskeltä peltoa pensaan latvasta, jossa se hengaili koko havainnointijakson. Kaukoputkella lintu näkyi komeasti, mutta kuvien laatu jäi heikoksi.
Mustaotsalepinkäisestä elis! Useat aikaisemmat harvinaisten lepinkäisten bongausyritykset ovat tuottaneet vesiperän, mutta nyt tärppäsi.
Pariin kertaan lepinkäinen teki lentokierroksen palaten kuitenkin lähtöpaikalleen.
Mustaotsalepinkäinen
Lauantaina piipahdin todella pitkästä aikaa Maarissa. Siellä vanhan tornin viereen oli noussut uusi torni ja se oli jo melkein valmis. Vanha torni jäikin sesonkiaikaan yleensä liian pieneksi, mutta nyt torneja on siis kaksi ja ne ovat sillalla yhdistetty, joten porukkaa mahtuu nyt enemmän.
Maarin uusi torni vanhan tornin rappusilta kuvattuna.
Niittokone oli raivannut lietettä esiin ja lintuja oli todella paljon. Mainittavimpina useat nuoret mustaviklot, suosirri, jänkäsirriäinen, tyllit, lirot, töyhtöhyypät ja lukuisat sorsat.
Valkkareiden seassa nukkui minulle uusi Laajalahtilaji ristisorsa
Ristisorsa
Nuori tundrakurmitsa löytyi vuodariksi ja vuodari enkka on jo melkoisen lähellä.
Sunnuntaina tein iltapäiväretken helteiseen Lemmenlaaksoon. Mitään kovin mainittavaa ei rantaryteikössä näkynyt, joten päätin koettaa sudenkorentojen kuvaamista.
Sudenkorento
Korentoja odotellessa huomasin liikettä vedessä ja jonkinlaisia kaloja pyöri melkein jaloissa hiekkapohjalla. Yritin kiikaroida ja kuvata vajaa 10 cm mittaisia kaloja ja löi melkoisen tyhjää lajimäärityksen kanssa.
Kaloja Lemmenlaaksossa
Kaikilla kaloilla oli mustien pisteiden rivi, alaspäin suuntautunut suu ja evät jotenkin erikoisissa paikoissa. Kotona kirjallisuuden avulla kalat määrittyivät helposti töröiksi. Niitä on muutamissa Suomenlahteen laskevissa joissa.
Töröstä kalaelis. Kalaelikset eivät olekkaan joka vuotista herkkua!


sunnuntai 2. elokuuta 2015

Heinäkuu

Heinäkuussa retkeily jäi lomista huolimatta melko vähiin. Jotenkin heinäkuu ei vaan henkilökohtaisesti kannusta retkeilyyn. Kävin kerran Viikissä, jossa paras havainto oli pikkusirri. Lisäksi tein yhden retken Sipoonkorpeen, Nuuksioon ja Järvenpään Lemmenlaaksoon. Loppukuusta viikko meni Itävallassa. Hain eilen riistakameran paristojen lataukseen. Kamera tallensi melkein koko heinäkuun mäyräperhettä. Kamera oli aseteltu pesän lähelle, mutta ei ilmeisesti kuitenkaan kovin runsaasti käytetyn kulkureitin varrelle, kun kuvia syntyi melko niukalti.
Mäyrän poikanen oli uskaltautunut ulkosalle aamupäivän valossa. Osa mäyrien pesäkeoista ja kaivannoista näkuu takana vasemmalla
Mäyrän poikanen tutkiskeli tarkkaan maata kameran edustalla.
Mäyrän poikanen
Aikuinen mäyrä illanhämärissä
Aikuinen mäyrä keskiyöllä
Emo ja poikanen liikkuivat myös kertaalleen yhdessä päiväsaikaan.
Suurin osa kuvista syntyi kuitenkin oravan laukaisemana
Muutamana yönä supikoirakin näkyy kuvissa. Voi olla, että se asustelee jossain vanhassa mäyrän pesäkolossa.
Eilisellä riistakameran hakureissulla löytyi myös kivasti kanttarelleja ihan polun varresta. Toissapäiväiset ukkoskuurot lienevät laittaneen kasvuun vauhtia.
Mustapääkerttu naaras varoitteli Lemmenlaakson luontopolulla.
Lemmenlaakson rauhallisen virran yllä kieppui neidonkorentoja. Yritin useaa otosta ja vain tässä toinen korennoista on melko terävä.
Sinisiipi Lemmenlaaksossa. Perhosia on sateisessa kesässä näkynyt vasta vähän.
Itävallan reissun luontoilu jäi vähiin ja enemmän tuli keskityttyä kulttuuriin ja historiaan. Tämä osin superhelteiden takia (ja ilmastoitujen museoiden, sekä paikallisen 48h museokortin). Linnuista mainittakoon pähkinänakkelit, hiirihaukat, virtavästärkki ja nokivarikset.
Grazissa varikset olivat tavallisia harmaavariksia, mutta wienissä osa oli nokivariksia. Myös selviä noki- ja harmaavariksen risteymiä näkyi. Yllä nokivaris ja etualalla tavallinen varis eli "harmaavaris".
Tuulihaukalla oli näyttävä tähystyspaikka Wienin vanhassa keskustassa
Virtavästäräkki touhuili Grazissa Mur joessa
Uusia kavereita.. Vaikka tämä ei nyt varsinaisesti luontoon liity niin pakko mainistaa. Grazissa oli upea maailman suurin vanha asevarasto, jossa on sailynyt  noin 30 000 erilaista esinettä. Pääasiassa esineet olivat haarniskoita, miekkoja, vanhoja tuliaseita ja erilaisia keihäitä. Kaikki olivat näytillä valtavassa nelikerroksisessa rakennuksessa. Suurin osa tavaroista oli 1500-luvulta. Paikalla vierähti muutama tunti ja opastettu kierros innostuneen oppaan kanssa oli priimaa. 

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Astuvansalmen kalliomaalaukset

Sunnuntaina Lappeenrannassa vietettyjen kesäjuhlien ja kummipojan kanssa legoleikkien jälkeen ajeltiin Ristiinaan katsomaan Suomen laajinta yhtenäistä kalliomaalauskokonaisuutta Astuvansalmen kalliomaalauksia. Tämä oli minulle ensimmäinen kerta, kun kävin kalliomaalauksia katsomassa, joten vertailupohjaa ei oikein muihin kohteisiin ole. Koska näihin liittyvät tiedot ja tulkinnat ovat itselleni melko hämärän peitossa, niin olen tässä lainaillut faktapuolelta kahta teosta: Kivikäs 2009 "Suomen kalliomaalausten merkit" ja Miettinen & Willamo 2007 "Pyhät kuvat kalliossa". Suomen noin 120 kalliomaalauksesta suurin osa sijaitsee hankalissa paikoissa korkeilla pystysuorilla kallioilla veden äärellä, joten vaikka olen jo neljän vuoden ajan halunnut nähdä kalliomaalauksia onnistui se vasta nyt. Erityisesti Pyhät kuvat kalliossa teoksen lennokas kuvaus ja upeat kuvat herättivät kiinnostuksen. Kalliomaalauksia voidaan pitää Suomen erikoisuutena, koska Norjassa ja Ruotsissa tunnetaan vain noin 40 pienialaista kalliomaalausta. Naapurimaissa hallitsevampana ovat kalliouurrokset, joita taas ei tunneta Suomessa yhtään!

Ristiinasta Astuvansalmelle täytyi ajaa noin 20 km tietä, jossa asfaltti oli paikoin todella huonossa kunnossa. Perillä oli pieni parkkipaikka, jossa oli jo kolme autoa valmiina. Muut vierialijat tulivat polulla vastaan, joten saimme olla perillä ihan rauhassa. Oikean polun löytäminen tuotti aluksi hieman hankalauuksia ja matkan varrella olisi jonkinlainen lisäopastus ollut paikallaa sillä lähes kaikki vatsaantulijat kyselivät, onko perille vielä pitkä matka. Kaiken kaikkiaan kävelyä yhteen suuntaan tuli noin 2,5-3 km. Matka taittui järvenrantoja ja kalliojyrkänteitä kierrellen ja viritteli kulkijaa oikeaan tunnelmaan jylhillä maisemillaan. Loppumatkasta tunnelmaa vähän latisti metsäkoneen pilalle mönkimä metsänkamara.
Matkalla näkyi upeita pieniä ja kapeita järviä
Komeita kallioita oli monin paikoin.
Pikkutikka lienee ollut näillä paikkein yleinen myös jääkauden jälkeisellä lämpökaudella, jolloin lehtipuut hallitsivat maisemaa.
Lopulta laskeuduttiin jyrkästi järvenrantaan, jossa oli myös pieni veneleituri ja Astuvansalmen kallio kohosi majesteettisena lähes vedenrajasta korkeuksiin. Kallio kaartui monin paikoin selvästi ulospäin ja muodosti ikään kuin lipan. Kalliomaalaukset erottuivat heti kallionpinnassa, mutta vasta pienen totuttelun jälkeen koko komeus alkoi hahmottua. Lisäksi tuntui, että maalaukset näkyivät paljon paremmin kun sadepilvet peittivat auringon. Kirkkaina hetkinä niitä oli vaikeampi erottaa.

Kuvia pääsi katselemaan puisilta telineiltä.
Kalliomaalaukset on ilmeisesti tehty aikanaan veneestä käsin, koska jääkauden jälkeisenä lämpöaaltona Saimaa ei kunnolla jäätynyt. Nykyisin maalaukset ovat melko korkealla, koska Saimaan pinta on laskenut noin 10 metriä kuvien tekoajasta Vuoksen puhjettua. Tähän perustuu myös kuvien iän ajoitus eli ne ovat noin 4000-6000 vuotta vanhoja eli ne ajoittuvat kivikauden kampakeraamisen kulttuurin metsästäjä/keräilijä aikaan. Vertailun vuoksi esimerkiki hiidenkiukaat ovat noin 3000-4000 vuotta vanhoja, Kheopsin pyramidi on noin 4000 vuotta vanha ja Suomen asutus etelästä alkoi jääkauden jälkeen noin 9000 vuotta sitten.
Maalausten pääaiheena ovat hirven ja ihmisten kuvat
Osa maalauksista on tuhoutunut tai sotkettu jo tekoaikana. Ilmeisesti ne ovat kuitenkin tuhoutuneet kun Saimaan vedenpinta on joskus noussut, sillä tuhoutuneita on eniten alareunassa. 
Seitsemän pystyviivaa on ensimmäinen maalaus vasemmalta. Vastaavanlainen kuvio on löydetty saman aikakauden Yli-Ii:n vanhalta asuinpaikalta löydetystä meripihkariipuksesta.
Tämä kuvio sijaitsee korkeimmalla kalliossa ja on siten ilmeisesti vanhin. Siinä on venemäinen kuvio ja mahdollisesti lintu sen päällä. Tätä kuviota on maalattu useina eri aikakausina, joten siinä voi myös olla useita kuvia päällekkäin
Sydänpisteinen ääriviivahirvi. Ei tarkkaan tiedetä, millä kuvat on aikanaan maalattu, mutta todennäköisenä pidetään jonkinlaista punamullan ja veren seosta. Punamulta oli aikansa kauppatavaraa ja värin valmistaminen vaati mm. rautaoksidien polttamista, joten ihan huvin vuoksi kuvia on tuskin tehty. Niillä lieneekin voimakas symbolinen arvo, koska samalta aikakaudelta olevat hirvenpääsauvat yms. ovat hyvin taidokkaasti tehtyjä, mutta kalliomaalauksissa yksinkertaisempi ilmaus on riittänyt. 
Kalliossa on kaikkiaan 20 hirvenkuvaa, joista kaikki tätä alempaa lukuun ottamatta katsovat vasemmalle.
Astuvansalmen kuuluisin ja erikoisin kuva on jousta kädessään pitävä nainen. Kaikkiaan ihmiskuvioita on Astuvansalmessa 17.
Sarvipäinen sauvaa pitelevä mies. Miehen yläpuolella oleva pieni kuvio on ilmeisesti Suomen kalliotaiteen ainut tunnettu majavan kuva. Majavan vasemmalla puolella oleva kuva on tulkittu hyvissä olosuhteissa otettujen kuvien pohjalta karhun pennuksi. Suomessa tunnetaan vain muutama karhumaalaus ja kaikki kuvastavat niiden pentuja. Tästä on päätelty, että kuvien avulla mahdollisesti pyydetty korkeammilta voimilta saaliseläimiä tulevaa metsästystä varten. Hirvi on ollut haluttu saalis, mutta karhuun ei ole haluttu törmätä. Lisäksi Astuvansalmen edustalta järven pohjasta on löydetty kivisiä nuolenkärkiä niin kuin joiltakin muiltakin maalauspaikoilta, minkä on ajateltu viittaavaan esimerkiksi kuvien ampumiseen nuolilla ja näin metsästystilanteen esittämiseen.
Hirven kuvia. Eräs tutkijoita askarruttanut piirre on, että lähes kaikki kalliomaalaushirvet ovat naaraita tai ainakin sarvettomia.
Alareunan kuviot ovat sotkeentuneet

Mies, jonka alapuolella vene ja vasemmalla näkyy hirven peräpää. Nämä ovat kolme kalliomaalausten yleisintä merkkiä ja niiden esiintyminellä ryhmässä on ilmeisesti, jokin merkitys. Joissakin paikoissa venekuvia on kuvattu hirven pään päälle ikään kuin sarviksi.
Hirven etuota meinaa jäädä jäkälien peittoon. Yleinen piirre on myös se, että hirvet on kuvattu kalliohalkeamien päälle eli halkeama ikään kuin leikkaa ne.
Vene ja hirvikuvioita
Oikean käden painallus näkyi upeasti kalliokielekkeen otsapinnassa. Kalliomaalausten käsittämättömän hyvään sailyvyyteen vaikuttaa Suomessa piioksidikerros, joka on muodostunut kuvien päälle ikään kuin läpinäkyväksi suojaavaksi kalvoksi.
Eräs kalliomaalauskallioiden erikoispiirre on se, että hyvin monissa niistä voi erottaa ihmisen kasvot. Myös astuvansalmen kalliossa näkyy selvästi ihmiskasvot. Me emme niitä päässeet näkemään, koska niiden näkemistä varten olisi pitänyt päästä järvelle. Tuon ajan ihmiset kulkivat aikansa hightech keksinnöllä, veneellä, pitkin Suursaimaan sokkeloisia vesistöjä. Suurin osa Suomen tunnetuista kalliomaalauksista sijaitseekin noiden vesireittien varrella ympäristöstä erottuvien kallioiden kyljissä.

Tämän postauksen kuvien värejä on säädelty, jotta kuviot tulevat hieman paremmin esille. Paikka oli todellakin käymisen arvoimen ja jätti kipinän, että näitä pitää nähdä lisää!

Lopuksi vielä kuva Nuuksion yhdestä viidestä varpuspöllön poikasesta, jotka huutelivat perjantai-illan hämärässä ruokaa emoiltaan.
Maahispöllö