maanantai 6. heinäkuuta 2015

Virtavästäräkki ja kunkku

Keskiviikkona käytiin kauniissa hellekelissä piipahtamassa vanhankaupungin koskella, jossa on pyörinyt virtavästärkki. Lintua ei näkynyt, joten katseltin koskean kuohuja hyvä tovi ennen kuin lintu pyrähti kosken keskellä olevalle kalliolle, josta sitä oli helppo kuvata rantatöyräältä.
Virtavästäräkki napsi ruokaa aivan vesirajan kuohuista.

Virtavästäräkki

Virtavästäräkki
Eilen käytiin porukalla melontaretkellä ja iloiseksi yllätykseksi nähtiin joessa useita kuningaskalastajia. Samaan aikaan näkyvillä oli ainakin 3 lintua, mutta vilkkaasta liikehdinnästä päätelleen niitä oli varmaan useampikin eli emo ja lentopoikua. Linnut olivat kuitenkin todella arkoja ja niiden erottaminen rantapuista hankalaa. Ainakun linnun huomasi se lennähti saman tien seuraavan mutkan taakse.
Kaksi kuningaskalastajaa
Yhdentöistä jälkeen illalla jo hämärtää, mutta takametsässä ei lepakoita vielä siihen aikaan ollut liikkeelle. Hain riistakameran lataukseen ukkosen jaloista ja yksi lähikuva oli tarttunut valkohäntäkauriista. Lajimääritys tuosta etukuvasta on toki hiukan hankalaa eli voi se kait olla metsäkauriskin.
Iltahämärää
Kauris

torstai 2. heinäkuuta 2015

Lommoltunturit, Piimäjänkkä ja kiertelyä

25.6. Oli reissun viimeinen päivä Pallaksella. Sää oli puolipilvinen ja päätettiin aluksi kiivetä lommoltuntureille, joilla emme ole aiemmin käyneet. Kuljimme metsän läpi tunturikoivikkoon ja jatkoimme siitä kivikoita ja notkelmiä kiertäen tunturin huipulle. Täällä ei ollut mitään selkeästi merkittyjä reittejä, mutta polkuja kierteli siellä täällä. Huipulla näimme pikkukuovin, pulmusen ja rinnemetsikössä kuukkeleita, jotka tosin pysyivät pääosin näkymättömissä.
Lommoltuntureilla maaperä oli kallioista Pallaksen kerojen louhikoihin verrattuna

Näkymää Lommoltuntureilta: vasemmalla Pallaksen huippuja ja oikealla Pallasjärvi
Uhkaavan sadekuuron takia tulimme tuntirilta alas melko nopeasti ja kävimme kävelemässä läheisen Piimäjänkkän pitkoksia. Suo oli vaivaiskoivun valtaama ja linnuista nähtiin mm tilhi, keltavästäräkkejä ja liro.
Keltavästäräkki
Liro
Suo-orvokkeja
Tilhi
Piimäjänkkä
Iltasella käveltiin vielä vähän metsässä osan matkaa Mäntyrovan kierrosta. Lintuja oli melko vähän näkyvissä tällä pätkällä.
Mörrimöykyn kolo

Naavaa ja luppoa
Ihan iltasella kierrettiin vielä Pallaksen luontopolku ja viimein löytyi yhteistyökykyinen lapinmyyräkin. Näimme reissun ihan jokaisena päivänä myyriä. Vielä lähtöpäivän aamupallakin nähtiin ikkunasta hotellin piharuohikolla pari myyrää. Luontokeskuksen oppaankin mukaan myyriä on nyt tavallista enemmän. Viime kesänä emme nähneet yhtään jyrsijää koko reissulla.
Lapinmyyrä. Tuntomerkeiksi peltomyyrään verrattuna mainitaan mm. mustakärkiset karvat selässä ja korvan yläreunan peltomyyrää tiheämpi karvapeite. Värivaihtelua näillä on jonkin verran, mutta suuri osa oli hyvin tummia. Eräs yksilö näytti kokonaan siniharmaalta. 
Lapinmyyrä
Tunturinrinnettä Pallaksella
Sateenkaari Pallaksella ja hotelli
Paluumatkalla ajettiinkin suoraan Pallakselta Etelä-Suomeen pysähdyksineen 14 h. Matkan parhaat havainnot olivat Limingan paikkeilla saalistellut suopöllö ja ladon katolle istahtanut sinisuohaukka koiras.

Laitetaan tähän vielä yksi matkan kovista havainnoista, jonka paikkaa en viitsi paljastaa. Olimme kävelemässä, kun S ja E huomasivat lähes samaan aikaan taivaalla kaartelevan linnun. Ihan ensin ajattelin sen olevan kanahaukka, mutta nopeasti aatokset muuttuivat ja kuvat varmistivat linnun vanhaksi muuttohaukaksi!
Muuttohaukka

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Pyhäjoen luontopolku ja Taivaskeron kierros

24.6. Yöllä oli tullut kovasti vettä ja aamukin alkoi sumuisesti. Käytiin kiertämässä Pallaksen luontotalon näyttely ja kun sää vähän kirkastui päätettiin suunnata Pyhäjoen luontopolulle. Tunturilinnusto oli jo ns. hallussa, joten metsälajit (kuukkeli ja lapintiainen) olivat nyt kiikarissa. Hyttysiä ei ollut metsässäkään ja lintuja ihan mukavasti jokirannoissa äänessä mm. peippoja, järripeippoja, peukaloinen, pyy, vihervarpusia ja pikkukäpylintuja. kävelimme pitkoksia pitkin erästä ryteikköistä joenpätkää kohden, kun sillan alta ilmestyi minkki, joka juoksi muutamia metrejä pitkoksia pitkin meitä vastaan, kääntyi ympäri ja puikahti takaisin sillan alle.
Erämaajärvi kahden kosken välissä
Pikkukäpylintu
Kosteus oli houkuttanut runsaasti sammakoita esiin
Minkin elinpiiriä.
Sammakko
Matkan edetessä kuulin tiaismaista ääntä, joka tuntui tulevan edessä olevasta kelopuusta. Puussa oli useita koloja. Päätimme jäädä odottelemaan puun läheisyyteen ja jo muutaman minuutin kuluttua alarinteestä ilmestyi pieni lintu, joka pujahti koloon ruokkimaan poikasiaan. Lintu oli kuin olikin lapintiainen. Se hävisi uudelle ruoanhakureissulle ja palasi taas muutaman minuutin kuluttua. Emo oli täysin äänetön, mutta poikaset pitivät melkoista mekkalaa.
Lapintiainen pesäkolollaan
Lapintiainen
Jatkoimme matkaa ja saavuimme pienelle suolaikulle. Suon vastareunalta kuului lupaavaa mekkalaa ja toinen tavoitelaji löytyi, kun kuukkeleita pyrähteli kuusissa.
Lakka kukki runsaana soilla
Kuukkeli!
Kuukkeleita oli useampia ja näyttivät tulevan pikkuhiljaa pitkoksia kohden. Odottelimme rauhassa ja kuukkelit tulivat ihan lähelle, pitäen vain muutaman metrin etäisyyden. Kaikkiaan niitä oli ainakin viisi. Lopulta kuukkelit siirtyivät suon toiselle laidalla ja hävisivät metsän hämyyn.
Kuukkeli
Kuukkeli
Kuukkeli
Kuukkeli
Palailimme iloisin mielin autolle ja yllätimme tiellä jolkottaneen poron.
Poron jolkuttelu keskeytyi kun se huomasi meidät
Käväisimme vielä Pallasjärven rannalla. Järvessä uiskenteli punasotka ja käki lensi edestämme.
Käki
Pallasjärvi
Teimme lounasta taas grillikodalla ja lounaan jälkeen lähdimme pidemmälle Taivaskeron kierrokselle. Matkalla näimme muutaman vähissä olleen kapustarinnan, kaksi pulmusta Taivaskeron huipulla, piekanan ja kaukana tuntureiden rinteillä kaarrelleen tunturikihun.
Grillikota
Hetta-Pallasreittiä
Taivaskeron huippua
Taivaskeron huipulta hotelli näkyi laakson pohjalta. Oikealla näkyvän tunturin rinteen pinnassa kierteli tunturikihu
Näkymää länteen, jossa aukeaa soiden ja järvien rikkomaa metsää.
 Tein vielä iltaretken lähimaastoon tavoitteena kuvata lapinmyyriä, joita päivällä vilisteli mm. vanhan hotellin rauniolla. En kuitenkaan myyriä nähnyt, mutta joku kuva tarttui porosta.


Poro
Sadepilviä

maanantai 29. kesäkuuta 2015

23.6. Kilpisjärvi-Pallas

23.6. Oli aika siirtyä aamupalan ja lapinmyyrien ihastelun jälkeen Kilpishallin ja Kilpisjärven luontokeskuksen kautta kohti Pallastuntureita. Matkalla sateli melko kovasti. Pidettiin ensimmäinen pysähdys Iiton palsasuolla, jossa sade taukosi hetkeksi kuin tilauksesta. Käveltiin pitkoksia pitkin suon laitaan ja ihailtiin hetki runsasta linnustoa. Palsasoita sanotaan Lapin linturikkaimmaksi biotyypiksi ja se oli kyllä helppo uskoa. Lintujen ohella myös täällä näkyi lapinmyyriä ja harmaakuvemyyriä. Pikkulinnuista nähtiin mm. keltavästäräkkejä ja sinirinta, kahlaajista liroja ja vesipääsky sekä kruununa suon vastareunan keloon lennähtänyt suopöllö. Valitettavasti tihkusade ja etäisyydet estivat kunnon kuvaamisen. Palsasoiden eirikoisuutena ovat palsakummut joiden sisällä on jäätä, joka ei sula kesälläkään. Palsasoiden syntyminen vaatii vuoden keskilämpötilaksi alle -1 astetta, joten siksi niitä on vain pohjoisimmassa Lapissa. Ilmeisesti viimevuosina palsakummut ovat alkaneet huolestuttavasti sulaa ja romahdella.
Iitonpalsasuo. Oikeassa reunassa yksi palsakummuista
Suopöllö
 Matka jatkui ja kuin "vahingossa" ehdotin evästaukoa Järmän linnoitusalueella, jossa kierrettiin mielenkiintoinen Lapinsodan museo ja sen ympäristössä risteileviä saksalaisten vanhoja taisteluhautoja ja korsuja. Täälläkin vilisteli lapinmyyriä juoksuhautojen louhikoissa.
75 mm panssarintorjuntatykki vartioi Kilpisjärven tietä
Loppumatkasta nähtiin vielä kaksi hiiripöllö samalla sähkötolpalla ja lopulta saavuttiin viime kesältä tuttuun Pallashotelliin. Alkajaisiksi käytiin grillikodalla paistamassa makkarat ja keittämässä perunat ja sitten suunnattiin Palkaskeron kierrokselle, jonka maisemista emme viime vuonna päässeet sumun takia nauttimaan.
Järripeippo
Poroja oli tällä kertaa hotellin ympäristössä vähemmän, mutta muutamia kymmeniä silti lähimaastossa.
Juuri kun pääsimme polun alkuun ja ehdimme kävellä muutaman sata metriä E huomasi yllä kaartelavan linnun. Yllätys oli melkoinen, kun se osoittautui tunturikihuksi! Kilpiksellä ei tärpännyt mutta täällä tärppäsi heti. Kihu liiteli uskomattoman kevyesti siipiään räpäyttämättä, otti korkeutta ja katosi tuntureiden sekaan. Keli oli hieman sumuinen ja autereinen, joten kuvat myös sen mukaisia.
Tunturikihu
Tunturikihu
Palkaskeron huipun tuntumassa yksi kiiruna kukko livisti pakosalle ja huipulla pyöri pulmuspariskunta.
Kiiruna pakenee kulkijoiden edestä

Palkaskeron laki on laakea ja näköaloja ihaillakseen kannattaa huippu kiertää.
Pallastunturiketjua pohjoiseen
Pallashotelli reitin loppupäästä kuvattuna
Pallasjärvi
Myös täällä kasvoi Uuvanaa