sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Viitatiainen

Viitatiainen on päättänyt jäädä talvehtimaan Järvenpään Kaakkolan lintutornin ruokinnalle. Paikka on hyvin pajukkoinen ja veden valtaama. Tiainen löytyi heti kun pääsin paikalle. Se äänteli aina kun saapui ruokinta-automaatille, otti siemenen ja lensi kauas varastoimaan sen.
Viitatiainen

Viitatiainen

Viitatiainen

lauantai 19. marraskuuta 2016

Lokakuun riistakameran kuvia

Riistakamera kuvaili lokakuun ja marraskuun alun erästä syrjäistä niittyä. Paikalla on varmaan ollut viljelyksiä, mutta koivumetsä on ottamassa alueen pikkuhiljaa haltuun. 
Riistakamera asemoituna
Metsäkauriita näkyi melko monena yönä, mutta kuvat eivät olleet kovin hyviä.
Supikoira
Valkohäntäkauris ja nouseva aurinko


Hirvi
Lumikin ehti sataa maahan. Tämä komea sarvipäinen valkohäntäkauris näkyi vilaukselta muutamassa kuvassa, mutta vain näissä kuvissa hyvin.


Valkohäntäkauris. Kuvista saa tehtyä hyvin näiden hirvieläinten kokovertailua. Metsäkauris n'kyy vain vaivoin ruohon takaa, kun taas valkohäntäkauris ja hirvi näkyvät hyvin.

maanantai 14. marraskuuta 2016

Tunturikiuru

Olin tänään työreissulla Otaniemessä käymässä ja paluumatkalla poikkesin Haltialan peltojen kautta bongaamassa tunturikiurua. Lintu olikin paikalla, tosin kaukana pellolla. Se liikkui aktiivisesti ja pyrähti lopulta toiselle peltolohkollo. Viimein onnistuin näkemään tämän odotetun lajin!
Tunturikiuru
Tunturikiuru
Edellisviikonloppuna yritin bongata Viikissä sinipyrstöä tässä onnistumatta. Kävin vesipäästäisojalla, joka oli melkein kokonaan jäässä. Viime vuonna se oli sulana vielä tammikuun lopulla. Paikalla oli mm. viiksitimaleita, peukaloinen ja punarinta. Aivan ruovikon reunassa näin jonkin tumman kirvisen jota piti ihmetellä pitempäänkin. Lopulta se kuitenkin osoittautui tavalliseksi niittykirviseksi.
Lintu kähmyili jäätyneen ojan reunamilla.

Aika paljon oli kertynyt jäätä kirvisen jalkoihin.

Lehtokurpan? jämät kanahaukan käsittelyn jälkeen.

lauantai 5. marraskuuta 2016

Idänpikkusiepon bongaus

Helsingin Seurasaaressa oleillut "pikkusieppo" määrittyi keskiviikkona Suomen ensimmäiseksi idänpikkusiepoksi ja sitähän piti lähteä heti lauantai aamuna bongaamaan. Sieppo löytyi helposti jäätyineiden pikkulampareiden liepeiltä. Jotain ruokaa se kävi napsimassa jään pinnalta melko pirteästi, mutta ei liene kovin vaikea arvata, että sen elinmahdollisuudet alkavat olla aika heikot ellei se onnistu pääsemään eteläiseen suuntaan. Lisäksi sille alkoi tarttumaan jäätä varpaankynteen. Lintu lienee tullut saman  itäisen virtauksen mukana kuin taigarautiaiset, sillä siepon luontainen elinpiiri on Uralin itäpuolella ja muutto suunta kaakkoon.
Idänpikkusieppo vakipaikallaan.

Idänpikkusiepon nokka on tummepi kuin tavallisella pikkusiepolla

Idänpikkusieppo

Ainut järkevä maastossa näkynyt tuntomerkki oli pyrstön tyvi joka oli muuta pyrstöä tummempi. Pikkusiepolla on päinvastoin.
Paluumatkalla ihmeteltiin museoriihen alta esiin vilistänyttä metsähiirtä.
Metsähiiri

Metsähiiri

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Rautiaisbongaus

Tänään iltapäivällä sää näytti ihan ok:lta, joten päätin tehdä pienen piston Vuosaaren täyttömäen maastoihin ihmettelemään, josko useamman päivän paikalla viihtynyt mustakurkkurautiainen olisi paikalla. Kentänreunan parkkipaikan kantokasassa kähmyili jokin lintu, mutta se osoittautui tavalliseksi rautiaiseksi. Lampsin rinteeseen kantokasalle, jossa mustakurkkurautiainen oli viihtynyt, mutta tänään sitä ei kuulemma ollut näkynyt. Heti kun pääsin paikalle näin ojan reunassa pyrähtävän linnun ja hetken kuluttua maahan ojan kupeeseen lennähti kaksi lintua. Ensimmäinen oli pajusirkku, mutta toinen... Siinähän se rautiainen on! Äkkiä huikkasin kahdelle muulle lintumiehelle ja samassa molemmat linnut lennähtivät kantokasaan sen toiselle puolelle. Odottelimme hetken ja lähdimme kiertämään kantokasaa sopivan etäisyyden päästä. Yllättäen etsimämme lintu pomppasi näkyville ja ehdin roiskaista muutaman kuvan juuri onneksi esiin kaivamallani kameralla. Samassa lintu pyrähtikin jo kauemmas ylärinteeseen. Nopea tsekkaus ja kuvat olivat kohtalaisia, mutta pahuksen kurkku ei niissä kunnolla näkynyt. Odottelimme lintua, mutta se ei uudelleen näkyviin tullut. Samalla mm. pikkutikka huuteli ja reilu satapäinen urpiaisparvi hääräili rikkaruohostossa. Kotona latasin kuvat koneelle ja yllätys olikin melkoinen. Yhdessä kuvassa linnun kurkku näkyy, mutta se ei ole musta. Lintu olikin toinen superharvinaisuus taigarautiainen, eikä suinkaan etsimäni mustakurkkurautiainen. Taigarautiaisia on tänä syksynä nähty ennätysmäärä, mutta silti tällainen yllättävä spontaani löyty lämmitti kovasti mieltä. Millä todennäköisyydellä samassa kantokasassa on vuorokauden sisällä sekä mustakurkkurautiainen, että taigarautiainen, kun kummankin kohdalla puhutaan todellisesta suurharvinaisuudesta, joita ennen tätä syksyä oli nähty Suomessa vain noin 10 kertaa???
Tässä kuvassa puhdas kurkku näkyy.

Taigarautiainen!!!! Jepaa!