sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Viitatiainen

Viitatiainen on päättänyt jäädä talvehtimaan Järvenpään Kaakkolan lintutornin ruokinnalle. Paikka on hyvin pajukkoinen ja veden valtaama. Tiainen löytyi heti kun pääsin paikalle. Se äänteli aina kun saapui ruokinta-automaatille, otti siemenen ja lensi kauas varastoimaan sen.
Viitatiainen

Viitatiainen

Viitatiainen

lauantai 19. marraskuuta 2016

Lokakuun riistakameran kuvia

Riistakamera kuvaili lokakuun ja marraskuun alun erästä syrjäistä niittyä. Paikalla on varmaan ollut viljelyksiä, mutta koivumetsä on ottamassa alueen pikkuhiljaa haltuun. 
Riistakamera asemoituna
Metsäkauriita näkyi melko monena yönä, mutta kuvat eivät olleet kovin hyviä.
Supikoira
Valkohäntäkauris ja nouseva aurinko


Hirvi
Lumikin ehti sataa maahan. Tämä komea sarvipäinen valkohäntäkauris näkyi vilaukselta muutamassa kuvassa, mutta vain näissä kuvissa hyvin.


Valkohäntäkauris. Kuvista saa tehtyä hyvin näiden hirvieläinten kokovertailua. Metsäkauris n'kyy vain vaivoin ruohon takaa, kun taas valkohäntäkauris ja hirvi näkyvät hyvin.

maanantai 14. marraskuuta 2016

Tunturikiuru

Olin tänään työreissulla Otaniemessä käymässä ja paluumatkalla poikkesin Haltialan peltojen kautta bongaamassa tunturikiurua. Lintu olikin paikalla, tosin kaukana pellolla. Se liikkui aktiivisesti ja pyrähti lopulta toiselle peltolohkollo. Viimein onnistuin näkemään tämän odotetun lajin!
Tunturikiuru
Tunturikiuru
Edellisviikonloppuna yritin bongata Viikissä sinipyrstöä tässä onnistumatta. Kävin vesipäästäisojalla, joka oli melkein kokonaan jäässä. Viime vuonna se oli sulana vielä tammikuun lopulla. Paikalla oli mm. viiksitimaleita, peukaloinen ja punarinta. Aivan ruovikon reunassa näin jonkin tumman kirvisen jota piti ihmetellä pitempäänkin. Lopulta se kuitenkin osoittautui tavalliseksi niittykirviseksi.
Lintu kähmyili jäätyneen ojan reunamilla.

Aika paljon oli kertynyt jäätä kirvisen jalkoihin.

Lehtokurpan? jämät kanahaukan käsittelyn jälkeen.

lauantai 5. marraskuuta 2016

Idänpikkusiepon bongaus

Helsingin Seurasaaressa oleillut "pikkusieppo" määrittyi keskiviikkona Suomen ensimmäiseksi idänpikkusiepoksi ja sitähän piti lähteä heti lauantai aamuna bongaamaan. Sieppo löytyi helposti jäätyineiden pikkulampareiden liepeiltä. Jotain ruokaa se kävi napsimassa jään pinnalta melko pirteästi, mutta ei liene kovin vaikea arvata, että sen elinmahdollisuudet alkavat olla aika heikot ellei se onnistu pääsemään eteläiseen suuntaan. Lisäksi sille alkoi tarttumaan jäätä varpaankynteen. Lintu lienee tullut saman  itäisen virtauksen mukana kuin taigarautiaiset, sillä siepon luontainen elinpiiri on Uralin itäpuolella ja muutto suunta kaakkoon.
Idänpikkusieppo vakipaikallaan.

Idänpikkusiepon nokka on tummepi kuin tavallisella pikkusiepolla

Idänpikkusieppo

Ainut järkevä maastossa näkynyt tuntomerkki oli pyrstön tyvi joka oli muuta pyrstöä tummempi. Pikkusiepolla on päinvastoin.
Paluumatkalla ihmeteltiin museoriihen alta esiin vilistänyttä metsähiirtä.
Metsähiiri

Metsähiiri

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Rautiaisbongaus

Tänään iltapäivällä sää näytti ihan ok:lta, joten päätin tehdä pienen piston Vuosaaren täyttömäen maastoihin ihmettelemään, josko useamman päivän paikalla viihtynyt mustakurkkurautiainen olisi paikalla. Kentänreunan parkkipaikan kantokasassa kähmyili jokin lintu, mutta se osoittautui tavalliseksi rautiaiseksi. Lampsin rinteeseen kantokasalle, jossa mustakurkkurautiainen oli viihtynyt, mutta tänään sitä ei kuulemma ollut näkynyt. Heti kun pääsin paikalle näin ojan reunassa pyrähtävän linnun ja hetken kuluttua maahan ojan kupeeseen lennähti kaksi lintua. Ensimmäinen oli pajusirkku, mutta toinen... Siinähän se rautiainen on! Äkkiä huikkasin kahdelle muulle lintumiehelle ja samassa molemmat linnut lennähtivät kantokasaan sen toiselle puolelle. Odottelimme hetken ja lähdimme kiertämään kantokasaa sopivan etäisyyden päästä. Yllättäen etsimämme lintu pomppasi näkyville ja ehdin roiskaista muutaman kuvan juuri onneksi esiin kaivamallani kameralla. Samassa lintu pyrähtikin jo kauemmas ylärinteeseen. Nopea tsekkaus ja kuvat olivat kohtalaisia, mutta pahuksen kurkku ei niissä kunnolla näkynyt. Odottelimme lintua, mutta se ei uudelleen näkyviin tullut. Samalla mm. pikkutikka huuteli ja reilu satapäinen urpiaisparvi hääräili rikkaruohostossa. Kotona latasin kuvat koneelle ja yllätys olikin melkoinen. Yhdessä kuvassa linnun kurkku näkyy, mutta se ei ole musta. Lintu olikin toinen superharvinaisuus taigarautiainen, eikä suinkaan etsimäni mustakurkkurautiainen. Taigarautiaisia on tänä syksynä nähty ennätysmäärä, mutta silti tällainen yllättävä spontaani löyty lämmitti kovasti mieltä. Millä todennäköisyydellä samassa kantokasassa on vuorokauden sisällä sekä mustakurkkurautiainen, että taigarautiainen, kun kummankin kohdalla puhutaan todellisesta suurharvinaisuudesta, joita ennen tätä syksyä oli nähty Suomessa vain noin 10 kertaa???
Tässä kuvassa puhdas kurkku näkyy.

Taigarautiainen!!!! Jepaa!

maanantai 24. lokakuuta 2016

Tringan retki hankoon 1.10.2016

Pitkän tauon jälkeen päätin osallistua Tringan retkelle Hankoon. Hangon pari edellistä retkeä olivat olleet hyvin onnistuneita. Nyt väkeä oli pikkubussillinen ja sää oli poutainen, mutta tuuli oli erittäin kovaa. Hangossa tallustettiin aivan kärkeen. Päästiin ihmettelemään rengastajien työtä. Metsässä pikkulintujen kuuntelu oli hankalaa tuulen takia, mutta peippoja ja järripeippoja muutti kovasti. Merellä meno oli hiljaista, mutta kuitenkin nähtiin ruokki ja pientä kuikkamuuttoa.
Hippiäisiä

Hippiäisiä

Vihervapunen

Kuikkia muuttaa merelle

Kuusitiainen Suomen mantereen eteläisimmässä metsässä

Pyrstötiaisia oli paljon liikkeellä

Pyrstötiainen

Pyrstötiaiset

Renkaat jalkaan

Tiltaltti

Useampi varpushaukka jahtasi pikkulintuja kärjessä

Vihervarpunen
Paluumatkalla Gåun lahdelta sain tundrakurmitsasta vuodarin. Jatkoimme Hangon lentokentälle, jossa komppasimme niittyä heinäkurpan toivossa. Ajoimme lentoon reilut 10 niittykirvistä, nuoren sisnisuohaukan ja hirven!
Hirvi ajettiin niitystä esille. Se oli hetken aukealla hölmistyneenä ennen kuin hölkkäsi metsään.
Lentokentän tornissa käväistiin myös ja olin ainut joka otti sinne putken mukaan. Tämä oli virhe sillä petolintuja näkyi ilmassa paljon mm. hiirihaukkoja, merikotkia, nuolihaukka, piekana ja pähkinähakki.
Hiirihaukka

Nuori merikotka
Lentokentältä poikettiin vielä surffirannassa. Siellä tosin liitovarjoilijoita oli valtavasti ja pelättiin, että kahlurit ovat häippässeet. Menimme aivan hiekkarannan toiseen reunaan kalliolle ja yllättäen kaikki kahlurit olivat pakkautuneet pienelle alueelle ja ne pyörivät aivan jaloissamme. 23 suosirria ja vihdoin viimein elikseksi pulmussirri 4 yksilön voimin. Näitä kelpasikin kuvailla.
Pulmussirri

Pulmussirri ja suosirrejä

Pulmussirri

Pulmussirri

Pulmussirri

Pulmussirri

Pulmussirri

Suosirri

Suosirri

Rariretkeilyä

Lauantaina ehdin pitkästä aikaa maastoon. Päätin käydä Haltialassa, missä oli nähty kaikenlaista pientä kivaa. Päivä oli pimeä ja tuulinen, mutta Ruutinkosken rantamilla syksy näyttäytyi parhaissa väreissä. Urpiaisia oli todella paljon liikkeellä ja niitä pääsi katselemaan ihan lähietäisyydeltä.
Urpiainen
Ruutinkosken laitamilla muutama kuvaaja olivat löytäneet hankalasti esillä olleen virtavästäräkin. Lintu hävisi aina välillä minuuteiksi rantaruohostoon ja puikahti sitten taas aika-ajoin esiin.
Kertaalleen virtavästäräkki ylitti joen kiviä pitkin ollen hyvin näkyvillä.

Linnun havaitseminen rantakivikosta ei ollut aina helppoa.
Jatkoin yläjuoksua kohden, jossa oli nähty eilen 3 pikku-uikkua. Lintuja ei tosin nyt näkynyt. Ainoastaan telkkä ja isokoskeloita. Kuulin toiselta lintuharrastajalta, että Niskalan pelloilta oli löytynyt turturikyyhky, joten lampsin pikamarssia useamman kilometrin. Paikalla olikin kaksi kuvaajaa ja lintu pyöri pelottomasti aivan jaloissa. Paikalla pääsi aistimaan arojen tunnelmaa, kun tuuli tuiversi todella kylmästi.
Kuvaajalla haasteita pitkän putken kanssa lähelle hiippailleen kyyhkyn kanssa.

Turturikyyhky

Turturikyyhky

Turturikyyhky

Turturikyyhky.
Kävelin peltoja halkovaa kävelytietä takaisin autolle ja katselin tarkkaan kaikki löytyneet pikkulinnut. Ensin keltasirkkuja, niittykirvisiä, urpiaisia, kottaraisia ja lopulta tarkkaavaisuus kannatti kun pellon reunasta pomppasi lentoon lapinsirkku, joka tipahti uudelleen peltoon.

Iltasella käväisin vielä Keravan myllynummen ruderaateilla, missä oli aamulla rengastettu taigarautiainen. Löysin vain punarinnan, paritiaista ja aina mukavan jänkäkurpan, joka pyrähti ojasta pieneen lentoon. Rareja olisi nyt paljon tarjolla, mutta, koska valoisaa aikaa on vähän ja päivät työntäyteisiä ei ole oikein ennättänyt maastoon.