Huhtikuun puoliväliä

Tässä sekalainen kattaus viimeviikkojen retkikuvia:

Luhtakana oli tepastellut aamuvarhaisella Viikin piilokojun pitkoksilla. Useampi luhtakana oli myös äänessä.

Konnunsuolla oli komeat pilvet, mutta vesisateelta vältyttiin. Lintuja oli liikkeellä melko vähän. Hanhia toki pelloilla.

Järvenpään Lemmenjoen luontopolulla on ollut hyvin äänessä mm. rautiaisia, peukaloisia ja punarintoja.

Olin yksin aamuvarhaisella Maarin tornilla, kun ruovikosta tallusti kaksi metsäkaurispukkia. Ne olivat muutamien metrien päässä, mutta eivät huomanneet minua, kun olin tuulen alapuolella.

Jouhisorsa Suomenojalla. Liejukanoja tuntui olevan lähes ennätys paljon.

Jänkäkurppia oli Maarin tulvaniityillä kaksi kappaletta piilottelemassa. 

Nuori kanahaukkakoiras yritti sepelkyyhkyä Viikissä. 

Kuovi Metsäkylän suurilla niityillä. Tulvissa myös metsävikloja, taivaanvuohia ja kapustarintoja.

Kurki metsäkylän suurilla niityillä.

Metsähanhia Haminan Kirkkojärvellä.

Maarintornin lietteitä. Muut kahlaajat vielä puuttuvat (oli tylli, pikkutylli, punajalkaviklo, meriharakka ja taivaanvuohi)

Mustakurkku-uikku Suomenojalla. Vasta yksi oli paikalla.

Näsiä kukkii Lemmenlaaksossa.

Pajusirkku Viikissä. Samalla paikalla pyörähti myös viiksitimali.

Pikkuvarpunen pöntön sisustuspuuhissa Haminassa.

Sinivuokko Lemmenlaaksossa.

Taivaanvuohen soidinlentoa Viikissä.

Pääsiäisretkeilyä

Pääsiäistorstaina suunnattiin Satakuntaan, mutta pidettiin menomatkalla muutaman tunnin pysähdys Torronsuon kansallispuistossa. Pohjosituuli oli melko kylmä ja lämpötila niukasti nollan yläpuolella. Lintutornista nähtiin noin 200 metsähanhea lennossa, muutamia kurkia ja joutsenia ja teeri pulisi jatkuvasti jossain suolla. Kävelimme pitkospuut edestaas ja matkalla nähtiin mm. hiirihaukka, muutamia töyhtöhyyppiä, kiuruja, niittykirvisiä ja käpylintuja. Kertaalleen kuunneltiin pitkään erikoista kurnutusta, joka tuntui tulevan jostain läheltä. Aina kuului matala ja melko hiljainen kur-kur-kur. Epäselväksi jäi oliko kyseessä sammakko (ei kuulostanut tyypilliseltä sammakolta) vai joku piilotteleva lintu, esim jokin kurppa tai kanalintu. Alkuillasta ajettiin Harjavaltaan ja sieltä tuttuun tapaan vuodariksi löytyi mustavaris.

Metsähanhia Torronsuon tornista

Evästauko Torronsuolla

Vihervarpunen Torronsuolla pesän rakennuksessa. Myös urpiaisia oli paljon liikkeellä. Suurimassa parvessa ainakin sata lintua.

Perjantaina vietiin porukkaa sukulaisiin Karviaan ja meillä oli suunnitelmissa sillä aikaa käydä Kauhanevan ja mahdollisesti myös Lauhanvuoren kansallispuistoissa. Matkalla nähtiin tuulihaukka, muutamia kurkia ja pieniä joutsen- ja hanhiparvia. Sää oli edelleen kolea ja Pohjois-Satakunnassa luntakin oli selkeästi enemmän metsissä ja pelloilla. Saatiin kyytiläiset tiputettua ja piharuokinnalla vierailupaikassa kävi kaksi pähkinänakkelia. Lähdimme ajamaan kohden Kauhanevaa ja eräällä metsäpellolla huomattiin yli 30 teereä soitimella. Pysäytettiin auto, mutta kun aloiteltiin kuavuspuuhia, kaikki teeret lähtivät lähipuihin. Karvianjoen kohdalla oli majava järsinyt käytännössä kaikkia rantapuita ja maa oli tuoreiden lastujen peitossa. Majavaa ei kuitenkaan näkynyt. Viereisellä tulvapellolla oli myös noin sadan metsähanhen kertymä.

Päästyämme lähelle Kauhanevalle johtavaa tietä ongelmat kuitenkin alkoivat. Tie oli aivan kelirikon kourissa ja sitä oli selkeästi käytetty melko vähän. Pääsimme tietä vain noin sata metriä, kun urat muuttuivat niin syviksi ja lumi niin pehmeäksi, että emme päässet enää etenemään. Matkaa parkkipaikalle olisi ollut vielä yli 3 km eikä missään autolle parkkilevikettä. Ei auttanut muu kuin kääntää auto tiellä ja suunnata kohden Lauhanvuorta. Hieman pisti tien kunto ketuttamaan, kun kuitenkin kohtalaisen matkan takaa oltiin tultu. No Kauhanevaa mainostetaan siitä, että siellä on vähän kävijöitä ja soveltuu lyhyisiin retkiin. Ihmekkös tuo kun perille ei pääse ilman traktoria. Auton kääntöpaikalla ihmetystä herättivät suuret koiraeläimen jäljet, jotka kulkivat tienreunaa. Paikalla ei näkynyt ihmisen jälkiä, mutta vaikea näistä on silti erottaa sutta ja koiraa toisistaan.

Tätä tietä ei kovin pitkälle päästy.

Jonkin koiraeläimen laukkajäljet. Vieressä minun kengänjälkiä.

Jäljillä kokoa. Vieressä 42 kengänjälki

Päätettiin ajella seuraavaksi Lauhanvuorelle. Matkalla ajeltiin Kauhanevan eteläsitä reunaa pitkin ja erilaiset kosteat metsät ja suot vaihtelivat tien reunalla. Täällä pitäisi olla mahdollisuus riekonkin näkemiseen. Lauhanvuori on korkea mäki keskellä Etelä-Pohjaanmaan lakeuksia ja jääkauden jälkeen se on ollut ainoa saari rannattoman ulapan keskellä. Alueen korkeimpana kohtana Lauhanvuori kerää runsaasti sateita ja lunta olikin kansallispuistossa riittämiin. Jätettiin auto parkkiin ja todettiin, että vaellusreitit olivat edelleen hiihtokäytössä. Hiihtäjiä suihki latuja pitkin ja pidemmän vaelluksen tekemissuunnitelmat piti hylätä. Kiivettiin kuitekin mäen huipulla olevalle näköalatornille, jossa syötiin eväät.

Lauhanvuori

Lunta oli puolisenmetriä tornin ympäristössä. Mistäköhän se Lauha nimessä juontaa?

Näköalaa tornista. Maisema oli samanlaista tasaista joka suuntaan.

Lauhanvuoren näköalatorni.

Paluumatkalla käytiin katsomassa vielä Alkkiavuoren luonnonsuojelualueita ja matkalla näkyi paljon törkeännäköistä metsitettyä suota, jossa puut kasvoivat riveissä. Ei tuo puuntuottokaan kovin kovaa voi noissa kosteikoissa olla. Paluumatkalla vietiin vielä yksi sukulainen Euraan ja siellä illan hämärässä nähtiin 4 valkohäntäkaurista ja 6 metsäkaurista.

Mehiläispesä suuressa siirtolohkareessa Alkkiavuorella.

Sunnuntaina suuntasin aamuvarhaisella Porin lintupaikoille, muiden jatkaessa unia. Kävin ensin Kyläsaaren pellolla, josta oli vielä illalla ilmoitettu 60 lyhytnokkahanhea. Nyt paikalla oli vain kymmenisen metsähanhea ja muutama laulujoutsen. Suuntasin Suomen lintupaikkojen yhdelle kruununjalokivelle eli Yyterin lietteille. Ketään muuta ei näyttänyt olevan paikalla ja rantametsä pauhasi keväisiä ääniä: pyy, peippoja, teeri pulisi, närhet matkivat kanahaukkaa, puukiipijä, käpylintuja, keltasirkku, punarinta, mustarastas... Lietteiden vanhalla tornilla oli tyyntä ja nouseva aurinkokin jo vähän lämmitti. Kaulushaikara puhalteli ja merihanhet huusivat kurkku suorana. Ristisorsia oli saapunut jo noin 20 ja nuori merikotka kävi nostamassa ristisorsat lentoon. Kahlureita ei näkynyt, mutta sitten huomasin kiikareilla pienen linnun lietteellä. Kaukoputkella katsoessa yllätys oli melkoinen, kun lietteellä istui kolme pulmusta!

Pulmunen ja tulli. Pulmusia oli 3 tai 4 ja tyllejä noin 10.

Ristisorsat ovat melko kapeasiipisiä lennossa.

Näkymää Lietteiden vanhasta tornista.

Siirryin uudelle tornille ja sieltä vuodariksi löytyi meriharakka ja mustalintu, joita oli muutamia kymmeniä kaukana meressä haahkojen seassa. Muutto oli käytännössä seis, mutta silti pikkulintuja meni jonkin verran mm. pajusirkku, niittykirvinen, västäräkki, 4 hemppoa, 2 tikliä ja peippo. Paluumatkalla yritin lyhytnokkahanhia uudestaan, mutta niitä ei pellolla näkynyt.

Lietteiden uudelle tornille johtava reitti ja torni olivat nyt kokonaan valmiit.

Ajeltiin sunnuntaina alkuillasta kotiin päin ja pysähdyttiin matkalla Puurijärvi-Isosuon kansallispuiston luontotornilla. Järvellä oli paljon nokikanoja ja telkkiä. Myös laulujoutsenia ja metsä- seka tundrahanhia, kaksi silkkiuikkua, harmaapäätikka huuteli, 2 uiveloa, punasotka, 2 kurkea ja merikotka. Iltahämärissä nähtiin Lopella valkohäntäkauris, Riihimäellä kaksi hirveä ja Tuusulassa 6 valkohäntäkaurista ja metsäjänis. Tuusulassa tien reunasta nousi lentoon autonvaloissa lehtokurppa.

Metsähanhi

Näkymää Puurijärven tornista

Tänään käytiin vielä Hyvinkään Ridasjärven lintutornilla. Järvi oli pitkälti jäässä, mutta pohjoisreunalla oli sulaa. Sulassa oli yli tuhat metsä- ja tundrahanhea, laulujoutsenia, kaksi kurkea, kaulushaikara, punasotkia, 4 uiveloa, tukkasotkia ja sinisorsia.

Ridasjärvi. Hanhet ja vesilinnut kaukana toisella puolella järveä.