Kylmät kuulaat syyspäivät ovat vaihtuneet pimeisiin ja tihkusateisiin päiviin. Eilen ja tänään olen pitänyt syyslomaa, joten nyt on ollut hyvä tilaisuus tehdä muutamia rauhallisia syysretkiä.
Tänään tein aamuretken Järvenpään Lemmenlaaksoon. Ilmassa oli sumua ja metsä oli yöllisen sateen jälkeen kostea ja usvainen. Muita retkeilijöitä ei näkynyt, joten polkuja sai tallata rauhassa. Heti reitin lähtöpaikalla närhi pyrähti lentoon ja näin sivusilmällä toisenkin linnun lehahtavan läheisestä kuusesta. Se siirtyi toisen kuusen taakse ja sain välillä näkyviin ilmestyneen pään kiikariin ja lintu määrittyi pohjantikaksi! Noin kilometrin päässä näin talvella myös pohjantikan, mutta koko kesänä niitä ei ole alueella näkynyt. Lintu oli tosi kähmy ja hiljainen ja kun yritin siirtyä parempaan kuvakulmaan se katosi kuin maan nielemänä. Paluumatkalla lähestyin paikkaa hiljaa ja tikka oli samassa puussa ja suostui nyt kuvattavaksikin.
 |
| Keltapäinen koiras pohjantikka |
 |
| Pohjantikka lyhentyy lintuslangissa pontikaksi |
Samassa paikassa kuului pyyn viheltelyä ja suuresta tiaisparvesta laskin peräti kolme puukiipijää. Myös töyhtötiainen hääräsi mukana.
 |
| puukiipijä |
 |
| Aamu-usvainen Lemmenlaakso. Sade oli muuttanut taas polut paikka paikoin mutavelliksi |
Rantametsässä huuteli kahdessa paikassa pikkutikka. Näköalapaikalla alkoi kuulua lupaavaa tiititystä ja tuttua surahtelua. Useamman viikon odotettu vuodari napsahti pyrstötiaisesta ja nosti vuodarilukeman 223:een. Edellinen ennätys on 222, mutta siltä vuodelta on vielä mäntysirkku rariteettikomitean käsittelyssä.
 |
| Ihanainen pystötiaisvuodari kruunasi aamuretken |
Puolilta päivin käytiin kyläilemässä ja jatkoin siitä kahvittelun jälkeen Elfviikkiin, jossa kiertelin pari tuntia. Kävin työreissun jälkeen paikalla myös tiistaina, kun kehä 1:sen ruuhka oli iltapäivällä sietämätön (tiistailta aurinkoisemmat kuvat).
 |
| Elfvikin huvimaja |
Elfvikin puistikossa oli melko hiljaista ja tornistakaan ei oikein mitään näkynyt, joten jatkoin pitkoksia pitkin Maaria kohden. Pumppuhuoneen kohdassa rantapajukossa kävi kova mekkala, kun mustarastaat varoittelivat ponnekkaasti. Valitettavasti en päässyt kovin lähelle paikkaa, koska maasto on täyttä rämeikköä, joten varoittelun kohde ei selvinnyt. Punnitsin mielessäni kenkien kastelemisen ja helmipöllö/lehtopöllö kuvien välillä. Varoittelu kuitenkin loppui kun varoittelun kohde ilmeisesti vaihtoi paikkaa, joten jatkoin matkaa kuivin jaloin.
Rantapuissa oli 2-3 isolepinkäistä kytiksellä. Siinä on mielestäni todellinen lokakuun sumuisten päivien nimikkolintu.
 |
| isolepinkäinen |
 |
| isolepinkäinen |
Lepinkäiset päättivät järjestää minulle vähän actioniä. Ensin toinen lensi ruovikkoon ja jahtasi ponnekkaasti sinitiaista ilmassa ja lopuksi läpi pajukoiden aina rantametsän siimekseen, joten en nähnyt saiko lepinkäinen saalista. Toisenkin sinitiaisen saalistusyrityksen näin ruokojen takana. Kertaalleen kaksi lepinkäistä eksyi samaan metsikköön, jolloin alkoi valtava kirkuminen ja jäkätys. Jos en olisi lepinkäisiä nähnyt niin ääni olisi todella hämmentänyt. Yksi lepinkäisistä äkkäsi muutolla olevan peippolinnun ja ampaisi sen perään. Lintu pakeni kauas ruovikon ylle ja väisteli minuutin verran lepinkäisen syöksyjä pysyen koko ajan avoimesti ilmassa. Lopulta se ilmeisesti väsytti lepinkäisen ja pääsi palaamaan metsään. Jotenkin tuntui, että pikkulinnut halusivat johdattaa lepinkäiset avomaastoon. Ilmeisesti ne tiesivät, että lepinkäisen ei ole niin helppo saada niitä kiinni ilmasta kuin esim. pajukosta tai ruovikosta. Varpushaukkojen kanssa taktiikka on päinvastainen. Olisi mielenkiintoista tietää onko tämä taktinen valinta vai sattumaa ja mistä lintu tietää mihin mitäkin petoa kannattaa paeta.
 |
| Isolepinkäinen lähestyy saalista alhaalta |
 |
| Näytti siltä, että pikkulintu jäisi saaliiksi minä hetkenä hyvänsä, mutta aina se onnistui välttämään lepinkäisen syöksyn. Määritin pikkulinnun kuvista todennäköiseksi järripeipoksi, vaikka jotain outoa siinä on... |
Päätin palata autolle Elfvikin takametsän kautta. Näin palokärjen, kaksi pikkutikkaa lennossa ja närhen. Myös puukiipijöitä tuntui olevan liikkeellä joka paikassa.
 |
| närhi |
 |
| puukiipijä |
 |
| puukiipijä |
 |
| Levottomia urpiaisparvia näkyy siellä täällä |
Kuusikon siimeksessä kuulin rapinaa ja näin kuolleessa kuusessa linnun touhuamassa.
 |
Kähmyilevä lintu
|
Kiikareilla totesin linnu joksikin tikaksi, mutta kunnon tuntomerkkejä en saanut siitä ennen kuin se siirtyi rungolle.
 |
| Päivän toinen pontikka! Tällä kertaa naaras ja minulle uusi Laajalahden pinna |
Tarkistin vanhat pohjantikka havainnot ja tänä vuonna niitä on ennen tätä päivää 2, viime vuonna 3 ja toissa vuonna 1. Tänään siis kaksi spondea päivässä! Tähän kun lisätään tämän päivän palokärki, 4 pikkutikkaa ja viime sunnuntaina pihassa kuikuttanut harmaapäätikka, niin voi todeta, että huhut ennätyksellisestä tikkavaelluksesta eivät ole tuulesta temmanttuja. Outoutta lisää se, että koko aikana en ole nähnyt yhtään käpytikkaa!
Eilen käytiin tekemässä isommalla porukalla ja kahdella koiralla vahvistettuna Sipoonkorven Kalkkiruukin lenkki. Lintuhavikset jäivät lähinnä kahteen korppiin ja pyyhyn. Nuotiopaikalla ajettiin yksi metsämyyrä pakosalle laavusta ja toinen syöksyi ulos tulipaikan ilma-aukosta, kun sytyteltiin tulia.
Viime viikon sunnuntaina Maarin tornilla näytti tältä:
 |
| Laajalahti |
Mainittavampia haviksia olivat mm 10 uiveloa, kanahaukka, useat taivaanvuohet ja harmaahaikarat, sekä lukuisat sorsat.
Viime viikon lauantaina käytiin tekemässä vaellus Nuuksion Kattilassa. Luontohavainnot jäivät vähiin, mutta nolla-asteinen syyspäivä oli todella upea.
 |
| Kattilan pysäköintipaikalla niitty oli kuurassa |
 |
| Kuljettin purolaaksoa pitkin. Kaatuneet puut hankaloittivat kulkua. |
 |
| Metsänsiimeksestä löytyi vanha sänky. |
 |
| Auringonvalo siivilöityy laakson pohjalle |
