16.7.2017 Lähdettiin Ivalon kautta Pohjois-Norjaan. Poroja näkyi paarmojen ajamina runsaasti tiellä. Kärppä oli jäänyt auton alle, mutta muutoin nisäkäsrintamalla oli Suomen puolella hiljaista. Aluksi tie myötäili Inarinjärven rantoja ja Suomineidon pään läpi ajettiin Kaldoaivin erämaaalueen laitamia pitkin. Maisemana vaihtelivat kuivat mäntykankaat ja tunturikoivikkoiset suot. Pidimme muutaman pysähdyksen mielenkiintoisimmilla paikoilla. Linnuista äänessä oli lähinnä niittykirvisiä ja urpiaisia. Yksi sinirinta vielä tapaili laulua ja järripeippokin kuultiin. Parhaat havainnot olivat tien yli tepastellut riekko ja alla olevasta suosta lentoon pompannut jänkäkurppa.
 |
| Tällainen maisema aukesi yhdeltä pysähdyspaikalta. Etualan lätäköstä pomppasi lentoon jänkäkurppa. |
 |
| Utsjoen kirkkotupia 1800-luvulta eli saamelaisten vanhoja kaupunkiasuntoja. Täällä nähtiin mm. pari keltavästäräkkiä. |
Matka jatkui Tenojoen yli Norjan puoelle ja Tenon rantamia seuraillen kohden Varangin vuonon pohjukkaa. Lintuhavaintojen parhaimmistoa täällä edusti kanahaukka. Muutamia lohenkalastajia näkyi Suomen puolella rantaa.
 |
| Tenojokilaakso tuntui vehreältä keitaalta Pohjois-Lapin jälkeen |
 |
| Lopulta päästiin Varanginvuonon pohjukkaan ja jatkettiin vuonon pohjoisrantaa myötäilevää tietä |
Varanginvuonon pohjoisreunan tie kulki käytännössä koko ajan rannan tuntumassa ja alkumatkalla pysähdyttiin muutamille sopiville laskuvesirannoille ihmettelemään kahlaajia tai oikeastaan niiden puuttumista. Lähinnä meriharakoita ja punajalkavilkoja näkyi runsaasti. Muita kahlaajia ei käytännössä ollenkaan. Lämpötila huiteli +22 asteessa, joten talvivaatteet saivat vielä odottaa rinkassa.
 |
| Punajalkaviklo |
 |
| Meriharakka |
Pieniä pysähdyksiä lukuun ottamatta jatkoimme matkaa aika suoraan ja saavuimme Vuonon suurimpaan kaupunkiin Vadsön alkuillasta. Ruokailun jälkeen menimme heti Vadsöya saareen, joka yhdistyi mantereeseen sillalla. Saaren pikkulintulajisto kuvasti aika hyvin sitä mitä se oli melkein joka paikassa niemimaalla. Ehdottomasti runsaimpia olivat kivitasku, niittykirvinen ja urpiainen. Kylissä näkyi myös yllättävän paljon varpusia. Staijattiin merta jossa kellui haahkoja ja koskeloita. Kihuja ja pikkukajavia alkoi näkyä ja maasto oli muutenkin arktisemman oloisempaa. Tunturikoivikko loppui Vädsön paikkeille ja avotundra jatkui siitä eteenpäin.
 |
| Vädsöyan lammikossa sukelteli lapasotka |
 |
| Merikihuja näkyi runsaasti |
 |
| Staijipaikan yli muutti tundrakurmitsa. Näimme myös pari punakuiria. |
 |
| Urpiaisista osa oli tundraurpiaisen näköisiä |
 |
| Näkymä itään Staijipaikalta |
 |
| Maisemaan Vadsöyassa |
Majoitumme Vadsön keskustassa ja hotellilla sai polkupyörät ilmaiseksi käyttöön mikä olikin kätevä tapa tutustua lähialueeseen. Illalla Vadsöyan sillalla näkyi liikehdintää, mutta ei lintujen osalta. Useita satoja lautasen kokoisia kampeloita ui itään sillan ali ja noin 3 metriä syvässä kirkkaassa vedessä ne näkyivät hienosti.
 |
| Jäämeren kala, ilmeisesti rasvakala |
 |
| Kala |
 |
| Kuollut kuningasrapu |
 |
| Meritähti |
 |
| Kaksi kampelaa |
 |
| Kiivettiin tunturille tekemään iltapalaa. Vasemmalla näkyy Vadsöya ja oikealla Vadsöyn kylä. |
 |
| Tunturissa kukki lapinvuokkoja ja kuvan villoja. |
Maanantaina tehtiin päiväretki vähän idempänä sijaitsevaan Ekkeröyhin joka on Varangin vanhin kylä. Paikalla on "pieni" pikkukajava kolonna, joten päätimme mennä niitä kuvaamaan.
 |
| Ekkeröyan kyläpahanen |
 |
| Auringossa lämpötila lähenteli hellelukemia ja meri oli melkein tyyni |
 |
| Kalaparvien liikkeet näki kajavaparvista |
 |
| Pikkukajavia |
Kalliolla kuulemma vierailee tunturihaukka säännöllisesti ja ylläolevassa kuvassa näkyvä kajavamassa nousikin aina välillä ilmaan ja kolme kertaa nähtiin suuri jalohaukka lentämässä pesäkolonnaan. Kertaalleen onnistuttiin näkemään haukka kunnolla, mutta ainakin sillä kertaa se olikin muuttohaukka. Meressä kajavakolonnan edustalla kellui myös riskilöitä, etelänkiisloja ja ruokkeja.
 |
| Muuttohaukka |
 |
| Merikotkia kolonnan edustalla valmiin buffetin äärellä |
 |
| Pikkukajavilla oli jo isoja poikasia kalliohyllyllä |
 |
| Pikkukajava |
 |
| Pesäkolonna |
Helteessä pesäkolonna tarjosi melkoisen tuoksuelämyksen ja aikamme kuvattuamme kiipesimme Ekkeröyan kallioiden huipulle ja kävelimme muutaman kilometrin saaren eteläkärkeen. Saaressa pesi ainakin kolme paria merikihuja ja samalla paikalla nähtiin melkein 20 merikotkaa. Myös lampaita oli runsaasti, niin kuin oikeastaan joka paikassa varangin niemimaalla.
 |
| Ekkeröya |
 |
| Saaren keskiosan avointa maastoa. Vasemmalla näkyy reuna Saksalaisten vanhasta rannikkotykkiasemasta |
 |
| Lammas tuijotti meitä pitkään |
 |
| Lampaita |
 |
| Saaren eteläkärjessä oli suuri lapintiira kolonna. Kuvan lintu hyökkäili E:n kimppuun ja minä sain hyvät kuvat :) |
 |
| Merikihu |
 |
| Merikihu |
Ekkeröyasta siirryttiin tekemään päivällistä erään pienen puron suistoon. Jossakin vaiheessa kaikki rannan haahkat pakenivat rannasta mereen. Pian syy selvisi kun minkki touhusi rannassa ison poikasensa kanssa. Pääsin rauhassa kuvailemaan minkkiä ja lopulta se kyllästyi kameran ääniin, nappasi poikastaan niskasta kiinni ja ui poikasta raahaten puron yli.
 |
| Minkki |
 |
| Minkki |
 |
| Minkki |
 |
| Minkki |
 |
| Minkit |
 |
| Tuolla pienessä koskessa ne minkit oli |
Tiistaiaamu oli hieman sateinen Vadsössä mutta meidän olikin aika suunnata sopivasti itään kohti Vardötä ja sääkin selkeni heti itään mentäessä. Teimme pieniä stoppeja karun kauniissa maisemassa, Paras havainto oli autosta nähty reissun ainut tunturikihu. Teimme noin 6 kilometrin vaelluksen ylös tunturiin Kramvik nimisessä paikassa tavoitteena nähdä vesiputous. Seurailimme joen vartta ja kulkijoita täällä on selvästi vähän kun polku hävisi paikoin kokonaan ja rämmimme pienten palsasoiden yli eteenpäin. Tundralla näkyi kaksi piekanaa, ainakin 5 merikihua, soidintava lapinsirri, kapustarintoja ja pari komeaa lapinsirkkua. Myös lapinkirvisiä oli soidinlennossa muutamia.
 |
| Kapustarinta |
 |
| Lapinsirkku |
 |
| Lapinsirri |
 |
| Merikihu |
 |
| Piekana |
 |
| Grunneselvan putoukset |
Teimme päivällistä putousten vieressä. Tyynessä ja aurinkoisessa säässä näkyi muutamia hyttysiä, mutta muuten niitä ei reissullamme oikeastaan näkynyt.
Tuijottelimme merta useammassa kohtaa ja yritimme löytää erityissti valaita, hylkeitä, pyöriäisiä tai delfiineitä, koska vuono laajeni näillä paikoin niin, että vastarantaa ei nää näkynyt. Täällä merinisäkkäitä pitäisi olla enemmän. Emme kuitenkaan nähneet muuta kuin tavainomaisia vesilintuja. Lähellä Vardötä ja Varangin niemimaan kärkeä näkyi vähän poroja. Eräs poro juoksi kovaa tunturin rinnettä alas ja pian totesin, että tuo näyttää kyllä hirveltä. Pääsimme lähemmäs ja hirvihän se olikin. Olipa koominen näky keskellä avointa tundraa!
 |
| Hirvi ylittää tietä. Tämä ylänkötie suljetaan talvella puomeilla, jos sää on liian huono |
 |
| Hirvi |
Varangilla lintupaikoille on tehty tuuli ja sadesuojia. Näiden avulla lintupaikat olikin helppo löytää. Meillä oli mukana Birding Varanger kirja, jossa oli mukavasti kerrottu eri paikoista. Barvikmyrassa eräältä sellaiselta kojulta oli komea näköala alla olevaan suomaastoon. Kaukoputkella nähtiin kaakkureita ja ilmassa suoalueen yllä oli samaan aikaan noin 20 merikihua.
 |
| Barvikmyra |
Lopulta ajettiin noin 3 km mittaista merenalaista tunnelia pitkin Vardöseen. Majoituttiin mukavaan kaksikerroksiseen asuntoon sataman kupeella, kuunneltiin paikan omistajan juttuja alueesta ja kierreltiin ilta saarella lintupaikoissa ja käytiin samalla katsomassa vanhaa linnaketta ja noitavainojen muistomerkkiä. Omistaja kertoi kuinka tiet suljetaan talvella huonolla kelillä kun ihmettelimme puomeja. Sanoimme, että olette sitten täällä eristyksissä, mutta hän vastasi, että ehei onhan meillä veneet.
Saaren itäreunalla näkyi kuuluisa Hornöyan lintukallio ja staijaillessamme merta nähtiinkin reissun ekat lunnit! Paikalla käytiin myös mukava juttutuokia varttuneemman suomalaisen lintuharrastajan kanssa.
 |
| Hornöyan lintukalliot |
 |
| Nuori isolokki Vardön satamassa |
 |
| Karimetsoja näkyi enemmän kuin merimetsoja |
 |
| Koskeloita kalassa salmessa |
 |
| Pitkin tuntuteita löytyi avattuja merisiilin kuoria. Tässä syyllinen itse teossa. |
 |
| Illaksi sää tyyntyi. Merta ihmetellessä nähtiin pariin otteeseen kaksi vuorihemppoa |
 |
| Vuorihemppo kävi syömässä voikukan siemeniä |
 |
| Pikkukajavia pesi talojen seinustoilla Vardön satamassa |
 |
| Kajavan pesiä. |
 |
| Terävää louhikkoa saaren etäläkärjessä. |
 |
| Vardön satama |
Keskiviikko aamu oli hieman sateinen ja kylmä, mutta päätimme silti ottaa aamun eka venekyyti Hornöyan lintusaarelle. Vietimme saarella kolmisen tuntia ja saimme aluksi olla kahdestaan. Sateen tauottua muutama muu lintuharrastaja tuli saarelle. Emme päässeet kiipeämään saaren majakalle, koska suuri lohkare oli katkaissut kulkutien saaren yläosaan. Saarella pesii noin 100 000 merilintua, joten ääni ja haju olivat sen mukaiset. Alempana pesii karimetsoja. Hieman ylempänä pikkujavia, lunneja, ruokkeja ja etelänkiisloja. Myös joitakin satoja pohjankiisloja on kaikkein hyrkimmillä rinteillä. Lisäksi nähtiin taas muuttohaukka vaikka täälläkään infotauluissa sitä ei mainittu, mutta tunturihaukasta puhuttiin runsaasti. Kiinalaisen sananlaskun mukaan osuman saaminen linnun kakasta tietää hyvää onnea. Nyt onnea taisi tulla koko loppuelämäksi. Onneksi olimme tähän varautuneet kuorivaatteilla, jotka oli helppo pestä.
 |
| Etelänkiisla |
 |
| Etelänkiisloja |
 |
| Meri oli lintuja mustanaan |
 |
| Yhteysalus Hornöyalle |
 |
| Hornöyan kalliot |
 |
| Jokaisessa kallion ulokkeessa oli jokin lintu pesimässä. Lunnit olivat kaivaneet pesäkoloja hiekkaisiin kohtiin. |
 |
| Karimetson psykedeelinen katse |
 |
| Kariemtso |
 |
| Karimetsot pesivät koloissa kivien ja rakenteiden alla. Ohi kulkijalle ne louskuttivat nokkaansa ja kääntelivät käärmemäistä kaulaansa. |
 |
| Lähes joka kivenkolosta nousi karimetson pää |
 |
| Etelänkiisla |
 |
| Monivuotinen haave toteutui, kun pääsin kuvaamaan lunneja |
 |
| Lunneja |
 |
| Lunni |
 |
| Lunnit heittäytyivät kalliolta vastatuuleen ja kiitivat hurjaa vauhtia myötätuulessa merelle |
 |
| Lunni |
 |
| Lunni palaa kalansaaliin kanssa |
 |
| Lunni pesäkololla |
 |
| Lunni |
 |
| Lunni |
 |
| Lunni |
 |
| Lunni |
 |
| Lunni pesäkolollaan |
 |
| Kakkamyrskyltä ei voinut välttyä |
 |
| Muuttohaukka istui kallion laella |
 |
| Pikkukajava |
 |
| Pikkukajava |
 |
| Pohjankiisla |
 |
| Pohjankiisla oli helpoin tunnistaa valkoisesta nokkajuovasta. Tällä oli ilmeisesti jokin ongelma kun se oli maassa. Liekkö jäänyt muuttohaukan iskun kohteeksi. |
 |
| Ruokki |
E löysi lopuksi Hornöyan ja rauhoitetun Reynöyan saaren välisestä salmesta reissun ekan merinisäkkään eli harmaahylkeen.
 |
| Harmaahylje |
Hornöyan retken jälkeen into sen kuin lisääntyi ja päätettin, että vielä pohjoisemmaksi olisi päästävä. Lähdimme ajamaan Varanginniemimaan pohjoisreunan kesätietä kohti 40 km päässä sijaitsevaa Hamningbergiä. Vardön majapaikkamme omistaja oli täältä kotoisin ja kertoi paikan historiasta. Hamningbergin tie suljetaan syksyllä ja sinne ei pääse autolla talvella. Ihmiset oli pakotettu muuttamaan sieltä pois 60-70 luvulla ja nykyisin se on autiokaupunki, jossa on lähinnä kesämökkejä. Kuulemma Hamningbergin edustan kalavedet ovat kaikkein parhaat. Hamningbergin tie oli yksikaistainen eli aina piti ajaa tien sivuun jos vastaan tuli autoja. Maisema muuttui pian aivan uskomattoman jylhäksi. Sileisiin rantakallioihin tottuneena terävät kivikot ja kalliot olivat maagisia. Matkalla nähtiin mm. pari tunturikiurua, sinirinta, kuikkalintuja, alleja, haahkoja ja lokkeja, mutta ilma täällä oli aika hyytävä ja äänimaisemasta vastasi Jäämeren pauhu.
 |
| Teräväsärmäiset kalliot alkoivat pian Vardön pohjoispuolella |
 |
| Kivierämaata |
 |
| Hassunhauska Persfjord oli nähtävä |
 |
| Vuonon pohjukoissa oli komeita hiekkarantoja (ei tosin auringon ottajia) |
 |
| Vuorenpeikon luola? |
 |
| Tiellä jännitti. Näkyvyys 5 metriä, pudotus mereen 100 metriä ja joka puolella teräviä kallioita. |
 |
| Lintumaailma oli niukkaa. |
 |
| Heti rannasta kohosi monin paikoin pystysuora kallioseinämä |
 |
| Maisemaa |
 |
| Välillä staijattiin tyynehköä merta. |
Lopulta päästiin Hamningsbergiin. Näin kaukana poispäin lentävän linnun joka toi heti jotenkin mieleen suulan. Päätettiin jatkaa aivan kärkeen katselemaan merta. Täällä on joitakin samoja kasvilajeja joita kasvaa vain täällä ja Huippuvuorilla.
 |
| Tähän tie kirjaimellisesti päättyi ja tämän pohjoisemmas ei enää päässyt. |
 |
| Poroja Hamningbergissä. |
 |
| Sinirinta |
Ehdittiin kiikaroida merelle ehkä noin 5 minuuttia kun näin suulan ja kohta viiden parven ja aina lisää yksittäisiä. Kesken suulien ihailun tapahtui yksi reissun kohokohdista, kun edessämme nousi selkäeviä pinnalle. Ihanainen pyöriäisparvi! En ehtinyt kuvata niitä, mutta kotona huomasin, että yksi pyöriäinen oli vanhingossa osunut suulakuvaani.
 |
| Suulia ja pyöriäinen |
 |
| Suula |
 |
| Suula |
Suula ja pyöriäinen lämmittivät mieltä niin, että niiden voimalla jaksettiin tapittaa merta reilun tunnin mutta muuta emme enää nähneet. Palailimme illalla takaisin Vardöseen ja ajoimme vielä siellä saaren eteläkärkeen yöttömässä yössä. Kuulimme ehkä riekon ja näimme muutaman harmaahylkeen meressä.
 |
| Tämän pikkuluodon kupeessa nähtiin hylje. Saaria ja luotoja on ylipäätään hyvin vähän Varangin alueella. |
Sikeästi nukutun yön jälkeen oli aika aloittaa paluumatka Inariin ja Saariselälle. Tehtiin taas muutamia stoppeja ja kuvattiin mm. vesipääskyä tien vieressä olleella lammella. Matkalla nähtiin noin 10 piekanaa ja kihujen kokonaissaldo lienee noussut johonkin 200 tietämille.
 |
| Merikihu |
 |
| Merikihuja |
 |
| Merikotka |
 |
| Vuokra-automme ja rantakivikkoa |
 |
| Mukavia taukopaikkoja riitti. |
 |
| Vesipääsky |
Matkalla otimme puheeksi, että Ekkeröyassä voisi käydä uudestaan kun se tunturihaukka oli näkemättä. Pidimme paussin rannassa ja tepastelimme kajavayhdyskunnan tuntumaan.
 |
| Kajavayhdyskuntaa |
Kajavat olivat tällä kertaa rauhallisia. E katseli kauas merelle kaukoputkella ja alkoi yhtäkkiä huutaa: "Pyrstö!, Pyrstö". Luulin, että siellä oli kaloja, mutta kun katsoin putkeen nousi merestä valtava valaan pyrstö. Pyrstö nousi monta kertaa ilmaan ja sen jälkeen merestä alkoi nousta massiivinen rintaevä, jolla valas läiskytti vettä. Valas oli kaukana. Tässä kohtaa matkaa vastarannalle oli noin 10 km ja valas näytti olevan lähempänä vastarantaa mutta näkyi kaukoputkella hyvin. Olimme lukeneet etukäteen valaiden määrittämisestä ja saimme varmistettua tämän ryhävalaaksi. Sen rintaevä on noin 6 metriä pitkä joten se näkyi komeasti. Pari kertaa valas myös nousi merestä niin, että sen koko etukroppa oli pinnalla. Kuvaaminen oli sattuman varaista, mutta parissa roiskaisussa valas näkyy.
 |
| Ryhävalaan pyrstö |
 |
| Välillä valas purskautti vettä ilmaan, |
Tästä jatkettiin naamat leveässä hymyssä Västrä Jakobselvalle kokkailemaan. Jakobselva on yksi alueen parhaista lohijoista ja vastarannan perhokalastaja nappasikin komean lohen parin minuutin yrittämisen jälkeen. Pysähdyimme vielä Nessebyn kirkolla katsomassa kahlaajarantoja, mutta näimme vain 5 punakuiria ja pari ristisorsaa. Tästä jatkoimme Saariselälle ilman erikoisempia havaintoja. Lappiburger maistui perillä koska olimme itse kokkailleet tähän asti kaikki ruoat. Iltakävelyn jälkeen jälleen uni maittoi ja aamulla teimme vielä 6 km kierroksen ja kiipesimme Kiilopäälle yrittämään kiirunaa. Sää oli tihkusateinen ja reissun kylmin, vain 8 astetta. Kiilopäällä löydettiin 5 keräkurmitsaa ja kapustarintoja, mutta tunnin tunturin kiertely ei tuottanut kiirunaa. Olimme jo lopettamassa, kun äkkäsin kiirunan alarinteestä! Tästä oli hyvä lopettaa huikea reissu ja valmistautua kotiin paluulle.
 |
| Keräkurmitsa |
 |
| Kiiruna |
Yhteenveto reissusta. Pikkujyrsijöitä ei näkynyt, joten esim. suopöllöjä emme nähneet yhtään. Paikan erikoisuudet kyhmyhaahka ja allihaahka jäivät myös näkemättä, tosin kesä ei ole parasta aikaa niille, emmekä jaksaneet kovin paljon katsella kaukana merellä kelluneita haahkaparvia, joissa suurin osa haahkoista oli vaihtopukuisia. Muuten näimme aika kivasi alueen peruslajeja. Kuvattavaa oli paljon ja linnut olivat usein lähellä ja luottavaisia. Kaikki toimi moitteettomasti. Majoitus oli ok hintaista ja palvelut toimivat. Toki esim kauppoja ja huoltoasemia oli todella harvassa. Kylät olivat usein muutaman talon rykelmiä. Ihmisiä oli vähän ja muita lintuharrastajia ei juuri Vardön ja satamaa ja Ekkeröyaa lukuun ottamatta näkynyt. Teiden varsilla oli paljon pysähdyspaikkoja ja koskemattoman näköinen tundra houkutteli pienille kävelyretkille. Säät olivat hyviä, mutta esim pipolle oli käyttöä meren rannalla. Reissun lajimääräksi tuli noin 75 lajia.
