Lupaus keväästä

Retkeily on ollut helmikuussa tavanomaista satunnaisempaa ja kameran on kulkenut repussa lähinnä painolastina. Jakson alussahan oli vielä lunta, mutta eipä ole enää.

Ketunpesän yksi suuaukoista. Edustan lumi oli melko tallaantunutta ja polkuja risteili joka suuntaan.

19.2. Iltakävely Elfvikille tuotti tulosta kun lehtopöllö puhkui kevät mielessä mäen metsikössä. Vhiiiiu... Vhi-Vhi-Vhiiuuuuu. Pääsimme pöllöä aika lähelle, mutta eipä sen näkemiseen pimeässä oikein ole mahkuja. Huhuilu alkoi noin 19:00 ja edellisiltoina samaan aikaan oli ollut hiljaista.

Viikonlopuksi suunnattin Satakuntaan ja kävin 22.2. kiertämässä paratiisin luontopolun ihan kokonaan.

Tässä on kyltin mukaan tuore kuusimetsä, mutta itse sanoisin, että hakkuuaukea ja mäntytaimikko.

Alkupätkältä löysin pari peippoa, käpytikkoja, närhen ja muuta peruslinnustoa. Joku oli ilmoittanut voimalaitokselta uuttukyyhkyn, mutta itse löysin vain tavallisen pulun. Mätäojan suulla oli vanhoja majavan kaluamia puita ja valkoselkätikka rummutti niin, että metsä raikui. Yritin vihellellä harmaapäätikkaa, mutta laihoin tuloksin. Yöllä sataneessa rännässä oli runsaasti myyrien jälkiä ja yksi valkohäntäkaurisparikin oli kierrellyt taimikossa. Iltapäivällä nähtiin vielä varpushaukka Harjavallan kylillä.

23.2. Suunnattiin Poriin. Mustavarista ei näkynyt, joten lietteille, jossa tuuli melkoisen navakasti mereltä. Avomerikin oli jo ihan hollilla lietteiden uudesta tornista.

Avomeri siintää jo näkyvissä. kahlureita ei näkynyt vaikka vastaantulija olikin nähnyt töyhtöhyypän. Merikotkia oli ainakin 4 jäällä.

Paikalliset moottorikelkkamiehet ajeli ihan sulan reunalla. Ja toista kertaa vuoden sisällä meidät puhallutettiin kun oltiin aamuretkellä Porissa... Sit lopulta löydettii ne tavoitelajitkii eli pulmuset. Noin 30 pulmusta piipersi rantaviivassa vanhan tornin edessä, mutta vähän turhan kaukana kuvia varten, mut kiva havis kummiskin.

Pulmusia

Lietteiltä ajeltiin kärkeen, jossa enemmän sulaa ja melko paljon isokoskeloita ja lokkeja. Myös ainakin 6 merikotkaa nopealla vilkaisulla. Joku paikallinen neuvo meille reitin kuningaskalastajapaikalle, mutta ei päästy ihan perille asti kun polun ylittävä puro oli sulanut. Voi olla, että kunkkukaan ei ollut paikalla ollut enää tammikuun jälkeen. Sit vielä paluumatkalla mustavariksen etsintää laihoin tuloksin, mut fasaani sentäs löyty vuodariksi.

24.2. Menin töiden jälkeen Elfvikin torniin ja heti kun sain kiikarit silmille ni töyhtöhyyppä viuhto etelää kohti tornin edestä, käänty lahden pohjukassa ja lähti pohjoiseen päin. Just kun se oli uudestaan kohdilla päätti kiuru toitottaa muuttoiloaan yläpuolella ja hyyppä pääsi katoamaan johonkin katveeseen. Ihan kiva kevään avaus ja fiilis oli sen mukainen. Kiuru teki uuden enkan, mutta hyypän olen nähnyt vuonna 2008 jo 23.2. Tästä riemastuneena tein samanlaisen iltapäiväreissun myös 25.2. ja silloin oli muuten hiljaisempaa, mutta erään lähitalon pihakoivussa istui kaksi uuttukyyhkyä!

Näkymä Elfvikin tornista. Ns vanhan laivalaiturin edustalla saattaa olla jo pieni sula, mut vesilintuja ei vielä näy.

27.2. Käväisin ruokatunnilla Maarintornillakin ekan kerran sitten loppusyksyn. Lintuja ei näkynyt.

Maarintornin päivitetty lajilista eli linnut, jotka on nähty Maarintornista. Elfvikin tornissa 12 lajia vähemmän. Listan plärääminen nostaa odotukset korkealle. Kohta voi tulla mitä vaan!

Noin puolentunnin kuluttua starttaa sitten pöllökevät toden teolla. Suuntana Nuuksion järviylänkö. Evästä on riittämiin, jos pöllöjä ei kuulu. Viirupöllö olis tietty kiva... Liito-oravaan ei taida olla mahkuja ne on siirtyneet sisätiloihin.

Mäntysirkku kandidaatti

Lauantaina Haminassa katselin puolilla valoilla tyhjää linturuokintaan. Jostain tupsahti muutama keltasirkku kuusiaitaan, mutta linnut pakenivat jotain häiriötä uskaltautumatta ruokinnalle. Näin joukossa yhden hyvin vaalean linnun sekunnin murto-osan ja ajattelin, että ehkä joukossa oli naaras peippo. Vähän ajan kuluttua parvi laskeutui kunnolla ruokinnalle ja viimeisten joukossa ruokinnalle tipahti myös selvästi vaalemapi lintu. Lintu näkyi hyvin helposti jo paljaalla silmällä noin 50 keltasirkun joukosta. Sitten parvi oli taas poissa. Ajattelin, että se oli varmaan vaalea keltasirkku. Parvi tuli onneksi uudetsaan paikalle ja sain räpsäistyä linnusta muutaman kuvan. Sitten naapuri aloitti vaatteiden tuuletuksen ulkona ja parvi oli tiessään. Katsoin kuvia kameralta ja lintu oli tosiaan kuin keltasirkku ilman yhtään häivähdystä keltaisesta. Tässä vaiheessa syke alkoi nousta ja mäntysirkun mahdollisuus kiilteli mielessä. Onneksi parvi uskaltautui lopulta uudelleen ruokinnalle ja sain vähän parempia kuvia ko. linnusta ennen kuin linnut poistuivat päivän hämärtyessä. Sunnuntaina ko. parvea ei enää näkynyt. Laitoin kuvat Kymenlaakson lintutieteelliselle yhdistykselle, mutta en ole vielä saanut vastausta. Täytynee täyttää rariteettikomitean lomake ja katsoa heidän lausuntonsa asiasta.

Keltaista väriä ei ole ollenkaan ja rinna juovissa on häivähdys punertavaa, mitkä ovat mäntysirkun tuntomerkkejä.

Ero keltasirkkuihin on melkoinen. Mäntysirkku pesii Uralin itäpuolella ja on vanhalta nimeltään taigasirkku.

Koiras mäntysirkku olisi helpomi tunnistaa, mutta naarasmäntysirkku muistuttaa hyvin paljon lähisukulaistaan keltasirkkua.

Mäntysirkku on kohtalaisen kova harvinaisuus ja niitä on nähty Suomessa vain alle 20 yksilöä.

 

Helmikuinen peukaloinen

Eräästä lähialueen sulaojasta löytyi talvehtiva peukaloinen. Otin muutaman nopean kuvan, mutta en viitsinyt jäädä häiritsemään talven kynsissä kamppailevaa lintua.

Peukaloinen nousi osittain sulasta ojasta risukkoon varoittelemaan.

Pohjantikkaa

Tänään tehtiin tarpomisretki Luukin aarnimetsäalueelle. Klo 9:30-14:00 välisenä aikana kierrettiin hyvä lenkki talvisessa metsässa ja paistettiin makkarat.

Talvinen metsä

Alkumatkalla nähtii ketun jäljet ja kuvan metsämyyränjäljet.

Aarnialueella nähtiin hirven ja metsäkauriiden jälkiä. Kiersimme lukuisia suuria haapoja ja yhden juurella näkyi paljon mujua ja vieressä kuvan liito-oravan jäljet. Liito-oravalla on takajalan jäljet takana ja loikkapituus melko lyhyt toisin kuin normi oravalla.

Liito-orava paikalla kuului parista paikkaa naputusta ja ensin löytyi komea pohjantikka naaras.

Pohjantikka

Heti perään läheltä löytyi myös saman lajin koiras

Pohjantikka on mukava kuvattava kun se ei välitä ihmisestä tuon taivaallista

Isoja kuusia, sekametsää ja lahopuita. Kelpaa tikalla nakutella.