Juhannus Patvinsuolla

Olimme ottaneet torstain vapaapäiväksi ja pääsimme matkaan jo keskiviikkoiltapäivänä Haminan kautta kohti Joensuuta. Matkalla tietysti pysähdyttiin Parikkalan Siikalahdella. Nuolihaukkoja oli ilmassa pirusti ja petokaartia täydensivät tuulihaukka, ruskosuohaukat, kalasääsket ja hiirihaukka.

Nuolihaukka

Tällä kertaa onnisti taas vaihteeksi kuhankeittäjän kanssa, joka vihelteli muutaman kerran jostain lähiniemestä. Tehtiin lyhyt pysähdys torneissa ja piilokojussa.

Härkälintu käväisi piilokojun edessä, mutta naurulokit olivat paikalta lähes tyystin poissa.

Pikkuluodolla oli kalatiira yhdyskunta ja tässä yksi poikasista.

Myös laulujoutsenilla oli poikasia tornin edustalla.

Siikalahdella nähtiin myös mm. pensastaskuja, nokikana, lapasorsa, silkkiuikkuja ja pääskyjä, mutta meno alkoi olla jo aika rauhallista. Opastuvassa käväistiin katsomassa alueen luontoesittelyä ja sieltä lähtiessä polulla oli yllättäen tikka, joka meinasi jäädä jalkoihin.

Tikka ei meinannut siirtyä mihinkään, mutta pomppasi lopulta puuhun.

Samalla tikka hahmottui nuoreksi valkoselkätikaksi, jolla näyttää olevan rengas jalassa.

Siikalahdelta ajeltiin Joensuuhun, jossa yövyttiin ja perjantai aamuna suunnattiin patvinsuon kansallispuistoon. Muitakin retkikohteita mietittiin, mutta lopulta Patvinsuo vei voiton yksimielisesti. Matkalla sateli melko rankasti, mutta perillä noin 10-15 asteen lämpötila, puolipilvistä ja poutaista. Lisäksi hyönteisiä ei juuri ollenkaan. Jo Siikalahden pysähdys antoi osviittaa, että ainakaan viimevuotisia paarmamassoja ei olisi vastassa. Nyt ei ollut paarmoja eikä juurikaan hyttysiäkään.

Iskettiin teltta pystyy Suomujärven telttapaikalle

Ensimmäisen päivän retkeksi valittiin Nälmänpuron noin 9 km reitti, joka aluksi kulki vaaranrinnemetsässä ja jatkui siitä suolle. Metsässä lauloi pikkusieppo ja metson papanoita oli runsaasti. Jokin otus oli lisäksi penkonut suurehkoa muurahaiskekoa. Paisteltiin makkarat Nälmänpuron nuotiopaikalla ja kerättiin muutamat geokätköt. Loppumatkalla nä'lmänpurovarrella näkyi runsaasti merkkejä majavista ja komea patokin löydettiin.

Kurjet valtakunnassaan

Majavan pato

Avusuoosuudella pelot kyy päivysti pitkosten juurella ja kun pysähdyin kuvaamaan sitä se luikerteli puiden alle. Alueella tuntuu olevan todella paljon kyitä.

Mukana olleen Väinön juomakuppi unohtui, mutta vesi maistui kuksastakin.

Iltahämärissä kävin katsomassa näkyisikö paikalla majavia, mutta hiljaista oli. Jokin pienempi otus, mahdollisesti vesimyyrä, sukelsi jokeen.
Ilta meni muuten juhannusruokia valmistaessa.

Nokikokit ruoanlaitossa

Taustalla kaakkurit huutelivat tunnelmaa.

Kaakkuri Suomujärvellä.

Suomujärvi keskiyöllä

Suomujärven kanoottiranta. Kaakkurit mekastivat vastarannalla, ainakin neljä käkeä kukkui ja nuolihaukka lensi hämärtyvän järven pintaa.

Pienten yöunien jälkeen päätettiin lähteä aamupalalle Surkansuon lintulavalle. Pitkosten alkupäässä variksilla oli kova mekkala ja syykin selvisi, kun kettu tutkiskeli suomättäitä.

Meidät huomatessaan kettu pinkaisi pakosalle.

Samalla kyun yritin kuvata kettua mahdollisesti kaksi isokäpylintua lensi ylitse ja ketun viereen suolle lennähti kanalintu. Ajattelin, että kanalintu saattoi olla riekko, mutta kun se nousi uudestaan lentoon ketun ajaman se osoittautui teereksi.

Surkansuon lintulavalla syötiin aamupalaa. Valitettavasti näkyvyys oli vähän heikko edessä oelvien puiden takia, mutta mm. valkoviklo nähtiin suolla ja edustan suolampareessa kaakkureilla oli poikanen.

Kaakkurit

Paluumatka kulki vähän metsäisemmässä rinnemaastossa ja siellä oli kyltillä merkitty vanha karhun talvipesä.

Joitain vuosia sitte karhu on talvehtinut tässä.

Leiripaikkassa syötiin lounasta ja suunnattiin sitten pääsuolle ja Teretinlintutornille.

Keltavästäräkit seuraavat avosoilla kulkijaa käytännössä kokomatkan varoitellen samalla poikasilleen.

 Pikkulinnuista suolla nähtiin mm. keltavästäräkkejä, harmaasieppoja, niitty- ja metsäkirvisiä, pikkulepinkäinen, leppälintuja ja tiaisia.

Tällä kertaa useampaan otteeseen liro nousi kelopuuhun varoittelemaan kulkijoista.

Upeaa suomaisemaa

Näkymää Teretin lintutornista. Linnuista nähtiin mm. nuolihaukkoja, tuulihaukka, laulujoutsenia, kapustarintoja, pikkukuoveja ja liroja.

Sisiliskoja oli runsaasti pitkospuilla, mikä osaltaan selittäneen kyiden suuren määrän.

Suopursut olivat täydessä kukassa.

Alkuillasta käytiin vielä lyheysti melomassa Suomujärvellä ja sitten olikin aika suunnata takaisin Joensuuta kohden. Ikävää, että Patvinsuolle ajomatkaa tulee niin paljon, sillä tutkittavaa ja ihmeteltävää riittäisi päiväkausiksi. Lisäksi leiripaikat ja reitit ovat loistavassa kunnossa. Tänä vuonna muita kävijöitä oli melko vähän ja suuri osa heistäkin ulkomaalaisia. Alueen yli 100 neliökilometrin kokokin on melko kunnioitusta herättävä. Puisto on yli kuusi kertaa Valkmusan kansallispuiston kokoinen ja lisäksi alueen reunoilla on suuria soiden suojeluohjelman alueita.

Kesäyössä

Eilen illalla Maarin tornilla kahlureilla tuntui olevan jo syysmuutto vauhdissa. Liroja ja valkovikloja lähti pikkuryhminä etelää kohden auringon laskiessa. Jatkoimme tästä yöretkelle, erityisesti lepakot mielessä. Retkialkoikin hyvin kun siemailimme teetä, niin utelias metsähiiri tuli tervehtimään.

Muutaman kerran metsähiiri ylitti polun.

Pääasiassa se hengaili pensaikon juurella.

Metsähiiri

Lähdimme liikkeelle katsastamaan erään potentiaalisen ketun pesän muutaman sadan metrin päässä. Hollille päästyämme kettua ei näkynyt, mutta lähipuussa odotti yllätys!

Lehtopöllö ei juurikaan kulkijoista välittänyt, vaikka vilkaisikin pari kertaa suoraan kohti yönmustilla silmillään. Tulkitsin kuvasta, että kysessä lienee jo melko paljon aikuisen näköinen poikanen.

Pöllö esitti muutaman pyrähdyksen lähipuissa ja tuli hetkeksi aivan yläpuolelemme. Taustalla punarinta varoitteli tasaisesti. Jatkettuamme matkaa toinenkin pöllö näkyi:

Tämä kaveri oli selkeästi keskenkasvuisemman näköinen.

Oksan takana piilossa.

 Teimme kävelykierroksen lähimetsässä ja paluumatkalla illan jo hämärryttyä kuului paikalta ainakin kolmen lehtopöllön kerjuuääntä. Samalla paikalla kuulimme kevättalvella lehtopöllön huhuilua. Jursijöitä lienee alueella hyvin kun kaikki poikaset olivat isoja ja näimmekin illan aikana muutaman hiiren.

Kiertelimme rantametsissä ja muutama satakieli ja luhtakerttunen viritteli lauluaan. Lepakoita ei ensin näkynyt, mutta lopulta detektori poimi yhden päältä lentäneen siippalajin lepakon ja toisessa paikassa saimme ihmetellä pitkään aukeaman päällä kierrellyttä pohjanlepakkoa. Paluumatkalla kuultiin vielä mahdollisesti sama siippa. Taas osoitus siitä, että kesäyöt on aivan liian hienoa aikaa nukkumiseen tai jalkapallon katsomiseen.