Saukon jäljillä

Viime viikonloppuna tehtiin muutama luontoreissu, mutta kuvia kertyi vähänlaisesti. Tuusulan Ruotsinkylän tutkimusmetsä oli tyystin hiljainen ja vain töyhtötiaisesta tuli tällä kertaa vuodari. Pähkinähakeista ei näkynyt jälkeäkään. Sunnuntaina käytiin puolestaan Nuuksion Sorlammilla, jossa kuultiin pähkinähakki ja nähtiin pikkutikka. Matkalla nähtiin toki pari metsäkaurista ja lumijälki löydettiin mm. valkohäntäkauriista, metsäkauriista, myyristä ja metsäjäniksestä. Loppumatkan liito-oravapaikalla löydettiin papanoita eli paikka on ollut asuttuna ainakin jo 3-4 vuotta. Talvisessa metsässä kävely oli toki superia!

Liito-oravan papanoita jäätyneenä jättihaavan runkoon.

Metsän jää- ja lumipeitettä

Eräässä vanhassa linnunpöntössäni oli pesätarpeita suuaukon alareunaan asti. 

Viikolla töissä kuulin juttua Lahdessa eräässä työpaikan läheisessä sulassa puljanneesta saukosta. Tuotahan piti yrittää lähteä perjantaina ruokatunnilla bongaamaan muutaman työkaverin kanssa. Kuulemma paikalla oli pyörinyt myös minkki, joka oli napsinut sorsia ruoakseen yhden päivävauhdilla. Ihmettelimme vajaa tunnin Vesijärveen laskevan puron suualueen sulaa, mutta saukkoa tai minkkiä ei näkynyt. Sorsia oli paikalla noin 50 ja ne olivat melko levottomia. Lumijälkeäkään ei nisäkkäistä löytynyt, koska sorsat olivat tallustelleet sulan reunat mössöksi.

Edelleen saukko mielessä päätettiin tänä aamuna käydä katsastamassa Vanhankaupunginkoski. Heti rantaan päästyämme totesimme, että saukon jälkiä näkyy ja niitä on paljon! monet vieläpä aivan tuoreita, koska ne näkyivät selvästi huurteessa ja ohuessa sataneessa lumihötössä.

Koskien yläpuoliset puut olivat saaneet jääkuorrutuksen

Vanhankaupunginkoskien sokkeloita. Saukolle löytyy runsaasti sulaa ja jääkannen alaisia käytäviä.

Saukon jälkiä

Näissä kuvissa erottuu hyvin näätäeläimille tyypilliset 5 etuvarvasta. (Saukon jälkiä)

Saukon jälkiä näkyi joka puolella kosken ympäristössä.

Näimme pari tikliä vuodariksi kun ne pyrähtivät hetkeksi rantapensaaseen. Rantatörmällä oli myös runsaasti rotan jälkiä. Rotta oli hyppinyt ja jättänyt parijälkeä, jota koristi pitkän hännän vetämä viiva.

Rotan jälkiä

Sulan pohjoisreunalla löytyi iloksemme koskikara, joka sukelteli korennontoukkia aivan edessämme.

Koskikara

Koskikara

Koskikara

Koskikara

Kiertelimme alueella reilun tunnin mutta saukkoa ei näkynyt. Päätin iltapäivällä tehdä vielä toisen reissun nyt kun taklviretkeilyn makuun oli päässyt. Suuntasin katsomaan Lemmenlaakson sulia.

Lemmenlaaksossa sai kulkea kuin satumetsässä konsaan

Joki oli kauttaaltaan jäässä. Joen pintaa risteili jäniksen ja ketun jälkiä.

Tässä on normaalisti koski. Täälläkin oli mahdolliset saukon jäljet hangessa, mutta ihan varma en asiasta ole, kun en päässyt kovin lähelle tarkistamaan asiaa.

Talventörröttäjä

Viimeisetkin sulat olivat saaneet jääkannen. Joku oli käynyt tarkistamassa olisiko tästä vielä päässyt jääkannen alle.

Pellon reunan kelokuusista kuului taas napautusta ja aloin etsiskellä pohjantikkaa, koska tässä olin sen useasti nähnyt. Yllätys oli melkoinen kun naputtelija olikin valkoselkätikka!

Naaras valkoselkätikka

Vasetia kuvatessa ihmettelin ylhäältä tippuvaa mujua. Siellä oli yksinäinen urpiainen lepän käpyjen kimpussa.

Paluumatkalla perus-perus pohjantikka paikalla oli taas koiras pohjantikka.

pohjantikka

Ponu on mieltynyt näihin kelokuusiin. Se on ollut naputtelemassa niitä jo syksystä asti ja olen nähnyt sen tässä noin joka toisella käynnillä.

Pohjantikka

Todella mukava luontopäivä taas takana ja illan kruunaa hiihtolenkki. Saukon näkeminen alkaa pikkuhiljaa muodostua missioksi!

Vuosi 2016 käyntiin

1.1. Suunnattiin porukalla Kotkan Katariinanniemen ruokintapaikalle. Eetu 1 vuotta oli myös mukana, mutta vielä oravat ja pähkinöiden heittely kiinnostivat enemmän kuin pähkinänakkelin etsintä. Pakkasta oli kymmenisen astetta ja merituuli sai ilman tuntumaan melkoisen kylmältä. Näillä keleillä ymmärtää miksi 1800-luvulla Kotkan edustan merilinnakkeita rakentaneet rangaistusvangit valitsivat ensimmäisen vuoden jälkeen mieluummin Siperian työmaat.

Ensimmäinen hyvä laji näkyi Kotkansaarella, kun varpushaukka ahdisteli puluparvea. Katariinanniemellä meri oli yhä avoin ja Varissaaren viereisiltä kiviltä yhytettiin pari merimetsoa. Tervaleppälehdon polkua kuljettiin ylä- ja alaruokinnan välillä. Lopulta kaksi nakkeliakin löytyi ja samalla muita peruslajeja.

Käpytikka

Nakkeli löytyi puunrungolta

Toinen nakkeleista käväisi kertaalleen ruokinnalle

Ote pitää

Oravat kävivät hakemassa varastojen täytettä kädestä asti.

Talitiainenkin teki läheistä tuttavuutta.

Iltapäivällä käytiin tekemässä vielä pieni Haminan kierros. Aloitettiin Lupinlahdelta, jossa puljasi yksinäinen vesilintu. Kiikareilla katsottuna lintu ei ollutkaan telkkä, vaan naaras uivelo!

Uivelo sukelteli ahkerasti pienenevässä sulassa.

Lupinlahdelta ajettiin Vilniemen kartanon pelloilla. Huomasin heti pellon vastapäätä lupaavan "tahran".

Vaalea pallura pellon vastapuolella

Kierrettiin pellonreunaa lähemmäs ja tahra oli kuin olikin etsimämme varpuspöllö! Pöllö lenteli aktiivisesti ja hävisi väliltä näkyvistä. Yhtäkkiä A hoksasi, että pöllö istui vain noin metrin päässä yläpuolellani puussa!

Varpuspöllö tähystää

Varpuspöllö

Reissun viimeinen pysähdys Kirkkojärvellä ei tuottanut yhtä ainoatakaan lintuhavaintoa hämärtyvässä illassa.

Lauantaina kävimme etsimässä koskikaraa Langinkoskelta ja Kyminkartanonkoskelta. Ainoat vesilinnut olivat sinirosia ja isokoskeloita.

Sunnuntaina kotiin päästyämme suuntasimme Lemmenlaaksoon. paikalla oli kymmenkunta pohjantikan etsijää, mutta tikkoja ei näkynyt tutuissa paikoissa. Päätimme kiertää koko luontopolun, mutta lintuja oli vähän ja oli todella hiljaista.

Lemmenlaaksolla Keravajoki alkoi olla jo jäässä

Lopulta aivan luonnonsuojelualueen eteläpäästä löysimme koiras pohjantikan. Kävimme opastamassa yhä polun alkupäässä pyörineet muut etsijätkin paikalle.

Pohjantikka

Loppiaisena päätettii käydä bongaamassa valkopäätiainen vuodenpinnaksi. Lämpötila oli jo miinus kahdessakymmenessä asteessa ja pieni merituuli teki ilmasta aika napakan. Lompsittiin Fastholmaan Herttoniemen urheilupuiston parkkipaikalta ja muitakin lintuihmisiä oli pari kymmentä. Ensin ruokinnalla noin 10 min odottelun jälkeen valkopäätiainen ilmestyi paikalle. valitettavasti pakkanen oli tässä vaiheessa liikaa kameralle/muistikortille ja kuvia ei syntynyt. Samaan aikaan myös pikkutikka kierteli rantakoivikossa. Tiaisen poistuttua kävelimme Fastholman lintutorniin ja jo ennen torniin pääsyä ruovikosta kantautui iloista viiksitimalien ääntä. Samalla paikalla kuulimme myös viimeiset sinnittelevät pajusirkut.

Näkymää hyytävän kylmästä Fastholman tornista. Timalit olivat oikealla näkyvässä ruovikossa.

Näissä rantametsissä valkopäätianen asustelee ja ruokailee myös taustalla näkyvässä ruovikossa.

Lumijälkiä oli hyvin näkyvissä. Jonkun pikkujursijän käytävät ovat jotenkin romahtaneet tai tuulen paljastamia, koska siellä täällä näkyy kiemurtelevia käytäväverkkoja. Pikkujyrsijöiden jälkiä näkyy nyt muutenkin melko paljon.

Pieniä jälkiä. Lumikon jälkiä olen nähnyt tänä vuonna jo kolmessa paikassa. Tääällä risteili myös metsäkauriin jälkiä. Herttoniemessä oli myös kanin jäljet, jotka jäivät kokonaan näkemättä viime vuonna.