Vuosi 2016 käyntiin

1.1. Suunnattiin porukalla Kotkan Katariinanniemen ruokintapaikalle. Eetu 1 vuotta oli myös mukana, mutta vielä oravat ja pähkinöiden heittely kiinnostivat enemmän kuin pähkinänakkelin etsintä. Pakkasta oli kymmenisen astetta ja merituuli sai ilman tuntumaan melkoisen kylmältä. Näillä keleillä ymmärtää miksi 1800-luvulla Kotkan edustan merilinnakkeita rakentaneet rangaistusvangit valitsivat ensimmäisen vuoden jälkeen mieluummin Siperian työmaat.

Ensimmäinen hyvä laji näkyi Kotkansaarella, kun varpushaukka ahdisteli puluparvea. Katariinanniemellä meri oli yhä avoin ja Varissaaren viereisiltä kiviltä yhytettiin pari merimetsoa. Tervaleppälehdon polkua kuljettiin ylä- ja alaruokinnan välillä. Lopulta kaksi nakkeliakin löytyi ja samalla muita peruslajeja.

Käpytikka

Nakkeli löytyi puunrungolta

Toinen nakkeleista käväisi kertaalleen ruokinnalle

Ote pitää

Oravat kävivät hakemassa varastojen täytettä kädestä asti.

Talitiainenkin teki läheistä tuttavuutta.

Iltapäivällä käytiin tekemässä vielä pieni Haminan kierros. Aloitettiin Lupinlahdelta, jossa puljasi yksinäinen vesilintu. Kiikareilla katsottuna lintu ei ollutkaan telkkä, vaan naaras uivelo!

Uivelo sukelteli ahkerasti pienenevässä sulassa.

Lupinlahdelta ajettiin Vilniemen kartanon pelloilla. Huomasin heti pellon vastapäätä lupaavan "tahran".

Vaalea pallura pellon vastapuolella

Kierrettiin pellonreunaa lähemmäs ja tahra oli kuin olikin etsimämme varpuspöllö! Pöllö lenteli aktiivisesti ja hävisi väliltä näkyvistä. Yhtäkkiä A hoksasi, että pöllö istui vain noin metrin päässä yläpuolellani puussa!

Varpuspöllö tähystää

Varpuspöllö

Reissun viimeinen pysähdys Kirkkojärvellä ei tuottanut yhtä ainoatakaan lintuhavaintoa hämärtyvässä illassa.

Lauantaina kävimme etsimässä koskikaraa Langinkoskelta ja Kyminkartanonkoskelta. Ainoat vesilinnut olivat sinirosia ja isokoskeloita.

Sunnuntaina kotiin päästyämme suuntasimme Lemmenlaaksoon. paikalla oli kymmenkunta pohjantikan etsijää, mutta tikkoja ei näkynyt tutuissa paikoissa. Päätimme kiertää koko luontopolun, mutta lintuja oli vähän ja oli todella hiljaista.

Lemmenlaaksolla Keravajoki alkoi olla jo jäässä

Lopulta aivan luonnonsuojelualueen eteläpäästä löysimme koiras pohjantikan. Kävimme opastamassa yhä polun alkupäässä pyörineet muut etsijätkin paikalle.

Pohjantikka

Loppiaisena päätettii käydä bongaamassa valkopäätiainen vuodenpinnaksi. Lämpötila oli jo miinus kahdessakymmenessä asteessa ja pieni merituuli teki ilmasta aika napakan. Lompsittiin Fastholmaan Herttoniemen urheilupuiston parkkipaikalta ja muitakin lintuihmisiä oli pari kymmentä. Ensin ruokinnalla noin 10 min odottelun jälkeen valkopäätiainen ilmestyi paikalle. valitettavasti pakkanen oli tässä vaiheessa liikaa kameralle/muistikortille ja kuvia ei syntynyt. Samaan aikaan myös pikkutikka kierteli rantakoivikossa. Tiaisen poistuttua kävelimme Fastholman lintutorniin ja jo ennen torniin pääsyä ruovikosta kantautui iloista viiksitimalien ääntä. Samalla paikalla kuulimme myös viimeiset sinnittelevät pajusirkut.

Näkymää hyytävän kylmästä Fastholman tornista. Timalit olivat oikealla näkyvässä ruovikossa.

Näissä rantametsissä valkopäätianen asustelee ja ruokailee myös taustalla näkyvässä ruovikossa.

Lumijälkiä oli hyvin näkyvissä. Jonkun pikkujursijän käytävät ovat jotenkin romahtaneet tai tuulen paljastamia, koska siellä täällä näkyy kiemurtelevia käytäväverkkoja. Pikkujyrsijöiden jälkiä näkyy nyt muutenkin melko paljon.

Pieniä jälkiä. Lumikon jälkiä olen nähnyt tänä vuonna jo kolmessa paikassa. Tääällä risteili myös metsäkauriin jälkiä. Herttoniemessä oli myös kanin jäljet, jotka jäivät kokonaan näkemättä viime vuonna.