Lehtopöllöt tuovat tunnelmaa syksyn pimeneviin iltoihin

Lehtopöllö on palannut sateisen yön jälkeen kololleen ja tarkkailee ympäristöään.

Lokakuussa illat pimenevät ja lehtopöllöt ovat aloittaneet syyssoitimensa. Välillä kirkkaina ja tyyninä iltoina ne huhuilevat aktiivisesti kun taas toisinaan metsässä kaikuu kevit-kevit kutsuäänet. Lehtopöllö on selvästi helpoiten havaittava pöllö lähialueillani, mutta sen spontaani näkeminen vaatii yleensä tuuria.

Lehtopöllö onnistui pesinnässään kahdessa eri paikassa muutaman kilometrin säteellä asuinpaikastani keväällä 2026, mutta tässä tekstissä keskityn erityisesti ajankohdan mukaisesti syksyisiin lehtopöllöihin. Yleensä päiväpiilossa olevan lehtopöllö löytää joko kuulemalla muilta lintuharrastajilta vinkkejä päivehtimispaikoista tai löytämällä niitä itse muiden lintujen varoittelun avulla. Esimerkiksi sinnikäs mustarastaiden varoittelu on useamman kerran johdattanut lehtopöllön luokse.

Sinitiainen on äkännyt lehtopöllön ja varoittelee siitä aktiivisesti aivan pöllön nokan edessä.

Ylläolevissa kuvissa näkyvä lehtopöllö löytyi sattumalta lokakuussa 2025 kun olin kuvaamassa puroon kutemaan nousseita taimenia. Tiaisten ja rastaiden sinnikäs varoittelu johdatti vanhojen lehtipuiden luokse, joista löytyi aamuauringosta nauttinut lehtopöllö luonnon muovaamassa kolossa. Kävin paikalla neljä kertaa loka-marraskuussa ja joka toinen kerta pöllö oli paikalla. Toisinaan päivehtivät lehtopöllö ovat esimerkiksi tiheissä kuusissa ja silloin niiden löytäminen ja varsinkin kuvaaminen on erittäin hankalaa, vaikka muut linnut varoittelullaan opastaisivatkin pöllön sijainnin. Viime syksynä löysin mm. närhien avulla muutaman kuusessa päivehtineen lehtopöllön, mutta maastakäsin torkkuvista pöllöistä erottui oksien raosta vain pieni osa ja tarkempi lajimäärityskin otti aikansa.

Toisinaan lehtopöllöpariskunta voi viettää aikaa yhteisellä kololla. Tämä lehtopöllöpariskunta oli usein näkyvissä puuhun syntyneen suuren kolon suuaukolla. Ne olivat hyvin arkoja ja helposti vetäytyivät kokonaan kolon suojaan piiloon, jos ihminen liikkui lähistöllä. Niiden kuvaaminen onnistui ainoastaan raollaan olevasta auton ikkunasta. Autosta kuvaaminen kylmällä ilmalla voi olla vähän hankalaa koska auton sisältä tuleva lämmin ilma aiheuttaa pientä väreilyä kuviin.

Lehtopöllöpariskunta nauttii auringonnousun ensisäteistä kolonsa suuaukolla.

Lehtopöllöt ovat yleensä liikkeellä vain ja ainoastaan pimeällä. Muita pöllöjä näkee toisinaan saalistelemassa myös valoisan aikaan, mutta lehtopöllön olen nähnyt aktiivisesti liikeessä valoisassa vain kerran ja siitäkin on jo yli kymmenen vuotta aikaa. 

Lehtopöllö tähyilemässä saalista aamulla valoisassa. Tämä kuva on poikkeus muista tämän tesktin lehtopöllökuvista sikäli, että se on kuvattu keväällä. Olisikohan sillä jossakin nälkäiset poikaset ja toukokuun lyhenevä pimeä ei riittänyt saalistukseen.

Lehtopöllön isoserkkua viirupöllöä sen sijaan näkee saalistelemassa valoisassakin tai ainakin jo reilusti ennen auringonlaskua tai auringonnousun jälkeen. Tämän viirupöllön kohtasin syksyllä 2025 vanhassa sekametsässä kun olin menossa valokuvaamaan mäyriä. Pöllö ei välittänyt minusta juurikaan ja alkoi nopeasti tähyillä allaan levittäytyvää sammalmattoa arvatenkin metsämyyrien toivossa.

Viirupöllö tarkkailee kuusesta metsässä kulkijaa.

Toisinaan lehtopöllöille kelpaa luonnonkolojen ja niille varta vasten asetettujen pönttöjen lisäksi myös ihmisten tekemät rakenteet. Tämä lehtopöllö on tunnettu, koska se usein päivehtii rantahuvilan savupiipussa vilkkaan ulkoilualueen lähellä. Toisinaan sillä on ollut kaveri mukana samassa piipussa.

Savupiipun katos tarjoaa mainion sateensuojan lehtopöllölle.

Pidän itse lehtopöllökuvista, joissa ne ovat luonnonkoloissa. Yleensä sopivia luonnonkoloja lehtopöllöille muodostuu kun vanhoista lehtipuista irtoaa oksa ja oksan kohta lahoaa onkaloksi onttoon puuhun. Palokärjen tekemät luonnonkolot lienevät niille vähän liian pieniä. Sen sijaan hyvällä onnella palokärjen koloista voi tavoittaa helmipöllön, joille niiden koko on juuri sopiva. Rapsuttelemalla puita, joissa on palokärjen koloja voi hyvällä tuurilla saada kolon asukkaan kurkkaamaan kolostaan. Omalla kohdalla tärppäsi kerran Etelä-Karjalassa kun kävimme katsomassa vanhaa lapinpöllön pesäpaikka. Sattumalta kokeiltiin rapsuttaa haavan runkoa ja siinä olleesta kolosta nousi hitaasti helmipöllön utelias katse.

Helmipöllö kurkistaa haavassa olevasta kolosta, joka lienee vanha palokärjen kolo.

 

Lehtopöllö erottuu toisinaan melko kivasti kolon suulta varsinkin tällaisena sateisena ja harmaana päivänä. Toisaalta välillä sen naaman erottaminen puun luontaisesta pinnasta ja muodoista on todella vaikeaa.

Loppusyksyllä ja vuodenvaihteen tienoilla osa lehtopöllöistä aloittaa jo pesintää ja niiden maastopikasia on toikkaroinut Helsingissä jo tammikuussa. Yleisempää lienee, että poikaset lähevät pesästä joskus maalis-toukokuussa. Ilmaston lämpeneminen lienee suosinut lehtopöllöjä. Niitä on kahta eri värimuunnosta: harmaa ja ruskea. Harmaa on paremmin sopeutunut lumisiin talviin, mutta se on harvinaistunut ja paremmin lumettomiin talviin sopeutunut ruskea värimuoto on nykyisin hallitseva eteläisessä Suomessa. Tämänkin tekstin kaikki lehtopöllökuvat ovat ruskeasta värimuodosta.

Joulukuussa talvi saapuu ja lehtopöllö alkaa pikkuhiljaa valmistautumaan pesintäkauteen.

Veimme loppukesällä ja syksyllä 2026 uusia lehtopöllöille tarkoitettuja pönttöjä maastoon. Niistä vähän juttua  "Kuvausasetelmat" -välilehdellä. Toivottavasti johonkin niistä asettuisi lehtopöllö pesimään tulevina vuosina.