Vuosi 2013 pakettiin

Tässä vuoden viimeisessä blogikirjoituksessa esittelen sekalaisen joukon kuvia vuoden varrelta, joita en ole aiemmin ehtinyt julkaista blogissa. Vuosi 2013 jää mieleen erityisesti uudesta vuodariennätyksestä 211 lajia, Tringan ekopinnakisasta ja nisäkäspinnojen laskemisesta, joiden saldo ylitti ennakko-odotukset. Uusina retkipaikkoina mieleen jäivät erityisesti Patvinsuo ja Pyhärannan Rihtniemi. Vaikka paljon on eri paikoissa tullut tänäkin vuonna retkeiltyä, niin ylivoimaisesti suurimman osan retkistä tein lähiretkenä Laajalahdelle. Paikan monipuolisuus ja monivivahteisuus alkaa paljastumaan pieni pala kerrallaan ja vaikka retkitunteja on siellä vietetty satoja, löytyy jokaisella käynnillä aina jotain uutta mielenkiintoista. Tänä vuonna fokuksessa ovat olleet erityisesti nisäkkäät (metsäkauriit) ja syksyn pöllöt. Kevät tuli tänä vuonna niin myöhään, että vesilintusesonki livahti ohitse vähän kuin varkain. Myös Nuuksiossa retkeilin ahkerasti erityisesti kesällä ja sielläkin törmäsi moniin ikimuisotisiin kokemuksiin, kuten nahkiaisiin, sukeltavaan rantakäärmeeseen ja vuoden kuningaslajina liito-oravaan. Mäyrä antoi vielä odottaa itseään...
Muita hyvin mieleen jääneitä retkiä olivat mm. Tringan kotka- ja koskikararetki, Hangon retki, pöllöretki, Konnunsuon kesäkuun ja lokakuun retket, Yyterin lietteet syyskuun retki ja Sipoon korvessa kohtaaminen hirvien kanssa. Kovimmista lintulajeista vastasivat rusorintakerttu, ruostesorsa ja aavikkotasku. Tästä huolimatta sävähdyttäviä hetki tuli koettua mm. lähirannan peukaloisten ja viiksitimalien, syksyisten isolepinkäisten, tammikuisten taviokuurnien ja Porkkalan allien ja haakojen parissa.

Kesän kelloja on mukava muistella sadepäivänä, Laajalahti

Harmaasieppo, Laajalahti

Idänuunilintu poikueeseen törmättiin saariretkellä, Ulko-tammio

Talkoo porukka laittoi Lajalahden yhden niityn heinät seipäille. Ko. niitty on ollut erityisesti metsäkauriiden ja rusakoiden suosiossa pitkin syksyä.

Ruovikossa näkyvää tummaa möhkälettä tuli ihmeteltyä yksi aamu. Päädyimme lopulta siihen, että se ei ole lintu, mutta mikä se oli ja mistä se siihen tupsahti. Lisäksi iltapäivällä se oli poissa.

Nuori kalatiira, Summanjoki

Kapustarinta, Laajalahti

Keltasirkku, Hamina

Kettu ylitti kalkkikivialtaat, Askolan altaat Lappeenranta

Kuutamo Laajalahti

Tuomenkehrääjäkoit söivät jälleen hetkessä kaikki tuomenlehdet. Toikkia ja seittiä oli niin paljon, että tässä lehmäaitakin on jäänyt niiden kouriin. Linnuilla sentään oli juhlaa toukkia popsiessaan. Näillä varmaan ruokittiin useita peippo, pensaskerttu ja pajulintupoikueita.

Aavemaiset seitin peittämät tuomet luovat voimakkaan kontrastin kesän pursuilevaan rehevyyteen. Loppukesällä tuomet kasvattivat kuitenkin uudet lehdet, mutta siementen tuotantoon paukut eivät taineet enää riittää.

Laajalahden Elfvikin puoleisen hoitoniityn lehmät ja valkoinen sonni, joka usein katsoi vihaisesti ohikulkijoita. Mukana myös muutama poikanen.

Meriharakoita, Iso Huopalahti

Itäinen Suomenlahti, Ulko-Tammio

Metsäkauriita koivikossa, Laajalahti

Nuoria naurolokkeja ahmimassa vedenpinnan hyönteismassoja, Espoon Suomenoja

Orava, Hamina

Pikku-uikku kuului vuoden harvinaisimpiin lajeihin Laajalahdella.

Pikkulepinkäinen, Hamina Kirkkojärvi

Sorsan/Sotkan poikanen, Espoo Suomenoja

Alkukesän Laajalahdella viihtynyt mustapyrstökuiri tässä nukkumassa Iso-Huoplahdella. (Naurulokkien keskellä vedessä) Kuvassa myös kalatiiroja, naurulokkej,a meriharakoita, haapana ja mahdollisesti telkkä.

Syksyllä ikkunantakana pihlajanmarjat hupenivat nopeasti rastas- ja tilhiparvien suihin.

Merilokki, Hamina Summanjoki

Kauan odotettu sinirinta Laajalahdella.

Nuori sinisuohaukka päivystää lokakuista auringonlaskua Laajalahdella.

Sudenkorento, Laajalahden "ruutana lampi"

Ahti kurkistaa Suomenojalla. Veden pinta näytti lähes kiinteältä vesikasvi ja hyönteismassoista.

Tukkasotka emo poikasineen, Espoo Suomenoja

Yksinäinen siipirikko tundrahanhi vietti koko loppukesän Laajalahdella. Sulkasadon jälkeen se sai lentokykynsä takaisin ja katosi alkosyksynä ehkä ohimenevän hanhiparven mukana etelään.

Paluumatkalla ulko-tammiosta uhkaavat sadepilvet riippuivat yhteysaluksen edessä.

Uuttukyyhky oli yksi kevään ensimmäisistä muuttolinnuista, Laajalahti

Varpunen pitämässä sadetta parvekkeen edustan pihlajassa.

Lumikko

Kesäloman tavoin joululomakin piti aloittaa retkellä Nuuksioon. Vuoden pimeimpänä päivänä ei tosin onneksi tarvitse herätä yhtä aikaisin kuin kesällä jos mielii paikalle päivän sarastaessa. Tänään tihkusadetta, mutta välillä melkein kirkastuvaakin keliä. Aamulla parkkipaikalla vain yksi auto ja ensimmäisen ihmisen näin 2,5 h kävelyn jälkeen. Linnuista, pääasiassa nahkiaispolun ympäristössä, näkyi töyhtötiainen, hippiäinen, puukiipijä, talitiainen, pyy, käpytikka ja palokärki eli melkoisen hiljaista oli. Päivän piristys tuli vastaan pitkoksilla:

Vitivalkea lumikko tuli tarkistamaan olisiko kulkijasta saaliiksi. Lumikko pakeni ensin viitisen metriä, mutta tuli kahden metrin päähän ihmettelemään. Sitten se jatkoi saaliinetsintää minusta välittämättä ja sain seurailla sitä ainakin viitisen minuuttia.

Kaverilla oli vauhtia sen verran, että kameran kanssa hämärässä metsässä ei meinannut millään pysyä mukana. Tästä näkyy valkoinen hännänpää eli tosiaan lumikko ei kärppä.

Välillä lumikko hävisi johonkin koloon tai kasvuston sekaan ja ilmestyi uudestaan kymmene metrin päähän. Vauhtia oli koko ajan ihan älyttömästi ja pysähdykset jotain puolen sekunin luokkaa. Leveä ojan se ylitti useaan otteeseen juoksemassa kaatuneiden puiden ronkoja pitkin.

Joululoman ensiaskeleet

Koska aurinko suvaitsi ilmestyä iltapäivällä ja työt alkavat olla paketissa tältä vuodelta, päätin ottaa kaukoputken mukaan ja suhata Elfvikille. Talviekopinnalistalle napsahti merikotka ja laulujoutsen. Tämän lisäksi Leppävaaran ilmatilasta löytyi puutelajit pulu ja naakka. Nyt lajeja kasassa 34 ja kilpailussa sija 20. Neljä metsäkaurista ruokaili niityllä ja napsin niistä muutaman kuvan. Lintutornin ohi pöllähti myös pyrstötiaisparvi. Niitä on näkynyt todella paljon. Loppu retki meni sitten tikkojen parissa. Seurailin pikkutikkaa tovin kun samaan puuhun ilmestyi valkoselkätikka ja sitten vielä käpytikka! Kolme tikkalajia samassa puussa. Tämän lisäksi palokärki paukutti vielä noin 30 metrin päässä kelokuusta. Kuulin eräältä kuvaajalta mielenkiintoisia asioita lähimaastoista. Metsäkauriita on kuulemma yhteensä 15! Tämän lisäksi sain vinkin mahdollisesta mäyrän pesästä melko lähellä kotia. Kävin vielä lopuksi paikalla ja siellä tosiaan oli kaivettuja tunnelinsuita hiekkamaassa. Voihan nuo tietysti ketunkin koloja olla, mutta melkoinen kaivuuprosessi on ollut käynnissä ja se on jatkunut arvatenkin vuosia. Lisäksi mitään ketun ravinnonrippeitä ei paikalla näkynyt... Ei tosin mäyrien käymälääkään, mutta lupaavia läjiä pitäisi alueella olla. Tältä vuodelta mäyrät lienevät jo talviunilla, mutta huhtikuussa voi olla jännät paikat. Voi olla, että lauantai-iltana pitää kuitenkin mennä paikalle.

Kauriit häviäisivät ilman valkoista väriä aika tehokkaasti maastoon.

Pikkutikka

Pyrstötiainen

Valkoselkätikka

Valkoselkätikan selän esittelyä

talviekopinnailua joulukuussa

Joulukuussa alkoi Tringan talviekopinnakisa ja päätin jälleen osallistua. Joulukuun lintuhavainnot ovat tosin rajoittuneet kolmeen Elfvikin ympäristöön tehtyy tunnin kävelyretkeen. Tästäkin huolimatta ihan kivoja lajeja on listalla, kuten peippo, punarinta, varpuspöllö ja pikkutikka. Puutteista mainittakoon keltasirkku, pikkuvarpunen, pulu ja naakka. Lajeja kuitenkin kasassa noin 30, jolla ollaan kisassa yli puolivälin.

Myrskyt kaatoivat taas suuren joukon vanhoja kuusia ja montaa niitä ei enää ole pystyssä. Palokärki oli palannut mestoille hyödyntämään lahopuuta.

Valkoselkätikka täydensi tikkalajien määrän jo neljään.

Käpytikan ja valkoselkätikan yhteispotretti.

Vein Elfvikin ruokintapaikalle rikkojen suosiossa olevia talipötköjä jo marraskuuss ensimmäisen satsin ja joulukuussa toisen. Nyt pötköjen määrä oli lisääntynyt kun muutkin olivat tuoneet ruokaa valkkarille.

Välillä valkoselkätikka on ollut todella piilotteleva tai kateissa ja välillä helposti nähtävissä.

Pyrstötiaisparvi(a) pyörii rantalepissä melkein joka käynnillä.

Pyrstötiainen

Pyrstötiainen

Vielä selkäpuolelta