Kovempi kuin kahen kilon siika!

Blogin päivittämiseen ei ole oikein ollut aikaa ja muutaman retken kuvat odottavatkin varastossa. Tämän lisäksi pitäisi lisäillä kuvia mm. alppinaakoista Saksan reissulta. Kävimme tänään tutustumassa Haltian luontokeskukseen, jossa esitellään koko Suomen luontoa. Näyttely rakentui pitkälle tietotekniikan ja videoiden varaan. Melko erilainen näyttely kuin muut luontokeskusten näyttelyt, joten sulateltavaa vielä riittää. Jollain tapaa olisin itse kaivannut perinteisiä täytettyjäkin eläimiä ja installaatioita enemmän. Esimerkiksi nyt emme noin tunnin kierroksella huomanneet mm. vilaustakaan hirvestä, sudesta tai ilveksestä, monista linnuista puhumattakaan. jotenkin voisi kuvitella, että ulkomainen luontokeskusvierailija haluaisi nähdää materiaalia juurikin näistä.

Haltiasta päätimme tehdä pienen kierroksen ihan oikeassa luonnossa ja ajoimme taas Nuuksion haukkalammelle. Naureskelimme, että olemme yleensä aina tuleet tänne etsimään jotain lajia (yleensä lintua), mutta löytäneet aina jotain ihan muuta (nahkiaisia, rantakäärmeen jne.). Tällä kertaa ostimme luontotuvasta nuuksio magneetin muiden kansallispuistomagneettien joukkoon ja paistelimme makkarat. Päätimme kävellä vähän matkaa korpinkierrosta ja etsiä kulorastaita kallioaukeilta kuvattavaksi. Aurinko lämmitti kivasti ja tuuli piti hyönteiset loitolla, joten retkisää oli melko miellyttävä. Kulorastaita ei kuitenkaan näkynyt. Ainoastaan punakylkirastas löydettiin. Linturintamalla oli muutenkin hiljaista ja päätimme lähteä palailemaan takaisin päin.

Punakylkirastas

Sitten se tapahtui... Kävilemme polkua pitkin varttuneen kuusikon läpi kun näimme, jonkun lentävän kovaa vauhtia edessä olevan kuusen juurelle. Otus jäi katveeseen ja näytti, että se lensi runkoon, joten oletin heti sen olevan käpytikka, koska niitä olimme nähneet alueella paljon. E kuitenkin huudahti, että "liito-orava!" ja näimme kuinka otus pinkoi vinhaa vauhtia runkoa ylös, mutta melkein näkymättömissä puun väärällä puolella emmekä saaneet sitä kunnolla näkyviin. Aloin kaivaa repussa olevaa kameraa pomminpurkajamaisen vakain käsin ja laitoin sen kuvauskuntoon. Otus oli hävinnyt suuren kuusen latvustoon eikä näkynyt enää. Eihän liito-oravaa voi nähdä keskellä aurinkoista päivää klo 14:15 kuusessa... Kyllä se varmaan oli tavallinen orava... Pian löysin kameran etsimen läpi kuusen oksalta mytyn ja se oli kuin olikin legendaarinen supereläin liito-orava! Ehdin räpsäistä pari kuvaa ennen kuin otus siirtyi aivan kuusen latvuksiin ja hävisi näkyvistä.

Liito-orava kyyhötti hetken oksalla

"Pienet" tuuletukset ja kohta muitakin retkeilijöitä pysähtyi paikalle ihmettelemään, mm. muutamia lapsiperheitä. Liitistä ei kuitenkaan enää näkynyt, kunnes löysimme sen kameralla uudestaan aivan latvuksesta vaikeasti havaittavasta paikasta. Joku totesikin jo, että "ei liito-orava nyt keskellä päivää liiku". Tähän vaan totesimme, että "niin mekin luultiin".

Tarkkailija latvuksessa

Sitten orava yllättäen ponkaisi ilmaan ja liisi upeasti koko porukan ylitse suoraan polkua pitkin ohjaillen liidon suoraan seuraavan kuusen rungolle, joka oli noin 20 metrin päässä. Tällöin loputkin porukasta näkivät oravan ja epäilevät kommentit vaimenivat.

Liitis lensi suoraan runkoon kiinni ja lähti kiipeämään kohti latvaa. Joskus oksat ovat hyvässä ja joskus ei niin hyvässä paikassa kuvia ottaessa.

Orava kiipesi uudenkin kuusen latvaan ja lensi syvemmälle metsään. Menin liidon suuntaan ja löysin sen vielä kerran kiipeämässä suurta haapaa pitkin kohti lehvästöä. Tämän jälkeen odottelimme vielä tovin, mutta ilmeisesti otus jäi sinne ruokailemaan. Tämä oli kyllä ehdottomasti toistaiseksi tämän vuoden kovin ja hienoin havainto. Fiilikset olivat suunnilleen samalla tasolla kuin legendaarisessa youtube videossa, missä kaveri saa kahden kilon siian.