Koit ny viihtyy!

28.6. Päätin juhlistaa loman alkamista pienellä käväisyllä Maarintornissa. Lintuja oli nyt paikalla vähän enemmän, mm. jouhisorsa, suosirrejä, luhtakana, suokukkoja ja mustaviklo, mutta suurin osa liroista oli jatkanut matkaa. Kauniina kesäpäivänä tornissa oli ihan miellyttävää hengailla ja tällä kertaa hengailu palkittiin, kun melko kaukaa taivaalta löytyi muiden tornilaisten toimesta kaksi petoa, joita toinen määrittyi nopeasti mehiläishaukaksi ja toinen pian perään haarahaukaksi. Onneksi linnut löytyivät pienen hapuilun jälkeen omaankin putkeen, vaikka aluksi niiden etsiminen tuotti vähän ylimääräistä tärinää.

30.6. Aloitimme länsirannikon kierroksemme. Menomatkalla teimme kunnon pysähdyksen Hämeen luontokeskuksessa ja Liesjärven kansallispuistossa Karkkilan ja Forssan välissä. Kiersimme Ahonnokan ja Pitkäkärjen luontopolut, jotka kulkivat vanhassa metsässä ja tutustuimme Korteniemen perinnetilaan. Tämän lisäksi teimme lyhyen pistäytymisen myös Korpinlahden harjulla.

Korteniemen perinnetilalla oli lehmiä, lampaita ja kanoja. runsas joukko haarapääskyjä pesi maatilan rakennuksissa.

Kukko tuli ärhentelemään meille ja puolustamaan kolmen kanan laumaansa. Poistumisemme jälkeen "kukkokiekuu" raikaksi kesäpäiväsi

Söimme eväitä pitkäkärjessä tyynen Liesjärven rannalla. Kaksi kuikkaa ja kalasääski kalasteli lahdella.

Kuikka

Liesjärvi tarjosi mukavan pysähdyspaikan vaihtelevine maastoineen, perinneympäristöineen ja vanhoine metsälaikkuineen. Paikka tuntuisi soveltuvan paremmin lyhyiseen retkeilyyn. Saimme tosin vain melko pienen läpileikkauksen puistosta. Lintuja oli metsässä melko vähän äänessä, mutta esim sirittäjä, harmaasieppo ja metsätiaisia nähtiin.

1.7. Oli valikoitunut reissumme pääkohteella vierailuun. Säätiedotus lupasi poutaa ja tyyntä, joten herätyskellon pärähtäessä lomalaisittain epäinhimilliseen aikaan ja hurautimme Rauman eteläpuolelle Pyhärantaan pitkälle saaristomeren kansallispuistoa kohden työntyvälle Rihtniemelle. Lintutornioppaan ajo-ohjeet olivat vähän sekavat ja pysäytimme paikallisen papan ja kysyimme tarkempia ohjeita. Tual se torni o asvaltti tiän pääs. Ei tääl mittä Aarlahtea ol, Se o Haarlahti. Arlahti o tual Turus päi. Kuka tomsse ohjeet o kirjottan? Lait ny heti palautet et korjaa... Lopulta torni löytyi ja sieltähän aukesi varsin miellyttävät näkymät. Vesilintuja oli joka puolella tyynessä meressä ja lähes välittömästi kaukoputken optiikka piirsi pilkkasiipiä ja riskilöitä verkkokalvoille. Myös pieniä ruokkiporukoita löytyi lentelemästä ja lopulta kiviltä istumassa. Merikihuja nähtiin yhteensä viisi, joista suurin osa kaukana väreilyssä, mutta kaksi ihan kelpo etäisyydellä. tornissa kanssamme oli turkulainen pariskunta, joka löysi karikukon lähiluodolta. Muutaman tunnin tarkkailujakson lopulla löysin vielä kaksi luotokirvistä erään luodon suurimman kiven päältä. Pidin todella paljon paikasta, koska merilajien havainnointipaikat rannikolla ovat melko vähissä. Täällä lintuja oli paljon ja tyynessä säässä havainnointi oli miellyttävää ja linnut löytyivät hyvin länteen aukeavasta merestä myötävalossa. Etäisyydet olivat tietysti kuvausta ajatellen melko pitkät. Muita lajeja olivat mm. suosirrit, valkoviklot, merimetsot, meriharakat, punajalkaviklot, tukkakoskelot ja luhtakerttunen, joka lauloi tornin juurella.

Näkymä Rihtniemen tornista. Suurin osa vuodareista löytyi taustalla siintäneeltä luodolta, jolla on valkoinen merimerkki.

Haahkapoikueita oli aivan rannan tuntumassa.

Pilkkasiipiä

Santakarin Pooki, joka on opastanut merimiehiä Rauman satamaan jo vuodesta 1857. Tarinan mukaan 1900-luvun alussa laiva oli palaamassa pitkältä matkaltaan, mutta eksynyt sumussa kurssilta. Päällystö epäili, että laiva oli liian pohjoisessa ja näkyvän majakan valo olisi Säpistä Porin edustalta. Kun sumu hälveni ja majakka osoittautuikin Santakariksi oli koko laivaväki juhlinut raivoisasti kannella, sitä, että oltiin kotisataman suulla Rauman edustalla eikä suinkaan Porin lähellä. (Tämä tarina oli kerrottu "Suomen majakat" -kirjassa, jonka ostin alennuskorista huoltoasemalta). Samaa henkeä on edellään tänä päivän havaittavissa. Siinä kun Rauma toivottaa vierailijat tervetulleeksi leppoisasti "ol niingon kotonas" Niin esimerkiksi Porinmainio  luontotalo (vierailimme 2.7.) toivottaa vierailijoille "Koit ny viihtyy". 

Kylmäpihlajan majakka Rauman edustalla

 3.7. Kävimme lyhyesti Harjavallan Paratiisin luontopolulla ennen kuin voimakas ukkoskuuro pakottin palaamaan autolle. Äänessä rantalehdossa oli mm. mustapääkerttu ja tiltaltti. Räystäspääskyjä lenteli runsaasti ja ne lienevät pesivän vanhoissa patorakenteissa.

Majava om asettunut Paratiisiin ja pistänyt puumerkkinsä haapoihin.

Vaihtopukuinen tukkakoskelo koiras ukkoskuuron yllättämänä.

Paratiisilta suunnattiin Euraan Kauttuan koskelle, jossa kultarinta lauloi ja telkkäpoikkueet pyörivät virrassa.

Pieni ja idyllinen koski on mukava retkikohde kesälläkin. Talvella kävimme täällä koskikarojen perässä.

Telkänpoikaset kieppuivat taitavasti koskien kuohuissa

3.7. Illalla paluumatkalla piipahdimme Someron ja Forssan välissä sijaitsevalla Torronsuon kansallispuistolla. Kävimme vain läheisellä näkötornilla. Löysimme suolta mm. kurkiemot poikasineen, ruskosuohaukan ja erikoisimpana havaintona suomännyssä päivystäneen isolepinkäisen.

Näköalaa Torronsuon tornista

4.7. Pyöräilimme lepposalle aamulenkille Maarintorniin. Torni olikin yllättäen melkoisen täynnä joka kielii yleensä, jostakin perus lintuja mukavammasta vieraasta ja kuinka ollakaan harvinainen ruostesorsa nökötti keskellä lietteitä. Tämä vuonna ruostesorsia on näkynyt muutamia eri puolilla Suomea. Varmaankin kevään kovat kaakkoistuulet ovat tuoneet niitä tänne normaaleilta pesimäalueiltaan Mustanmeren ympäristöstä.

Ruostesorsa kaukoputken läpi kuvattuna

Ruostesorsan näkeminen lievensi vähän harmitusta, joka johtui super harvinaisen pitkäkoipisirrin tunaroinnista Porissa. Olimme melko lähellä paikkaa, missä lintu oli nähty, mutta huomasin ilmoituksen vasta seuraavana aamuna, kun lintu oli jo jatkanut matkaa.