Tälläst tänään

Tällänen löyty tänään ruokatunnilla Elfvikin rantapajukosta.

Kaveri oli ensin tiheässä kuusessa närhien, mustarastaiden ja tiaisten ahdistamana. Tässä vaiheessa ei vielä ollut tietoa mikä kuusessa oikein oli.

Helmipöllö lehahti kuusesta rantaan ja jäi lähes vesirajaan pieneen pajuun, jolloin takaa-ajajat eivät löytäneet sitä. Siinä sitä sai ihmetellä varttitunnin verran.

Kameran ääni aiheutti epäileviä katseita.

Ei o helppo huomata tästä. Hirmunen pöllöputki jatkuu. Eilen olis kaikenlisäks ollu hiiripöllökin Elfvikillä (tosin en sitä itse nähny).

HUUHKAJA!

 Eilen ja tänään vihdoinkin hieman kirkkaampaa keliä. Molempina päivinä kiertelin muutamat tunnin Elfvikin ympäristöä. Eilen vesilinnuista mm. lapasotka, uiveloita ja tukkasotkia. Merikotka ryösti merilokilta kalan ja söi sitä Madeluodoilla. Yhden metsäkauriin pelsätytin metsäkierroksella. Tänään vein ruokinnalle talipötkön ja odottelin valkoselkätikkaa. Se pysyi kuitenkin piilossa koko aamun. Kävelin lähimetsiä kun eräs toinen lintuharrastaja oli juuri löytänyt vanhasta kuusikosta huuhkajan!

Valtavan kokoinen naaras huuhkaja piilotteli kuusessa. Tämä kuva on hetkeltä ennen kuin huuhkaja nousi lentoon ja vähän paremmin näkyvissä.

Nukkuvasta huuhkajasta ei meinannut aluksi nähdä kuin vatsahöyheniä. Oikeasta kuvakulmasta päänkin sai näkyviin.

Torkkuva huuhkaja tarkkailee puolittain ympäristöään.

On se iso. Huuhkaja siirtyi pikkulintujen varoittelun jälkeen metsän toiselle laidalle, jossa se sai kimppuunsa varisparven. Varikset ajoivat huuhkajaa takaa pitkin metsiä ja lopulta se oli lentänyt Elfvikin yli, ylittänyt Laajalahden ja siirtynyt Tarvaspään kuusikkoon.

Kauriksia

Metsäkauiriita lähirannassa parin viikon takaa.

Metsäkauris

Loikka

Retki Hankoon

Eilen osallistuin Tringan retkelle Hankoon. Retkiaikan 7:00-18:00. Retki tehtiin aurinkoisessa säässä ja paikoin ilma tuntui hyvinkin keväiseltä vaikka lounaistuuli puhalteli välillä kovaa ja kaukana merellä myrskysi niin, että pikkuluodot hävisivät kokonaan näkyvistä. Aamu alkoi Suomen eteläisimässä kärjessä Hangon lintuaseman tuntumassa. Urpiaisia ja pyrstötiaisia oli niemen kärjessä runsaasti ja ensimmäinen havaintojakso merelle tuotti tulokseksi kalastelevan harmaahylkeen. Tästä siirryttiin hyvin liukkaita ja märkiä kallioita pitkin aivan eteläkärkeen. Eteläkärjessä nähtiin marraskuulle hyviä lajeja kuten 5 merikotkaa, 10 allia, riskilä ja 5 haahkaa. Osa porukaa näki urpiaisparvessa turpon, mutta minä en tullut tämän asian suhteen taaskaan hullua hurskaammaksi. Nykyisin kärkeen tulo vaatii ilmeisesti luvan, koska sinne täytyy kulkea sata-alueen läpi, mutta ensi keväästä eteenpäin kärkeen pääsee kävelemään noin 3 km polun satama-aulueen aidan ulkopuolella. 

Näkymä eteläkärjessä

Näkymä lintuaseman pihalta

Aamupäivä vietettiin kärjessä ja kävellen rantakallioilla. Tästä matka jatkui Hangon pienlentokonekentälle, jossa nähtiin hiiripöllö, kaksi hiirihaukkaa, varpushaukka ja pari merikotkaa. Osa porukasta näki kaksi piekanaa ja isolantun sillä aikaan kun me kävimme Kobben nimisellä kalliolla tarkastamassa erään merenlahden vesilintutilanteen.

Tiesimme, että alueella oli ollut hiipö ja satuin huomaamaan sen melko lähellä pienessä koivikossa. Lintu kuitenkiin siirtyi vähän kauemmas ja jäi ihmettelemään meitä koivun oksalle. Osa porukasta ei meinannut millään huomata pöllöä. Sen verran hyvin se sulautui koivikon väreihin.

Pöllö ei meistä välittänyt vaan kuulosteli aktiivisesti myyriä. Jokunen taisi saada hiipöstä eliksenkin.

Välillä pöllöllä oli koomisia ilmeitä.

Lopulta hiipö siirtyi pellon toiselle laidalle. Siellä harakka ja käpytikka kiusasivat pöllöä. Pöllöä ketutti ja tämän jälkeen harakka teki varmaan oman lentoennätyksensä pöllön kynsien hipoessa pyrstösulkia.

Sinne se jäi

Kobbenille käveltiin osan porukasta kanssa hiekkateitä pitkin. Merivesi oli korkealla ja tie oli märkä. Lopussa se hävisi kokonaan näkyvistä. Osalla oli saappaat, mutta ei kaikilla kuten allekirjoittaneella. Päätin kuitenkin yrittää kalliolle asti ja ihan hyvinhän kengät vettä pitivät...ainakin jonkin aikaa...

Näkymä Kobbenin kalliolta pohjoiseen. Vesilintuja ei juurikaan ollut ja merimetsot ja pikkukäpylinnut eivät tuntuneet kastuneiden jalkojen väärtiltä. Onneksi huippu oppaamme kuitenkin löysi käsittämättömästi erään pienen kiviluodon rannasta merisirrin. Tuossa vaiheessa kastuneet jalat tuntuivat pieneltä vaivalta. Kuvassa osa porukkaa näkyy ladon vieressä. Tuo "joki" on tosiaan se tie...

Onneksi repussa odotti kuivat sukat ja vanha jalat muovipussiin ja märkiin kenkiin kikka takasi nautinollisen olon loppumatkaksi.

Kobbenilta näkyi ylämaan karjaa, jota oli muutamin paikoin hoitamassa rantoja.

Tämän jälkeen ajettiin svanvik nimiseen paikkaan, mutta joutsenia oli vain viisi. Sentään joitakin lapasotkia. Tästä matka jatkui illan hämärtyessä vielä Raaseporin Lappträsket järvelle, jossa ihastelimme 400 joutsenta, lukuisia kanadanhanhia ja nokikanoja, muutamaa pilkkasiipeä ja aivan uskomattoman upeaa kuuta. Tornissa oltiin niin kauan kuin valoa riitti ja sitten alkoi kotimatka.

Kaksi pilkkasiipeä illan viimeisissä valoissa

Upea kuutamo hiipi metsän takaa järven vastarannalta.

Kuun siltaa ja vesilintuja

Joutsenet suorastaan loistivat kuunvalossa

Valtaosa joutsenista oli kyhmyjoutsenia.

Retken aikana nähtiin kaikkiaan 54 lajia, mikä on aika kova luku marraskuiselle retkelle. Monia helppoja lajeja jäi vielä puuttumaan kun emme niihin keskittyneet. Erityisesti merisirri näkeminen oli taas upea kokemus. Lintu seisoi keskellä raivoavaa merta ja välillä aallot huuhtoivat koko kallion yli, mutta lintu juoksi aina uudestaan merestä paljastuneelle kalliolle etsimään ruokaa. Välillä lintu hävisi kokonaan aaltojen taakse. Atlantin rantojen pesijälle Suomen myrskyt lienevät piece of cake.

Pyrstötiaisia nähtiin jokaisella pysähdyksellä. Eniten Hangon kärjessä. Tämä kaveri tuli kuvattua illan viimeisissä valoissa Karjaalla.

 

Vaseti Elfvikillä

Torstaina 7.11. iltahämärissä näin hiiripöllö Taavetin ja Kouvolan välillä tienvarsimännyn latvassa.

Lauantaina 9.11. olin koko aamupäivän Elfvikin maastossa. Aluksi tunnin verran Laajalahden vesilintulauttoja seuloen kaukoputkella ja sitten kävellen lähirannoilla. Vesilinnuista mainittakoon useampi sata (joku laskenut 800) tukkasotkaa, ainakin 7 lapasotkaa, joista yksi koiras, alli, tavi, haapanoita, sinisorsia ja harmaasorsia, kymmeniä telkkiä, kaksi laulujoutsenta, kyhmyjoutsenia, 70 kanadanhanhea ja 10 merimetsoa. Tämän lisäksi tornista kuultiin peukaloinen ja pikkutikka ja nähtiin ainakin kaksi viiksitimalia ruovikossa. Putkittelun jälkeen Elfvikin roskakatoksen kupeessa olevista vanhoista männyistä kuului hentoa naputtelua ja herättelin jo pohjnatikka toiveita. Yllätys oli melkoinen kun kuusen pintaa operoikin valkoselkätikka! Ko. lintu on ollut alueella pari viikkoa, mutta harva on sitä onnistunut näkemään. Toinen vaseti on nähty lisäksi Maarin suunnalla. Nappasin muutaman kuvan vasetista ja pyöräilin tornille kertomaan, että vasetia olisi tarjolla, kun se oli useammankin huulilla ollut viimepäivinä. Paikalla oli yksi ekopinnakisan kärkinimistä ja häneltä sattui puuttumaan ko laji. Harvoin on nähnyt, että kukaan juoksee yhtä kovaa kaukoputki olalla.

Upea renkaaton valkoslekätikka koiras

Tikka siirtyi kaatuneiden puiden kimppuun ja oli melko hankalasti näkyvissä. Koska puun pinnat ovat märkiä ei naputustakaan juuri kuulunut. Ei ihme, että tikka on pysynyt piilossa vaikka etsijöitä on ollut paljon liikkeellä. Seuraavan vartin aikana pääsin todistamaan pientä bongaustapahtumaa kun vajaat kymmenkunta ihmistä tuli vasetia bondaamaan.Sinällään huvittavaa kun ei se mielestäni niin harvinainen laji ole. Jotkut ottavat ekopinnakisan vähän tosissaan.

Välillä tikka oli lähes suoraan kaatuneiden puiden alla

Nyt olen pohjantikkaa lukuun ottamatta nähnyt tässä samassa metsikössä kaikki Suomen tikkalajit. Samalla valkoselkätikasta tuli minulle jo 187. Espoon alueella nähty laji!

Sympaattisia pyrstötiaisia on hyörinyt pikkuparvina kuluneiden viikkojen aikana vähän siellä sun täällä.

Illalla tehtiin vielä taskulamppuretki samoihin maastoihin. Saldona 2 metsäkaurista 4 eri paikassa (saattoi olla joka kerta sama parivaljakko) Tämän lisäksi hoitoniityllä oli kolme rusakkoa.

Tilhiä

Tässä muutamia olohuoneen ikkunan läpi kuvattuja tilhikuvia lokakuulta, joita en ole ehtinyt aikaisemmin käydä läpi. Pihlajanmarjojen rippeet katosivat noin viikossa tilhien suihin, mutta jotain rääppiäisiä muutama tilhi etsiskeli vielä viikonloppuna.

Tilhi

Viimeinen marja

Marjat nielaistaan kokonaisena

Viimeisten marjojen poiminta vaati akrobatiaa

Nam nam

Nothing left...

Jokunen punatulkkukin uskaltautui apajille. Toisin kuin tilhet, tulkut syövät vain siemenet ja marjamössö pitää aina välillä pyyhkiä nokanpielistä oksiin.

Sinitiaisen tyylinäyte

Yksi lokakuun aamuista, kun aurinko vielä näkyi päivisin. Laajalahden laitumia aamusumussa.

Kanadanhanhia ja yksi valkkari. Lahdella myös satoja tukkasotkia, muutama lapasotka, koskeloita, heinareita, haapanoita ja harmaasorsia, 4 allia ja parikymmentä telkkää. myös harmaahaikaroita muutama kymmenen.

kanukki lihottaa itseään talvikuntoon rantakasveilla

Elfvikin ruokintakin aktivoitunut. Paikalla mm. kolme kuusitiaista.

Orava jumppailee

Aina hankalasti kuvattavaa puukiipijää pääsi yrittämään rantakuusissa. Kerrankin pilviverho rakoili sopivasti ja auringonsäteet mahdollistivat kuvaamisen. Yleensä vuoden pimeimpinä aikoina liikkuva ja varjoisia kuusikoita suosiva kiipijä ei ole kuvattavana helpoimmasta päästä.

Naskalinokka

Vanhassa kuusessa riittää koloja koluttavaksi

Sipoonkorpi

Eilen vietettiin melkein viisi tuntia Sipoonkorvessa. Saaliina pannullinen suppilovahveroita, joita edelleen löytyi sammalikoista. Tällä kertaa kosteuttakin riitti.

Högbergetiltä ei näköalaa auennut voimakkaan sumun takia.

Sumu leijaili koko päivän, koska pientäkään tuleenvirettä ei päivänmittaa virinnyt.

Kansallispuiston reunamilla löytyy runsaasti peltoa.

Reissun kohokohtana J:n spottaamat kolme hirveä. Hirvet siirtyivät rauhallisesti syvemmälle metsään. Ei kummoinen kuva, mutta tältä ne suunnilleen sumuisessa metsässäkin näytti. Linnuista nähtiin mm. pyy ja pyrstötiainen.