Helmikuu

Helmikuussa sääolosuhteet ovat vaihdelleet äärilaidasta toiseen. Välillä lumet sulivat kokonaan, mutta uutta lunta saatiin nopeasti tilalle. Lämpötila on vaihdellut plussasta pakkasasteisiin.

Jakson alussa käytiin kävelemässä Ruutinkoskella, jossa näkyi kohtalaisesti saukon jälkiä. Tiklejä oli muutamia, mutta muuten oli vielä melko hiljaista.

Jää oli kasautunut koskessa ja sulaa vettä näkyi siellä täällä.

Myyrän jälkiä on näkynyt melko runsaasti tänä talvena

Vanhanakaupunginlahdella käytiin uudelleen yrittämässä vesipäästäistä, mutta tälläkin kertaa nähtiin vain piisami. Vastasin ojan varrella puhelimeen ja samalla supikoira syöksähti ryteikössä juoksuun. Valitettavasti en ehtinyt sitä itse nähdä, mutta jälkiä seurailtiin tovi.

Korppi kuulutti reviirin omistusta Viikissä

Lumet olivat kateissa rantapolulla

Katselulavalta yhytettiin kevään ekat harmaalokit kalastajien avannoilta.

Suojasää sulatti nopeasti lumet ja tein yhden kävelyretken Sipoonkorpeen. Lintuja ei käytännössä näkynyt, mutta sulava lumi paljasti kymmenisen teeren ulostekasaa.

Sipoonkorvessa oli jälleen usvaa

Uutta lunta saatiin nopeasti ja päätin kiertää Lemmenlaakson uudessa nuoskassa. Supikoira oli täälläkin kierrellyt. Varmaan lämpimät kelit ja valuva vesi olivat herättäneet ne. Rinteen "mäyrän pesällä" ei näkynyt jälkiä.

Vihervarpunen lennähti vuodariksi näissä maisemissa

Keravajokikin oli auennut, mutta massiivisia jäälauttoja oli yhä runsaasti

Keinukallion hiihtolenkit tuottivat lumikon jäljet, runsaasti metsäjäniksen ja myyrän jälkiä, metsäkauriin jäljet ja parhaana Koukkusuon reunalla puputtaneen helmipöllö iltayhdeksältä. Kuun puolivälissä myös ensimmäinen mustarastas aloitti aamulaulunsa.

Helmikuun viimeinen viikonloppu vietettiin Varsinais-Suomessa. Aluksi pysähdyttiin Kaarinassa Kuusiston piispanlinnan raunioilla. Kartanon mäellä oli muutama kuvaaja etsimässä valkoslekätikkaa. Auringossa tiklit, viherpeipot ja tiaiset olivat kunnolla laulutuulella.

Kuusiston peltolakeuksilla sää oli jopa kirkas

Piispanlinna on varmasti ollut aikanaan komea paikka, mutta Kustaa Vaasa käski purkaa sen 1530-luvulla.

Kuusiston piispanlinnan rauniot

Sunnuntaiaamuna suunnattiin Turun kasvitieteellisen puutarhan luontopolulle. Linnut olivat hyvin äänessä ja tikat rummuttivat. Parin käpytikan jälkeen myös harmaapäätikka kuikutti. Vuoden ensimmäinen merilokki kierteleli korkealla taivaalla.

Ulkona ihmeteltiin erikoista vislailua, mutta syykin paljastui kun kasvihuoneessa oli muutama neitokakadu. Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha oli käymisen arvoinen paikka, vaikka aamun pakkaslenkin jäljiltä silmälasit hakivat ahkerasti huurua kasvihuoneiden kosteudessa.

Ruissalon luonnonsuojelualueen jaloa lehtimetsää

Puutarhan piha-aluetta

Täällä pähkinäpensaiden siimeksessä kuultiin harmaapäätikka.

Lopuksi ajattiin vielä Ruissalon eteläkärkeen, jossa meri oli melko avoimena. Vuodarilistalle napsahti telkkä ja kyhmyjoutsen. Myös muutama merimetso oli kareilla päivystämässä.

Näkymää merelle

Vuoden ensimmäiset telkät soidinsivat lähisaaren edustalla.

Kotimatkalla Salon paikkeilla auton ylitse lensi korkealla vajaa kymmenen linnun parvi, jotka taisivat olla töyhtöhyyppiä, mutta sen verran ruostetta on taas talven jäljiltä, että varma määritys jäi tekemättä.

Kaksinkertainen vesipäästäisvesiperä

Toissaviikon lauantaina käytiin aamulla taas Vanhankaupunginkoskella. Sää muuttui tuuliseksi ja lunta pyrytti runsaasti. Uusia saukon jälkiä ei näkynyt, mutta koskikara oli edelleen paikalla.

Koskikara lumituiskussa

Vesiputouskin oli kerännyt komeat jäämassat

 Kierrettiin myös Pornaistenniemi, mutta ruokintapaikalla oli tuiskussa vain jokunen tiainen.

Pornaistenniemen piilokojun pitkokset ja taustalla lintutorni.

Uuden puuterilumen myötä tehtiin sunnuntaireissu Sipoonkorpeen. Hangista piti ottaa vielä kaikki irti ennen tulevia suojasäitä. Metsässä oli todella hiljaista. Ketun ja oravan jälkiä näkyi siellä täällä ja osa oravan jäljistä aiheutti puuteriloumessa vähän määritysvaikeuksia.

Orvanjäljet

 

Metsässä hiljaisuus oli lähes täydellinen. Yritin useassa pyypaikassa saada pyitä ääneen pyypillillä, mutta näillä säillä niiden soidininto on nollassa. Ainoat linnut jotka löydettiin olivat kaksi töyhtötiaista ja yksi pikkutikka.

Pikkutikka

Purolaaksossa oli runsaasti syvään uurtuneita jälkiä ja purontörmäältä löydettiin kolokin. Puuterilumessa lajimääritys oli kuitenkin mahdoton. Liekö minkin jälkiä vai jopa saukon?

Jälkijonoa puron jäällä

Kolo näkyy kuvassa mustana pisteenä keskellä

Jäljet johtivat koloon. Suuaukko vaikutti saukolle pieneltä, joten kolo voisi olla minkin.

 Illalla hiihdeltiin hämärissä läheisellä keinukallion ladulla. Vanhan haavikon kohdalla risteili siellä täällä näädän loikkajälkiä syvässä hangessa. Paikalla oli myös runsaasti metsäkauriin jälkiä. Noin 20:15 koko taivaan valaisi voimakas välähdys. Seuraavana päivänä iltapäivälehdet hehkuttivat Mäntsälän P-puolelle pudonnutta meteoriittia.

Tämän viikon lauantaina päätettiin kauppareissun yhteydessä käydä Laajalahdella. Talvi oli mennyttä ja epämääräinen jää-sohjo oli jäljellä. Erityisesti päätettiin käydä tarkistamassa viime vuotinen vesipäästäispaikka. Lintuja ei juurikaan näkynyt ja taaskin tuuli oli melko kovaa.

Näkymää Elfvikintornilta. Kolmen kuukauden päästä tässä taas ihmetellään suokukkoja.

Rantaan johti tuoreet jäljet. Huhujen mukaan kilpailevia vesipäästäisbongareita oli ollut liikkeellä.

Tässä sulassa näin viime vuonna vesipäästäisen kaksi kertaa. Kahtena edellisenä talvena paikalla on ollut myös peukaloinen.

 Nyt hiljaisuuden rikkoi noin kymmenen pyrstötiaisen pirtsakka parvi, joka hyöri ja pyöri ympärillämme. Hyvin tuntuvat olevan pakkasjaksosta selvinneet. Yksi jopa käväisi ojassa uimassa.

Pyrstötiainen

Pyrötiaisilla on keltaiset silmäluomet!

 Illalla käytiin leffassa Töölössä. Palailtiin takaisin rantoja pitkin ja Töölönlahden sorsapoppoosta löytyi kaksi valkoposkihanhea

Pimeä Töölönlahti. Valkkarit seikkailevat jäänreunalla.

 Samoilla paikkein nähtiin peräti kolme jänistä, joista ilmeisesti yksi oli rusakko, mutta kaksi selviä kaneja. Valitettavasti valo ei riittänyt kuviin.

Sunnuntaina suunnattiin tällä kertaa tyynessä säässä Viikkiin peltojen suunnalle. Liukasteltiin toiselle vesipäästäispaikalle.

Tämän puustoisen ojan rantamilta sain vuosi sitten vesipäästäisen elikseksi.Tällä kertaa oli tyhjää vaikka kuinka kiikaroi rantatörmiä.

Olimme jatkamassa jo matkaa kun päätiin kiikaroida saman ojan yläjuoksulle, joka kulkee avarasti peltojen keskellä. Oja näitti tyyneltä, mutta sitten näin siellä laineita. Kuljimme ojan vartta ja mietimme oliko ojassa kaloja. Välillä pinta selvästi aaltoili, mutta mitään ei tullut pintaan asti. Seurasin yhtä suurempaa aaltoa rantaan ja pinnan yläpuolella rantatörmäällä vilahti vesimyyrä. Yritimme kuvata myyrää, mutta se ei näyttäytynyt enää udelleen. Puljasi vain ojanpohjan ja jonkin vedenalaisen kolon välillä. Näimme lisää laineita ja kuplia kauempana ja lähestyimme paikkaa, mutta aina kun tulimme lähelle, aallot loppuivat.

Ojanpohjasta nousi kuplavana ja liikkui eripuolilla ojassa.

Päätimme jäädä paikoillemme odottelemaan ja pieniä laineita ja kuplia näkyi aina siellä täällä. Yllättäen kiinnitin huomiota tummaan möykkyyn vieressämme. Suuntasin kameran siihen ja nappasin kuvan. Samalla hetkellä kameran ääni sai äänettömästi pintaan nousseen otukseen mulahtamaan tumman pinnan alle.

Sain tilnteesta tämän kuvan ja piisamihan se siinä!

Kuplat ilmeisesti syntyvät kun piisamit etsivät ojasta ruokaa. Näkyviin niitä ei käytännössä saanut ja muutenkin ne talvella vaikuttivat todella aroilta. Tunnin ojasession jälkeen palailimme takaisinpäin. Paluumatkalla tiaisten varoitukset paljastivat vielä nuoren kanahaukan, joka puikkelehti rantalehdossa.

Illalla menimme jälleen katsomaan elokuvaa Töölöön ja nyt minulla oli parempi kamera mukana. Menomatkalla valkoposkihanhista sai napattua kuvat ja paluumatkalla näkyi yksi rusakko pimeässä, mutta kaneja ei nyt näkynyt, kun lenkkeilijöitäkin tuntui olleen enemmän liikkeellä.

Valkoposkihanhet nukkumassa

Rusakko napsimassa kaupunginpuutarhureiden tarjoamia pensaita.