Kaksinkertainen vesipäästäisvesiperä

Toissaviikon lauantaina käytiin aamulla taas Vanhankaupunginkoskella. Sää muuttui tuuliseksi ja lunta pyrytti runsaasti. Uusia saukon jälkiä ei näkynyt, mutta koskikara oli edelleen paikalla.

Koskikara lumituiskussa

Vesiputouskin oli kerännyt komeat jäämassat

 Kierrettiin myös Pornaistenniemi, mutta ruokintapaikalla oli tuiskussa vain jokunen tiainen.

Pornaistenniemen piilokojun pitkokset ja taustalla lintutorni.

Uuden puuterilumen myötä tehtiin sunnuntaireissu Sipoonkorpeen. Hangista piti ottaa vielä kaikki irti ennen tulevia suojasäitä. Metsässä oli todella hiljaista. Ketun ja oravan jälkiä näkyi siellä täällä ja osa oravan jäljistä aiheutti puuteriloumessa vähän määritysvaikeuksia.

Orvanjäljet

 

Metsässä hiljaisuus oli lähes täydellinen. Yritin useassa pyypaikassa saada pyitä ääneen pyypillillä, mutta näillä säillä niiden soidininto on nollassa. Ainoat linnut jotka löydettiin olivat kaksi töyhtötiaista ja yksi pikkutikka.

Pikkutikka

Purolaaksossa oli runsaasti syvään uurtuneita jälkiä ja purontörmäältä löydettiin kolokin. Puuterilumessa lajimääritys oli kuitenkin mahdoton. Liekö minkin jälkiä vai jopa saukon?

Jälkijonoa puron jäällä

Kolo näkyy kuvassa mustana pisteenä keskellä

Jäljet johtivat koloon. Suuaukko vaikutti saukolle pieneltä, joten kolo voisi olla minkin.

 Illalla hiihdeltiin hämärissä läheisellä keinukallion ladulla. Vanhan haavikon kohdalla risteili siellä täällä näädän loikkajälkiä syvässä hangessa. Paikalla oli myös runsaasti metsäkauriin jälkiä. Noin 20:15 koko taivaan valaisi voimakas välähdys. Seuraavana päivänä iltapäivälehdet hehkuttivat Mäntsälän P-puolelle pudonnutta meteoriittia.

Tämän viikon lauantaina päätettiin kauppareissun yhteydessä käydä Laajalahdella. Talvi oli mennyttä ja epämääräinen jää-sohjo oli jäljellä. Erityisesti päätettiin käydä tarkistamassa viime vuotinen vesipäästäispaikka. Lintuja ei juurikaan näkynyt ja taaskin tuuli oli melko kovaa.

Näkymää Elfvikintornilta. Kolmen kuukauden päästä tässä taas ihmetellään suokukkoja.

Rantaan johti tuoreet jäljet. Huhujen mukaan kilpailevia vesipäästäisbongareita oli ollut liikkeellä.

Tässä sulassa näin viime vuonna vesipäästäisen kaksi kertaa. Kahtena edellisenä talvena paikalla on ollut myös peukaloinen.

 Nyt hiljaisuuden rikkoi noin kymmenen pyrstötiaisen pirtsakka parvi, joka hyöri ja pyöri ympärillämme. Hyvin tuntuvat olevan pakkasjaksosta selvinneet. Yksi jopa käväisi ojassa uimassa.

Pyrstötiainen

Pyrötiaisilla on keltaiset silmäluomet!

 Illalla käytiin leffassa Töölössä. Palailtiin takaisin rantoja pitkin ja Töölönlahden sorsapoppoosta löytyi kaksi valkoposkihanhea

Pimeä Töölönlahti. Valkkarit seikkailevat jäänreunalla.

 Samoilla paikkein nähtiin peräti kolme jänistä, joista ilmeisesti yksi oli rusakko, mutta kaksi selviä kaneja. Valitettavasti valo ei riittänyt kuviin.

Sunnuntaina suunnattiin tällä kertaa tyynessä säässä Viikkiin peltojen suunnalle. Liukasteltiin toiselle vesipäästäispaikalle.

Tämän puustoisen ojan rantamilta sain vuosi sitten vesipäästäisen elikseksi.Tällä kertaa oli tyhjää vaikka kuinka kiikaroi rantatörmiä.

Olimme jatkamassa jo matkaa kun päätiin kiikaroida saman ojan yläjuoksulle, joka kulkee avarasti peltojen keskellä. Oja näitti tyyneltä, mutta sitten näin siellä laineita. Kuljimme ojan vartta ja mietimme oliko ojassa kaloja. Välillä pinta selvästi aaltoili, mutta mitään ei tullut pintaan asti. Seurasin yhtä suurempaa aaltoa rantaan ja pinnan yläpuolella rantatörmäällä vilahti vesimyyrä. Yritimme kuvata myyrää, mutta se ei näyttäytynyt enää udelleen. Puljasi vain ojanpohjan ja jonkin vedenalaisen kolon välillä. Näimme lisää laineita ja kuplia kauempana ja lähestyimme paikkaa, mutta aina kun tulimme lähelle, aallot loppuivat.

Ojanpohjasta nousi kuplavana ja liikkui eripuolilla ojassa.

Päätimme jäädä paikoillemme odottelemaan ja pieniä laineita ja kuplia näkyi aina siellä täällä. Yllättäen kiinnitin huomiota tummaan möykkyyn vieressämme. Suuntasin kameran siihen ja nappasin kuvan. Samalla hetkellä kameran ääni sai äänettömästi pintaan nousseen otukseen mulahtamaan tumman pinnan alle.

Sain tilnteesta tämän kuvan ja piisamihan se siinä!

Kuplat ilmeisesti syntyvät kun piisamit etsivät ojasta ruokaa. Näkyviin niitä ei käytännössä saanut ja muutenkin ne talvella vaikuttivat todella aroilta. Tunnin ojasession jälkeen palailimme takaisinpäin. Paluumatkalla tiaisten varoitukset paljastivat vielä nuoren kanahaukan, joka puikkelehti rantalehdossa.

Illalla menimme jälleen katsomaan elokuvaa Töölöön ja nyt minulla oli parempi kamera mukana. Menomatkalla valkoposkihanhista sai napattua kuvat ja paluumatkalla näkyi yksi rusakko pimeässä, mutta kaneja ei nyt näkynyt, kun lenkkeilijöitäkin tuntui olleen enemmän liikkeellä.

Valkoposkihanhet nukkumassa

Rusakko napsimassa kaupunginpuutarhureiden tarjoamia pensaita.