Saanalle nousu

Tiistaina tukevan aamupalan jälkeen lähdettiin kapuamaan Saanalle. Sää oli jo lämmennyt, mutta tuuli oli melko kovaa ja varsinkin huipun tuulisilla paikoilla oli melko viileää. Lumet olivat jo pääosin sulaneet vaikka pieniä laikkuja näkyikin.

Saanan kallipahdoilla erottui kasvoprofiili sopivassa kohdassa

 Alkumatka kuljetiin tuntirikoivikossa ja sitten alkoi rappunousu. Rappujen yläpäässä nähtiin kiirunakukko.

Kiiruna

T löysi portaiden loputtua uuvanakasvustojen kupeesta lapinvuokkoja, josta sain kasvieliksen. Lapinvuokko on latinaksi dryas ja sen mukaan on nimetty jäåäkauden vaiheita (dryaskausia), jolloin lapinvuokko on ollut hallitseva kasvi tundralla. Lapinvuokon erikoiset lehdet on helppo erottaa fossiiliaineistosta.

Lapinvuokkoja

 

 

 

 

 

Nousun aikana nähtiin kaksi merikotkaa ja piekana, jotka olivat ainoat Kilpiksellä näkemämme petolinnut.

Vanha sulkasatoinen merikotka

Nuori merikotka

Piekana

Maisemat oli jälleen komeat.

Näkymä Mallan luonnonpuiston suuntaan

Huipulla oli mukavasti pulmusia. Ainakin 5 koirasta keräsi ruokaa. Naaraita ei näkynyt, joten ne lienevät hautomassa tai poikasia lämmittämässä.

Pulmunen löysi madon lumilaikulta.

Pulmunen

Sulamisvesilätäkkö huipulla

Näkymää Kilpisjärvelle

Näkymää Saanajärvelle

Paluumatkalla käytiin katsastamassa todella karuihin oloihin rakennettu vanha saksalaisten korsu ja tähystyssuoja.

Korsun suuaukko

Tähystyssuojasta näkyi Kilpisjärven tiellä liikkujat

Paluumatkalla törmättiin jälleen yhteen kiirunaan ja saatiin kasvi apua jo huipullakin tapaamaltamme vanhemmalta turkulaiselta herrasmieheltä.

Kiiruna ja Siilasjärvi

Kiiruna

Kiirunan sulka

Lapinalppiruusu kasvoi portaiden yläpäässä.

Samoilla paikkeilla oli myös sinirikkoa.

Iltasella hotellihuoneen ikkunasta näkyi pari sarvipäistä poroa. Myös jänis nähtiin ikkunasta ja aamupalapöydästä kettu.

Poro hotellin ikkunasta kuvattuna