Kalmar ja Etelä-Öölanti lintuja ja muinaismuistoja

Teimme 2-5.8 kesälomareissun Kalmariin ja sieltä vuokra-autolla yhden päivän retken Etelä-Öölantiin. Olimme suunnitelleet melko tarkan kierroksen, jossa pääpainona alueen muinaismuistot eri Itämeren historianvaiheista ja lisäksi pari erittäin mehevää lintupaikkaa.

Kalmarissa historiallisesta näkökulmasta mielenkiintoisimpia kohteita olivat Kalmarinlinna, joka on parhaiten säilynyt pohjoismainen renessanssilinna ja Kronan aluksesta nostetut materiaalit Läns museumissa. Kronan oli aikainsa suurimpia aluksia ja se upposi taistelun alla Öölannin eteläkärjen lähellä 1676 kovan tuulenpuuskan kaataessa aluksen ja ruutivaraston räjähtäessä.

Muuttolinnut keskiössä Kalmarin linnan seinäkankaassa

Luontonäkökulmasta suurinta mielenkiintoa aiheuttivat kanit, joita oli todella paljon. Jopa Kalmarin linnan sisä- ja ulkomuurin välisellä nurmella.

Puisto Kalmarissa

Liejukanan poikasella on hyvän pituiset varpaat

Kalmarin linna. Juhana III muutti monia Ruotsin keskiaikaisia linnoja renessanssipalatseiksi ja hänen ajatuksensa näkyvät niin Kalmarin, kuin Turunkin linnassa.

Kani

 Reissun pääkohde oli siis eteläinen Öölanti. Starttasimme vuokra-automme Öölannin sillan yli ja jatkoimme etelän suuntaan. Olimme melko tarkkaan etukäteen suunnitelleet ja selvittäneet mielenkiintoiset kohteet. Saarella myös opasteet olivat ensiluokkaiset. Aina löytyi parkkipaikka ja hyvät opasteet. Ensimmäisen pysähdyksen teimme Karlevi riimukivelle, joka on Öölannin ja yksin ruotsin tunnetuimmista riimukivistä. Kiven pystyttäjä kertoo kivessä soturista, joka osallistui suureen taisteluun, jossa menehtyi. Kivi on pystytetty viikinkiaikana 900-luvulla. Öölannissa on uskomaton määrä muinaismusitoja ja kartassa niitä oli merkitty melkein joka paikkaan. Riimukiviäkin lienee noin 50.

Karlevi stenen

 Jatkoimme matkaa Bejershamniin. Siellä on suuri aallonmurtaja ja valtavat lietteet, jotka keräävät lintuja. En ole varmaankaan koskaan nähnyt yhdessä paikassa yhtä paljon lintuja kuin tuolla. Varsinkin sirreillä oli nyt massiivinen kertymä paikalla. Kuvaustakin ajatellen monet olivat hyvin lähellä kulkureittejä ja lintutorneja. Valitettavasti avosetteja emme nähneet. Samoin vikloja oli vähän.

Bejershamnin lintutornin näkymää. Taustalla olevat särkät olivat täynnä lintuja, mutta määritykseen olisi tarvittu kaukoputkea.

Kuovisirri

Suo- ja isosirrejä

Bejershamnista lähdettiin kohden Öölannin eteläkärjen Ottenbytä. Matkalla pysähdyttiin Getlingessä, jossa aivan tien varressa oli rautakautisia muinaishautuja, joista osa oli tehty veneen mallisiksi. Muinaishautoja näkyi päivän aikana tasaisesti pitkin saarta.

Rautakautinen venehauta Getlingessä

Taustalla näkyy tuulimylly, joita oli valtavasti pitkin saarta. Niiden avulla myös suunnistaminen oli helppoa, koska ne oli merkitty karttaamme. Seuraavaksi lähestyimme saaren eteläkärkeä, jossa oli Kaarle X:n 1600 luvun lopulla rakennuttama muuri, jonka oli tarkoitus pitää kuninkaan riistaeläimet tietyllä alueella. Massiivinen muuri halkaisi koko saaren.

Kaarle X:n muuri

Näillä paikkein saari alkoi jo kaventua ja leppoisassa kesäkelissä petolintuja näkyi mukavasti. Ilman kummepaa staijausta näimme usemman merikotkan, ruskosuohaukan, hiirihaukan ja mehiläishaukan, sekä yhden isohaarahaukan.

Ottenbyn luonnonsuojelualue sijaitsee aivan Öölannin eteläkärjessä. Paikalla oli melko paljon ruotsalaisia lintuilijoita, joista suurin osa keskittyi pohjoisesta tulevaan petolintumuuttoon. Sain heti autosta ulos tultuani eliksen riuttatiirasta ja hylkeitä näkyi useita niemen edustan kivillä. Söimme maittavan aterian Blå fågeln ravintolasssa (silakkapihvejä), kävimme Ruotsin korkeimmassa majakassa Långe Janissa ja ihmettelimme upeita maisemia.

Hylje ja merimetsoja

Hylkeitä kviillä majakasta kuvattuna. Noin 20 hyljettä oli helposti näkyvillä.

Aivan eteläkärjessä oli katiskoita, joilla rengastajat pyydystävät kahlaajia.

Långe Jan ja Blåa Fågeln ravintola

Näkymää etelään.

Näkymää pohjoiseen

Alueella oli runsaasti lampaita ja lehmiä, niin kuin koko saarella. Lisäksi niitä ei oltu useinkaan erotettu ihmisistä aidalla vaan ne saivat kuljeskellä missä halusivat. Näin ollen linnustokin oli runsasta ja maisema monipuolista. Esimerkiksi varpusia, pikkulepinkäisiä, kottaraisia ja pääskyjä oli todella paljon. Kaikki hyötyvät laidunnuksesta. Suomessa vastaavat lajit ovat kovassa alamäessä. Tämän lisäksi tienpinetareiden kasvusto oli monipuolista ja runsasta. Jostainsyystä Suomessa sitäkin täytyy jatkuvasti niittää???
Majakalta ajettiin vähän pohjoiseen ja käytiin katsomassa muutamat kivet ja metsää, jossa tavoitteena oli nähdä täpläkauriita. Näimme tosin lähinnä hyönteissyöjälintuja ja pähkinänakkelin.

Öölannin tammimetsiä

Alvaret ruohotasankoa

Lampaat olivat syöneet puiden kaikki alaoksat

Öölannin saarta hallitsi Alvaret ruohotasanko, joka monin paikoin toi mieleen Afrikan savannit. Muinainen laidunnus on muuttanut suuret alueet ruohoaroksi, jolla elää monipuolinen eläinlajisto. Kasveista paikalla voi löytää, niin Lapin kasveja, kuin Välimeren alueen kasveja.
Kuinka ollakaan huomasin paluumatkalla autosta täpläkaurislauman, jota saimme tovin ihmetellä. Eräs hyvä puoli Öölannissa oli lukuisat levikkeet ja pysähdyspaikat teiden varsilla.

Komea täpläkaurrispukki

Täpläkaurislauma. Täpläkauriit olivat kuninkaallista riistaa ja edelleenkiin Öölannin eteläkärjen noin 200 kaurista polveutuvat vanhoista kuninkaiden riistaeläimistä.

 Ottenbyy jäi taakse ja ajeltiin vaihtelevassa maaseutuympäristössä Eketorpiin, jossa on vanha entisöity linnake. Öölannissa tunnetaan 19 kehämuurilinnaa ja Eketrop on ainut entisöity niistä. Paikalla on ollut toimintaa 400-600 luvuilla ja uudelleen 1100-luvulla.

Osa linnakkeen sisällä olleista rakennuksita oli entisöity museoksi

Eketorps borg

Linnakkeella liikuskeli eläimiä

Maissipeltoa. Tiet olivat kauttaaltaan hyvässä kunnossa ja muillakin ihmisillä tuntui olevan leppoisa ajovauhti reilusti alle nopeusrajoituksten, joten maisemia ehti ihmetellä.

Eketorpista pistäydyttiin katsomassa Sebyn riimukiveä joka on erilailla koristeellinen kuin Karlevi sten.

Kolme veljestä oli pystyttänyt kiven isänsä muistoksi

Tässä vaiheessa päätimme pistäytyä ennakkosuunnitelmien vastaisesti Möckelmossenilla, jota kehuttiin hyväksi lintupaikaksi. Olimme saaren itäreunalla ja Möckelmossen sijaitsee keskellä saarta, joten pääsimme ajamaan Stora Alvaret ruohotasangon läpi

Mockelmossen

Stora Alvaret

Mockelmossen on kosteikko keskellä kuivaa aroa, mutta lintuja siellä oli vähän. Lähinnä yksi valkoviklo, joten jatkoimme matkaa. Yritimme ajaa Ismantorp linnakkeen raunioille, mutta emme löytäneet reittia, koska käännyimme liian aikaisin yhdestä risteyksestä (tämä selvisi myöhemmin toisesta kartasta). Näimme kuitenkin Odinin kiveksi kutsutun muodostelman, joita tunnetaan eri puolilta Ruotsia. Kivet kuvaavat mahdollisesti kolmea pääaasajumalaa Odinia, Thoria ja Frejtä.

Odins flisor

Hemppo

Jatkoimme saaren suurimpaan kaupunkiin Borgholmiin, jossa kävimme ainoastaan Borgholmin linnan raunioilla. Kello tuli jo kuusi, joten sisään ei enää päässyt, mutta olimmekin suunnitelleet ihmettelevämme rauniolinnaa vain ulkopuolelta. Linna oli melko aavemainen näky tyhjänä kuorena jyrkän rinteen äärellä.

Borgholmin linna

Borgholmin linna

Päätimme vielä yrittää lopuksi Ismanstorpille itäpuolen tietä ja onnistuimmekin tällä kertaa löytämään reitin ja parkkipaikan. Lähestyvä sadealua hämärsi ilman ja 300 metrin kävely tiheän lehtometsän läpi ja sen jälkeen aukea avara niitty linnanraunioineen oli vaikuttava kokemus. Ismantrop kehälinna on saaren vanhin ja rakennettu jo 200 luvulla. Siinä oli aikanaan 9 porttia, joten se tuskin oli pelkästään puolustuslinna. Muurin sisällä oli runsaasti rakennusten raunioita.

Ismantorp

Ismantorp portti

Vanhojen rakennusten perustuksia

Ismantorpista ajoimme takisin Kalmariin ja näin olimme reissanneet kellon ympäri. Vaikka kohteita oli useita oli koko ajan leppoisa tahti, koska etäisyydet olivat niin lyhyitä. Lisäksi muita ihmisiä oli melko vähän liikkeellä. Monissa kohteissa saimme olla yksin. Kaiken kaikkiaan aivan mahtava retkikohde niin historia, kuin luontonäkökulmasta. Kasvi tai hyönteisharrastaja saisi varmasti vielä paljon enemmän irti tasankojen erikoisuudesta.