Rautiaisbongaus

Tänään iltapäivällä sää näytti ihan ok:lta, joten päätin tehdä pienen piston Vuosaaren täyttömäen maastoihin ihmettelemään, josko useamman päivän paikalla viihtynyt mustakurkkurautiainen olisi paikalla. Kentänreunan parkkipaikan kantokasassa kähmyili jokin lintu, mutta se osoittautui tavalliseksi rautiaiseksi. Lampsin rinteeseen kantokasalle, jossa mustakurkkurautiainen oli viihtynyt, mutta tänään sitä ei kuulemma ollut näkynyt. Heti kun pääsin paikalle näin ojan reunassa pyrähtävän linnun ja hetken kuluttua maahan ojan kupeeseen lennähti kaksi lintua. Ensimmäinen oli pajusirkku, mutta toinen... Siinähän se rautiainen on! Äkkiä huikkasin kahdelle muulle lintumiehelle ja samassa molemmat linnut lennähtivät kantokasaan sen toiselle puolelle. Odottelimme hetken ja lähdimme kiertämään kantokasaa sopivan etäisyyden päästä. Yllättäen etsimämme lintu pomppasi näkyville ja ehdin roiskaista muutaman kuvan juuri onneksi esiin kaivamallani kameralla. Samassa lintu pyrähtikin jo kauemmas ylärinteeseen. Nopea tsekkaus ja kuvat olivat kohtalaisia, mutta pahuksen kurkku ei niissä kunnolla näkynyt. Odottelimme lintua, mutta se ei uudelleen näkyviin tullut. Samalla mm. pikkutikka huuteli ja reilu satapäinen urpiaisparvi hääräili rikkaruohostossa. Kotona latasin kuvat koneelle ja yllätys olikin melkoinen. Yhdessä kuvassa linnun kurkku näkyy, mutta se ei ole musta. Lintu olikin toinen superharvinaisuus taigarautiainen, eikä suinkaan etsimäni mustakurkkurautiainen. Taigarautiaisia on tänä syksynä nähty ennätysmäärä, mutta silti tällainen yllättävä spontaani löyty lämmitti kovasti mieltä. Millä todennäköisyydellä samassa kantokasassa on vuorokauden sisällä sekä mustakurkkurautiainen, että taigarautiainen, kun kummankin kohdalla puhutaan todellisesta suurharvinaisuudesta, joita ennen tätä syksyä oli nähty Suomessa vain noin 10 kertaa???

Tässä kuvassa puhdas kurkku näkyy.

Taigarautiainen!!!! Jepaa!

Tringan retki hankoon 1.10.2016

Pitkän tauon jälkeen päätin osallistua Tringan retkelle Hankoon. Hangon pari edellistä retkeä olivat olleet hyvin onnistuneita. Nyt väkeä oli pikkubussillinen ja sää oli poutainen, mutta tuuli oli erittäin kovaa. Hangossa tallustettiin aivan kärkeen. Päästiin ihmettelemään rengastajien työtä. Metsässä pikkulintujen kuuntelu oli hankalaa tuulen takia, mutta peippoja ja järripeippoja muutti kovasti. Merellä meno oli hiljaista, mutta kuitenkin nähtiin ruokki ja pientä kuikkamuuttoa.

Hippiäisiä

Hippiäisiä

Vihervapunen

Kuikkia muuttaa merelle

Kuusitiainen Suomen mantereen eteläisimmässä metsässä

Pyrstötiaisia oli paljon liikkeellä

Pyrstötiainen

Pyrstötiaiset

Renkaat jalkaan

Tiltaltti

Useampi varpushaukka jahtasi pikkulintuja kärjessä

Vihervarpunen

Paluumatkalla Gåun lahdelta sain tundrakurmitsasta vuodarin. Jatkoimme Hangon lentokentälle, jossa komppasimme niittyä heinäkurpan toivossa. Ajoimme lentoon reilut 10 niittykirvistä, nuoren sisnisuohaukan ja hirven!

Hirvi ajettiin niitystä esille. Se oli hetken aukealla hölmistyneenä ennen kuin hölkkäsi metsään.

Lentokentän tornissa käväistiin myös ja olin ainut joka otti sinne putken mukaan. Tämä oli virhe sillä petolintuja näkyi ilmassa paljon mm. hiirihaukkoja, merikotkia, nuolihaukka, piekana ja pähkinähakki.

Hiirihaukka

Nuori merikotka

Lentokentältä poikettiin vielä surffirannassa. Siellä tosin liitovarjoilijoita oli valtavasti ja pelättiin, että kahlurit ovat häippässeet. Menimme aivan hiekkarannan toiseen reunaan kalliolle ja yllättäen kaikki kahlurit olivat pakkautuneet pienelle alueelle ja ne pyörivät aivan jaloissamme. 23 suosirria ja vihdoin viimein elikseksi pulmussirri 4 yksilön voimin. Näitä kelpasikin kuvailla.

Pulmussirri

Pulmussirri ja suosirrejä

Pulmussirri

Pulmussirri

Pulmussirri

Pulmussirri

Pulmussirri

Suosirri

Suosirri

Rariretkeilyä

Lauantaina ehdin pitkästä aikaa maastoon. Päätin käydä Haltialassa, missä oli nähty kaikenlaista pientä kivaa. Päivä oli pimeä ja tuulinen, mutta Ruutinkosken rantamilla syksy näyttäytyi parhaissa väreissä. Urpiaisia oli todella paljon liikkeellä ja niitä pääsi katselemaan ihan lähietäisyydeltä.

Urpiainen

Ruutinkosken laitamilla muutama kuvaaja olivat löytäneet hankalasti esillä olleen virtavästäräkin. Lintu hävisi aina välillä minuuteiksi rantaruohostoon ja puikahti sitten taas aika-ajoin esiin.

Kertaalleen virtavästäräkki ylitti joen kiviä pitkin ollen hyvin näkyvillä.

Linnun havaitseminen rantakivikosta ei ollut aina helppoa.

Jatkoin yläjuoksua kohden, jossa oli nähty eilen 3 pikku-uikkua. Lintuja ei tosin nyt näkynyt. Ainoastaan telkkä ja isokoskeloita. Kuulin toiselta lintuharrastajalta, että Niskalan pelloilta oli löytynyt turturikyyhky, joten lampsin pikamarssia useamman kilometrin. Paikalla olikin kaksi kuvaajaa ja lintu pyöri pelottomasti aivan jaloissa. Paikalla pääsi aistimaan arojen tunnelmaa, kun tuuli tuiversi todella kylmästi.

Kuvaajalla haasteita pitkän putken kanssa lähelle hiippailleen kyyhkyn kanssa.

Turturikyyhky

Turturikyyhky

Turturikyyhky

Turturikyyhky.

Kävelin peltoja halkovaa kävelytietä takaisin autolle ja katselin tarkkaan kaikki löytyneet pikkulinnut. Ensin keltasirkkuja, niittykirvisiä, urpiaisia, kottaraisia ja lopulta tarkkaavaisuus kannatti kun pellon reunasta pomppasi lentoon lapinsirkku, joka tipahti uudelleen peltoon.

Iltasella käväisin vielä Keravan myllynummen ruderaateilla, missä oli aamulla rengastettu taigarautiainen. Löysin vain punarinnan, paritiaista ja aina mukavan jänkäkurpan, joka pyrähti ojasta pieneen lentoon. Rareja olisi nyt paljon tarjolla, mutta, koska valoisaa aikaa on vähän ja päivät työntäyteisiä ei ole oikein ennättänyt maastoon.