lauantai 5. marraskuuta 2016

Idänpikkusiepon bongaus

Helsingin Seurasaaressa oleillut "pikkusieppo" määrittyi keskiviikkona Suomen ensimmäiseksi idänpikkusiepoksi ja sitähän piti lähteä heti lauantai aamuna bongaamaan. Sieppo löytyi helposti jäätyineiden pikkulampareiden liepeiltä. Jotain ruokaa se kävi napsimassa jään pinnalta melko pirteästi, mutta ei liene kovin vaikea arvata, että sen elinmahdollisuudet alkavat olla aika heikot ellei se onnistu pääsemään eteläiseen suuntaan. Lisäksi sille alkoi tarttumaan jäätä varpaankynteen. Lintu lienee tullut saman  itäisen virtauksen mukana kuin taigarautiaiset, sillä siepon luontainen elinpiiri on Uralin itäpuolella ja muutto suunta kaakkoon.
Idänpikkusieppo vakipaikallaan.

Idänpikkusiepon nokka on tummepi kuin tavallisella pikkusiepolla

Idänpikkusieppo

Ainut järkevä maastossa näkynyt tuntomerkki oli pyrstön tyvi joka oli muuta pyrstöä tummempi. Pikkusiepolla on päinvastoin.
Paluumatkalla ihmeteltiin museoriihen alta esiin vilistänyttä metsähiirtä.
Metsähiiri

Metsähiiri

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Rautiaisbongaus

Tänään iltapäivällä sää näytti ihan ok:lta, joten päätin tehdä pienen piston Vuosaaren täyttömäen maastoihin ihmettelemään, josko useamman päivän paikalla viihtynyt mustakurkkurautiainen olisi paikalla. Kentänreunan parkkipaikan kantokasassa kähmyili jokin lintu, mutta se osoittautui tavalliseksi rautiaiseksi. Lampsin rinteeseen kantokasalle, jossa mustakurkkurautiainen oli viihtynyt, mutta tänään sitä ei kuulemma ollut näkynyt. Heti kun pääsin paikalle näin ojan reunassa pyrähtävän linnun ja hetken kuluttua maahan ojan kupeeseen lennähti kaksi lintua. Ensimmäinen oli pajusirkku, mutta toinen... Siinähän se rautiainen on! Äkkiä huikkasin kahdelle muulle lintumiehelle ja samassa molemmat linnut lennähtivät kantokasaan sen toiselle puolelle. Odottelimme hetken ja lähdimme kiertämään kantokasaa sopivan etäisyyden päästä. Yllättäen etsimämme lintu pomppasi näkyville ja ehdin roiskaista muutaman kuvan juuri onneksi esiin kaivamallani kameralla. Samassa lintu pyrähtikin jo kauemmas ylärinteeseen. Nopea tsekkaus ja kuvat olivat kohtalaisia, mutta pahuksen kurkku ei niissä kunnolla näkynyt. Odottelimme lintua, mutta se ei uudelleen näkyviin tullut. Samalla mm. pikkutikka huuteli ja reilu satapäinen urpiaisparvi hääräili rikkaruohostossa. Kotona latasin kuvat koneelle ja yllätys olikin melkoinen. Yhdessä kuvassa linnun kurkku näkyy, mutta se ei ole musta. Lintu olikin toinen superharvinaisuus taigarautiainen, eikä suinkaan etsimäni mustakurkkurautiainen. Taigarautiaisia on tänä syksynä nähty ennätysmäärä, mutta silti tällainen yllättävä spontaani löyty lämmitti kovasti mieltä. Millä todennäköisyydellä samassa kantokasassa on vuorokauden sisällä sekä mustakurkkurautiainen, että taigarautiainen, kun kummankin kohdalla puhutaan todellisesta suurharvinaisuudesta, joita ennen tätä syksyä oli nähty Suomessa vain noin 10 kertaa???
Tässä kuvassa puhdas kurkku näkyy.

Taigarautiainen!!!! Jepaa!