Kohti lumiennätystä

21.12. Taviokuurna kävi toistaiseksi viimeisen kerran pihapihlajassamme. Lumituisku oli kohtalainen ja marjat käytännössä kokonaan syöty. Jotain rippeitä kuurna kuitenkin vielä löysi.

Taviokuurna

Mustarastaita on jäänyt eteläiseen Suomeen suurin joukoin hyvän pihlajanmarjavuoden siivittämänä. Pakkaset ja lumi verottanevat kantaa kovalla kädellä ellei osa onnistu suuntaamaan etelämmäs.

Mustarastas

 

22.12. Kotkan Kuusisessa oli meri jo komeasti jäässä. Lintuja ei merellä näkynyt yhtä yksinäistä kiertelevää urpiaista lukuun ottamatta.

Näkymä merelle Kuusisen kärjestä

Katariinan tervaleppälehdon ruokinnalla kävi melkoinen vilske kun tiaiset, keltasirkut, mustarastaat, viherpeipot ja pikkuvarpuset mättivät nappulaa naamaan. Odottelin, tunnun hävitessä varpaista, paikalla oleillutta pähkinänakkelia kun kuulin tuttua tiksutusta ryteiköstä. Punarinta siellä piilotteli. Niitä taisi olla jopa kaksi paikalla.

Punarinnan varovainen kurksitus

Toinen punarinta käväisi paremmin näkyvillä

Oravillekin kelpasi ruokintapaikan tarjoilut

Punarintaa ihmetellessä ruokinnale ilmestyi toinenkin harvinaisempi pikkulintu. Aikaisen talven takia Suomeen jääneillä puukiipijöilläkin alkaa olla vitsit vähissä ja yksi totesi siementen murut paremmaksi murkinaksi kuin kaarnankolojen jäätyneet hämähäkit.

Puukiipijä

Tähän aikaan vuodesta käpytikkojakin tuntuu riittävän taajamissa

Kotipihan eturuokinta keräsi tali- ja sinitiaisia. Tämän lisäksi siinä pistäytyi ainakin vihervarpunen ja kuusitiainen.

Etupihan ruokinta

Takapihanruokinnalla lintuja oli enemmän. Pikkuvarpusia, keltasirkkuja, viherpeippoja, vihervarpusia, punatulkku, tali- ja sinitiaisia, harakoita, närhiä, käpytikka.

Keltasirkku

Närhen strategiana oli vedellä nopeasti muutamia maapähkinöitä kokonaisena ja kadota pienimmästäkin häiriöstä metsän suojiin.

Metsä talvisessa loistossaan

23.12. Illalla ilmassa leijuvat jääkiteet muodostivat upean halo-ilmiön lähes täyden kuun ympärille. Kuvassa vasemmalla loistaa ilmeisesti jupiter.

Halo kuun ympärillä

25.12. Käväistiin vielä ennen hämärtymistä Laajalahdella. Lunta tuntuu olevan erittäin paljon. Metsässä hyvin hiljaista. Ainoastaan palokärki piti mekkalaa.

Talventörröttäjiä Laajalahdella

Jouluaattona kamera koki kovia kun muutamat objektiivin ruuvit pettivät. Voi olla, että lähikuvien ottaminen jää lähiviikkoina vähemmälle...

Hyvää joulua!

Hyvää joulua kaikille! Eilen Utössä löydettiin Suomen ensimmäinen kettusirkku. Pääsin itse ihmettelemään vastaavaa otusta keväällä Kaliforniassa.

Kettusirkku joulutunnelmissa

Vuoden 2013 pohjustusta

Viimeviikkojen aikana lunta on tullut enemmän tai vähemmän päivittäin. Lumihankikin on jo saanut komean syvyyden. Tuulen pakkaamilla dyyneillä pääsi kahlaamaan tänään melkein vyotäröä myöten. Metsässä lunta on selvästi yli talvikengänvarren.

Lämmin syksy sai pajunkissat näkyviin, mutta nyt sää on ollut jo huomattavasti talvisempi. Tässä kuva torstain pyrystä.

Lauantaiaamuna päätin parin viikon tauon jälkeen käydä katsomassa laajalahden lintutarjontaa jo vähän lähestyvää uuttakin vuotta silmällä pitäen.

Pitkokset

 Tuulisessa ja hämärässä aamussa runsaimpia lintuja olivat tiaiset ja mustarastaat.

Palokärki

Palokärkiä lienee lähiseudulla hiljaisemman kesän jälkeen useampia. Torstaina näin yhden työmatkalla, eilen yksi lensi pihamme yli ja tämä oli tänään Laajarannan leppälehdossa.

Taviokuurna

Ainakin viisi taviokuurnaakin etsii vielä marjojen rippeitä lumisista pihlajoista. Toissa sunnuntaina Elfvikin ruokinnalle viemäni talipötkö tuntui olevan erityisesti sinitiaisten suosiossa.

Sinitiainen

Metsäkauriin jälkiä näkyi taas paljon. Paksusta lumikerroksesta huolimatta myös metsän pikkuväkeä oli uskaltautunut hangen päälle, kun metäshiiren jälkiä risteili kuusten juurella.

Jäljet hangella

Kalliojyrkänne

Metsäkauriita ei löytynyt vaikka ylläolevankin kuvan maisemissa niiden jälkiä oli erittäin runsaasti. Retken muita lintulajeja olivat mm. käpytikka, urpiainen, punatulkku, kuusitiainen, vihervarpunen, hippiäinen ja parhaana yksinäinen isokäpylintu.

Ganalim Barttal

Pidennetty itsenäisyysviikonloppu meni pikavisiitillä Hollannissa. Siinä sivussa tuli katseltua vähän paikallista lintulajistoa. Junamatka Amsterdamin lentokentältä Delftiin tarjosi tasaisia maisemia. Pellot olivat melko tyhjiä, mutta kaikenlaiset lätäköt ja kanavat olivat tasaisen täynnä vesilintuja. Lajilaskuri naksutti tunnin aikana peruslajeja kuten kandanhanhen, merihanhen, heinarin, nokikanan, harmaahaikaran, harakan, nokivariksen, naakan, nokikanan, kala- ja naurulokin, merimetson, tukkasotkan ja kyhmyjoutsenen. Osa saattoi olla suomalaisiakin talvenviettäjiä. Delftissä heti kättelyssä tuli elis kun pienessä kanalinvarren kitukasvuisessa puussa piipersi kaksi etelänpuukiipijää!

Silkkiuikku, Delft

 Yksinäinen silkkiuikku sukelteli kanavassa.Siinä näkyi myös jonkinlaisia juhlapuvun piirteitä. Delftin keskustasta listalle ynnättiin vielä tali- ja sinitiainen, peukaloinen, joka jopa lauloi, sekä pulu ja sepelkyyhky.

Perjantai aamu valkeni pikkupakkasessa ja yön aikana maa oli saanut kevyen lumipeitteen. Jonkinlaiseen lumikaaokseen maa kuitenkin ajautui, kun puolet junista oli peruttu, KLM oli perunut kaikki lentonsa ja autot sudittelivat kesärenkailla kanaalin reunoilla.

Delft ja lumikaaoksessa

 Arktisista olosuhteista huolimatta hurautimme junalla päiväksi Haagiin.

Tukkasotkat, nokikana ja naurulokit Haagin keskuslätäkössä

Haagissa vesilintupaljous oli pitkälti painottunut kaupungin keskustan lätäkköön. Täällä kun ei nääs ole kanavia. Keskuslätäkön saaressa oli aiemmin kuulemma hengaillut kauluskaijoja, mutta nyt ne lienevät siirtyneen etelämmäs. Yksi punasotkakin oli tukkasotkien seassa.

Punasotka, Haagi

Harmaalokki, Haagi

Etsiessämme erästä taidemuseota eksyimme vahingossa "kuningattaren puistoon"? Yhä vihreänä loistavien kasvien seassa tiksutteli yksi punarinta ja mustarastaitakin näkyi siellä täällä. Puiston lammikossa patsasteli yksinäinen harmaahaikara.

Harmaahaikara, Haagi

Ja kuinka ollakkaan reissun toiseksi elikseksi löytyi upea ja ihmeellinen Egyptian goose eli afrakinhanhi (kavereiden kesken vaikka "niilinhanhi") Nämä linnut on aikanaan tuotu Afrikasta ja niillä on elinvoimainen populaatio Hollannissa ja Brittein saarilla. Nämäkin linnut olivat täysin lentokykyisiä.

 

 

 

 

Afrikanhanhi

Erään toisen lätäkön reunasta löytyi muutama alueen tyyppilintu eli liejukana. Suomessa läpitunkemattomimpien luhtalampareiden piilotteleva otus on Keski-Euroopassa aina peloton ja täysin näkyvillä.

Liejukana, Haagi

Lauantaiaamu valkeni rapsakassa pakkaskelissä, joka oli jäädyttänyt osan kanavista.

Nokikanat, Delft

Vaemmalla hotellimme. Aamulla sai aina herätä nokikanojen kipsutteluun ja nahistelun ääniin. Suuntasimme lauantaina kohden Amsterdamia, jossa oli tarkoitus viettää päivä. Junan ikkunasta lajilistalle napsahti tällä kertaa jalohaikara, kottarainen, närhi ja piekana/hiirihaukka. Amsterdamin syvemmissä kanavissa lintuja oli vähemmän, mutta muutamassa paikassa tavanomaisia vesilintuja oli kokoontunut ruokailemaan.

Kyhmyjoutsenia, heinareita ja nokikana, Amsterdam

 Jostain syystä täällä näkyvistä heinareista melko iso osa oli enemmän tai vähemmän värivirheellisiä.

Tuulen ja jään laulu

Marraskuun lopussa lumimyrsky heittä itätuulen saattelemana kunnon lumikerroksen Etelä-Suomeen. Perjantai aamupäivänä kuuntelin tuulen ulvontaa ja ruokatunnilla oli pakko lähteä tekemään pieni kävelykierros. 

Laajalahden rantapolku

 Lunta pöllysi ja jäähileet pistelivät naamassa. Rantapolku oli kokonaan ummessa. Lahdelle näkyvyys oli niin heikko, että en nähnyt oliko vesi saanut jo jääpeitteen.

Rantalaidun

En uskaltanut mennä Elfvikin lähettyville, koska viimevuotinen Tapaninpäivän myrsky kaatoi siellä suuren joukon vanhoja kuusia. Ihmettelin tuoreita metsäkauriin jälkiä aidan ympäristössä, kun metsän suunnalta kuului valtava rysähdys jonkun suuren puun kaaduttua.

Lauantaiaamuna tuulen tyynyttyä, mutta pakkasen kiristittyä kävimme tekemässä kunnon kävelykeirroksen ja ihmettelemässä myrskyn tuhoja.Elfvikin portin eteen oli romahtanut yksi kuusi, joka oli samalla vetänyt sähkölinjat lähes maahan asti. Myös pari muuta kuusta ja yksi leppä olivat kaatuneet.

Myrskyn kaatama kuusi

Tuoreessa hangessa lumijälkiä oli kivasti näkyvissä. 3 metsäkaurista oli kierrellyt ranta-aitaa ja loikkinut kepesti sen yli. Lisäksi ketun, rusakon, oravan, metsähiiren ja kärpän tai lumikon jälkiä näkyi. Paikkapaikoin niityllä sai polkua avata polken yli ulottuvassa hangessa.

Tämä kuusi oli vielä pystyssä, vaikka kaatuminen lienee lähinnä ajan kysymys

Tornilta näkyi, että lahti oli tukevasti jäässä, mutta Helsingin puolella lahden keskusta oli yhä avoin. Tämäkin osa oli jo sunnuntaiaamuna jäätynyt. Elfvikin tornista nähtiin lyhyellä ajalla 15 kiertelevää kanadanhanhea, 10 kiertelevää heinäsorsaa, 10 merelle suunnannutta laulujoutsenta, merilokki, yksi kiertelevä harmaahaikara ja kaukana sulassa muutamia kyhmyjoutsenia. Pistin Elfvikin ruokintapaikalle talipötkön tikoille, mutta ylipäätään lintuja oli ruokinnalla vähän.

Elfvikin tornin edustan ruovikkoa

Sunnuntaina aurinkokin vähän näyttäytyi.

Sunnuntaiaamuna pihapihlajan marjojen rippeitä kävi pitkän tauon jälkeen syömässä neljä kuurnaa.

Taviokuurna

Taviokuurna

Lahitalojen pihlajoissa näkyi myös muutama räkättirastas lukuisten mustarastaiden seurana.