Timaleita

Lauantaina päätettiin suunnata Harjavallasta Porin Kaarluotoon, jossa on talven aikana pyörinyt viiksitimaliparvi. Ajoreitti tornille ei muistunut heti mieleen ja ajettiin vahingossa ensin väärälle tornille, mutta lopulta oikea paikkakin löytyi. Yksi henkilö oli timaleita etsinyt ja kuulemma tunnin kiertely tornin ja parkkipaikan välisessä ruovikossa ei ollut tuottanut tulosta. Päätimme tästä syystä tarkistaa eteläisemmän kaislikon, jonka seassa kulkikin runsaasti polkuja. Ruovikko oli ajateltua suurempi ja puolen tunnin harhailun jälkeen tuntui, että timaleita ei ole paikalla. Päätimme vielä kävellä samaa reittiä takaisin  ja hetken kuluttua, jostain uloimmasta ruovikonosasta kuului timaliparven heleä ääni. Hihkaisimme toisellekin etsijälle ja lähdimme lähestymään ruovikkoa. Pian timaliparvi nousi siivilleen ja lensi lahden yli seuraavaan ruovikkoon. Laskin nopeasti 32 timalia parvessa. Timaliparvi jäi ruokailemaan ruovikkoon ja pääsimme ihailemaan ja kuvaamaan lintuja lähietäisyydeltä. Välillä parvi oli melko hiljainen ja kaislojen sisällä piilossa, yleensä ainakin jokunen yksilö oli näkyvillä. Timalit myös jouksivat hangen pinnalla ja muistuttivat vähän pieniä hiiriä.

Naarastimali tarkkaili kuvaajan puuhia

koirastimalin tunnistaa komeista pensseleistä.

On se kaunis!

Timalin talviravintoa on järviruokojen siemenet

Timaleita ruokojen latvassa

 Viiksitimalikanta Suomessa on taantunut kylmien talvien seurauksena ja viimevuosina lintu on ollut jo pikkuharvinaisuus. Vielä muutamia vuosia sitten lintuja oli säännöllisesti Etelä-Suomen ruovikoissa. Viikonlopun muita vuodareita olivat Harjavallassa tikli, laulujoutsen ja räkättirastas. Laulujoutsen parin ylilennossa oli mukavan keväinen tuulahdus. Lisäksi Euran pellolla nökötti hiiripöllö ja Harjavallassa valkoselkätikka rummutti tutulla reviirillä.

Tyyntä myrskyn edellä

Linturetkeily on viimepäivinä rajoittunut lähinnä työmatkoihin. Olen alkanut peurojen takia kantamaan kameraa enemmän mukana, varsinkin kun aamuisin on jo valoisaa. Työmatkan varrella peruslajien ohella erityisen mukavia havaintoja ovat olleet palokärki ja pikkutikat. Maanantaina pikkutikka rummutti Maarin lahokoivikossa ja eilen saman paikan lähellä pyöri pikkutikka naaras. Palokärki on näkynyt koluamassa rantapuita lähes päivittäin, vaikka sen reviiri lieneekin vähän laajempi.

Naaras palokärki

Lähes koko työmatkani matkan rantatienvarressa kulkee lämpöputki, jossa tehoa on riittänyt sulattamaan hanki lähes koko matkalta putken päältä. Pakkasilla se aina jäätyy, mutta kun lämpötila lähestyy nollaa, niin ruoho paistaa puolimetriä leveältä kaistaleelta, vaikka ympärillä on mahtavat hanget. Olen mielessäni ajatellut, että tuo voi kerätä ensimmäisiä muuttolintuja. Tänään ruohotuppaalta pomppasikin peippo. Ei varmaankin vielä muuttolintu, mutta jostain se oli siihen tupsahtanut, koska aiemmin sitä ei ole näkynyt. Samalla paikalla näin alkuviikosta nopeasti kähmyisen pikkulinnun, joka pakeni sulasta pensaikon syövereihin. Tilanne oli nopea, mutta voisin muutaman euron lyödä vetoa, että se oli rautiainen. Tämän lisäksi ihmettelin tänään polunvierushangelle tippuneita kuivia pihlajanmarjoja. katsoin ylös ja yli kuukauden tauon jälkeen pääsin näkemään kaksi taviokuurnaa. Lienevätkö palailemassa takaisin pohjoiseen?

Eräs koiras mustarastas on ottanut pihapihlajamme tähystyspaikakseen ja on istunut välillä tunti tolkulla ihan ikkunan takana. Tällä viikolla myös ensimmäiset mustarastaan laulun tapailut ovat kuuluneet.

Rastas yöllisen lumisateen jälkeen.

 Sinitiaiset kävivät nokkimassa jotain pihlajanoksille sataneelta lumelta.

Sinitiainen

Jostainsyystä minulla ei ole montaa hyvää kuvaa sinitiaisesta, vaikka se on kaunis ja yleinen lintu. Ehkä sen vilkkaus on vaikeuttanut hyvien kuvien saantia. Tänään pääsin kuvaamaan sinitiaista vähän erilaisesta näkökulmasta. Aurinko paistoi keväisesti ja tiaisilla on ollut reviirinvarausmeininkiä jo useamman viikon ajan. Ilmeisesti parilla sinitiaiskoiraalla pesäkolon varaaminen ei enää onnistunut laulukilpailulla ja voice of Finland muuttui yllättäen perjantai-illan nakkikioskijono tappeluksi. Tintit lensivät toisiaan päin ja tippuivat hangelle välittämättä minusta vaikka seisoin kahden metrin päässä.

Tintit olivat tukevasti kiinni toisissaan ja painimatsi oli valmis alkamaan

Välillä molemmat olivat päät hangessa ja pyrstöt kohti taivasta

Välillä vähän huilattiin

 Välillä toinen tintti oli pitkään alakynnessä ja yllättäen osapuolet vaihtuivat. Tappelu tuntui menevän koko ajan rajummaksi.

Välillä voitolla ollut hyppi ja huitoi siivillään maassa makaavaa

Vaikka muutaman gramman höyhenpallojen tappelu oli hieman koomista niin tämä ilme kertoo, että leikki oli touhusta kaukana.

Lopulta tappelu siirtyi pois lumikuopasta, joka tappelun seurauksena syntyi.

 Välillä olin jo varma, että toinen tintti ei tästä nahinasta hengissä selviä, mutta lopulta molemmat ottivat kuin ottivat siivet alleen ja poistuivat paikalta. Nahina kesti ainakin viisi minuuttia.

Tappelu ihmetytti myös punatulkkuherraa, joka tunnetaan arvokkaan rauhallisesta käytöksestä

Talventörröttäjän sieminiä syömässä

Ensiviikon mahdollisen lämpökauden jälkeen ensimmäisiä muuttolintuja saanee jo odottaa...

Tundraurpiainen?

Tänä talvena urpiaisia on ollut todella  paljon. Olen yrittänyt aina tilaisuuden tullen käydä urpiaisparvia läpi ja etsiä seasta tundraurpiaista, joita myöskin on ilmoitettu runsaasti. Tringan ekopinnakisassa niitä taitaa olla ilmoitettuna jopa 40 % kilpailijoista. Muutaman kerran jo joku muu on löytänyt samoista parvista tundraurpiaisen, vaikka mielestäni kriteeriä täyttäviä lintuja ei ole ollut. Eilen iltapäivällä vihervarpusparvessa oli yksinäinen vaalea urpiainen. Kiikarilla muutaman metrin päästä näki vaalean yleisvärin ja vaalean, raidattoman yläperän. Sain napsittua linnusta muutamia tuhruisia kuviakin.

Pieni nokka, kyljillä heikkoa viirutusta, valkoinen yläperä (näkyy kuvissa huonosti) ja selän pohjaväri valkoinen (ei ruskea)

Vaalea ja vähäviiruinen vatsa

Selän vaalea alusväri

Täysin vaalea alaperä. Urpiaisella olisi tumma keskusta

Tästä näkee vielä vaaleat tuhruiset kylkiraidat

Vielä yksi

Olen selannut nyt pari päivää netin urpo- ja turbokuvia ja tutkinut määrityskriteereitä kirjallisuudesta. Olen sitä mieltä, että tämä täyttää tundraurpiaisen määritelmän. Aina on tietysti riski olemassa, että tämä on joku kahden lajin risteymäkin...

Laajalahden metsäkauriit

Tiistaina kun tulin töistä kaksi metsäkaurista oli syömässä kauralyhdettä erään omakotitalon pihassa Laajalahdessa. Isompi kauris häippäsi heti metsän suojiin, mutta pienempi meni melko laiskasti isomman perässä. Isompi kauris vihelteli erikoisesti ja kutsui siten pienempää. Kirjallisuus ei kerro sukupuolten välisestä kookerosta, joten kyseessä lienee ollut naaras ja viime vuoden poikanen.

Pienempi metsäkauris

Yleensä Villa Elfvikin tuntumassa olen nähnyt kolmen kauriin porukan ja Laajarannan suunnalla kauriit ovat olleet yksin tai kaksin. Aloin jo miettimään voisiko alueella olla kaksi eri porukkaa?

Tänään kun menin töihin alkoi taivaalta tuulen mukana vihmoa lunta melkoisen runsaasti.Olin muutaman talon päässä tiistaisesta kaurispaikasta, kun näin erään toisen omakotitalonpihassa suurehkon kauriin tuijottavan minua. Kauris kuitenkin jatkoi kävelyä ja sen jäljessä samaa polkua pitkin tuli vielä kolme. Eli alueen kauriitten kokonaismäärä nousi ainakin yhdellä!

Kaurisjonon kärkikauriit

Uuden lumen sataessa kauriitten polut erottuvat aika kivasti. Eipä umpihangessa juuri ihmisten jälkiä olekkaan. Ilmeisesti tähän vuodenaikaan pienet kaurisryhmät muodostuvat yhden uroksen ympärille, mutta niiden erottaminen on hankalaa koska sarvet kasvavat vasta kevättalvella. Ihan mukavaa lisäpuuhaa työmatkoille tämä kauriiden ihmettely.

K & K retki

Lauantaina 2.2. osallistuimme Tringan kotka- ja koskikararetkelle. Bussillinen lintuihmisiä starttasi matkaan Helsingistä 7:00 ja suuntasimme ensin Raaseporin Pohjaan Slickoon. Ko. retkellä on ilmeisesti pitkät perinteet vierailla paikallisen lintuharrastaja pariskunnan luona, joilla oli aikamoisen huikea piharuokinta ja hyvät tarjoilut myös tuvan puolella. Tästä syystä osa porukasta kutsui retkeä "kakku- ja kahviretkeksi". Tarkkailimme eripuolilla pihaa olevia ruokintoja muutaman tunnin ajan.

Näkymä yläterassilta pelloille. Tuolla ilves oli kuulemma tappanut peuran ja haaskalle oli tunkenut kaksi merokotkaakin.

Pihan toisen laidan pähkinäpensaat ja ruokinnat

Paikalla oli lintuja erittäin paljon mm. 100 urpiaista, järripeippo, 10 pähkinähakkia, 2 harmaapäätikkaa, hömö- ja kuusitiaisia, pyrstötiaisia 7 runsaasti punatulkkuja jne. Parhaillaan hakkeja oli nähty paikalla 70 ja ilveskin kuulemma näkyi aika ajoin.

Pähkinähakki

Vihdoin ja viimein harmaapäätikka löytyi lajilistalle

Pähkinähakki ruokinnalla

Naaras harmaapäätikka kävi hakkaamassa pylvääseen kiinnitettyä talia

Myös pyrstötiaiset kävivät ruokinnalla

Tämä ruokinta asetti kertaheitolla uuden määritelmään "hyvälle" ruokinnalle. Valitettavasti vain valo oli vähän huonoa kuvaamiselle ikkunan läpi. Bussille kävellessä kuulin vuodarilistalle myös töyhtötiaisen.

Tämän jälkeen päivän kirkastuessa menimme Raaseporin Fiskarssin koskille etsimään karoja ja paikalla joskus nähtyä kuningaskalastajaa. Kunkkua ei odotusten mukaisesti näkynyt, mutta karoja oli 2-3.

Koskikara

Fiskarssissa joki oli täysin sula

 

Seuraavaksi menimme Tammisaaren suuntaan bongaamaan eräässä sulassa salmessa ollutta pikku-uikkua. Uikku oli saaressa, johon jouduimme menemään lossilla. Lossimatkalla nähtiin merikotka. Tämä oli kuulemma "kotka- ja koskikararetken" ensimmäinen kerta 7 vuoteen kun myös kotka nähtiin.

Lossimatka

Lossisalmea lukuunottamatta meri oli jäässä

Uikku lymyili, jossain pienen kaislikon takana olevassa jään alle jatkuvassa onkalossa. Emme saaneet sitä näkyviin vaikka odottelimme hyvän aikaa. Jotkut olivat odottaneet sen  näkemistä tunteja.

Pikku-uikun lymypaikka

Tästä suuntasimme Tammisaareen eräässä puistossa sijainneelle ruokinnalle. Siellä oli koiras valkoselkätikka ja takaisin kävellessämme löysin vielä valkoselkätikka naaraankin.

Seuraavaksi menimme Saloon katsastamaan erästä puimatonta kaurapeltoa, jolla oli nähty mm. teeriä, 500 keltasirkkua ja piekana. Mikäli löysimme oikean paikan, oli se jo täysin tyhjä linnuista. Vain pieni järripeippoparvi ja pari varista oli paikalla. Matkalla kuitenkin plokkasimme bussin ikkunasta hiiripöllön, joka tuli ihan bussin lähelle ihmettelemään.

Hiiripöllö

Hiiripöllö

Hiiripöllö

Pöllön ihmettelyn lomassa nähtiin pellolla reissun toinen kettu

Lopuksi illan jo hämärtyessä ajoimme vielä Saloon bointaasaamaan paikallista turkinkyyhkypopulaatiota. Pienen harhailun ja karjalankadun ja kajalankadun sekoittelun jälkeen pääsimme oikealle paikalle. Ilta oli jo turhuattavan pimeä ja etsintä tuntui toivottomalta. Lähdimme jo takaisin kun joku näki kuuseen lentäneen kyyhkyn joka osoittautui turkinkyyhkyksi. Myös viereisessä tuijassa oli yksi turkinkyyhky käymässä yöpuulle. Mukava elis illan viimeisissä valoissa. Kaiken kaikkiaan kiva ja rankka retki. Kotona olimme noin 19:00.