Kevät etenee vauhdilla

Kevät paukahti alkukangerteluiden jälkeen kertaheitolla Etelä-Suomeen. Nyt sulamattomilta näyttäneistä lumikasoistakaan ei ole enää kuin rippeet jäljellä. Linturintamallakin meno on ollut niin kovaa, että hyvähermoistakin on hirvittänyt. Erityisesti viime viikon ke-to sulat rantaniityt olivat aivan täynnä rastaita, peippoja, västäräkkäkkeja jne. Harvat sulapaikat Laajalahdella saivat myöskin monilajisen vesilintu ja kahlaaja porukan. Taivaallakin meno oli niin kovaa, että linnutonta kohtaa taivaasta sai etsiä. Loppuviikolla meno rauhoittui näennäisesti kovien ja epäsuituisten tuulten takia. Hämmentäviäkin tilanteita koettiin kaikkien lajien puskiessa samaan aikaan Suomeen. Esimerkiksi ke aamun Maarintorni visiitti tuotti laulavan tiltaltin ja kiertelevän haarapääskyn, vaikka alkukevään lajeja kuten harmaahaikara oli vielä näkemättä! Viikonloppuna käytiin tekemässä pikainen kesärenkaiden vaihtovisiitti Haminaan. Renkaat piti vaihtaa käsikopelolla, kun taivaalla oli lähes taukoamatonta pikkulintu liikehdintää. Pääasiassa rastaita, kiuruja ja västäräkkejä. Lyhyt vittii tehtiin myös Lupinlahdelle pe iltana ja la iltapäivänä. Sunnuntaina käytiin Espoon Suomenojan puoliksi jäästä vapautuneilla altailla aamupäivällä ja iltapäivällä kierreltiin Elfvikin pensaikoita. Tässä sekalaista kuvakollaasia retkiltä:

Kalasääski Haminan Lupinlahdella. Samana aamuna näin Laajalahdella kalasääsken tarraavan valtavan kokoiseen kalaan (karppiin?) ja hetken näytti, että sääksi on ennemmin veden alla kuin kala ilmassa. Sääksi joutuikin luovuttamaan ja päästi irti.

Merihanhia Lupinlahdella. Merihanhia ja kanukkeja on näkynyt jo mukavasti, mutta muut lajit antavat yhä odottaa itseään. E kuvasi yhden muuttavan metsähanhiparven Lupinlahdella, mutta minulta se jäi noteerattamatta.

Nokikanoilla perinteiset reviirikiistat Lupinlahdella

Orava kävi nautiskelamassa auringonkukan rippeistä.

Metsäjänis/Rusakko oli samoilla apajilla oravan kanssa. Tällä kertaa jopa auringon vielä paistaessa. Hassua, että ei uskalla varmuudella määrittää tätä. Kuvaushetkellä pidin rusakkona, mutta nyt osittain vaalea turkki, silmien ja nenän väri ja mustat korvan kärjet puoltaakin metsäjänistä. Toisaalta isot korvat, nenän muoto ja koko puoltavat rusakkoa...

Sinitiaisella oli kova pesänrakennus Haminan mäntypönttöön. Ripustettiin la aamuna myös kirjosiepolle pönttö. Neljä talitiaista säksätti muutaman metrin päässä kun pönttöä vielä solmittiin ja ensimmäinen oli sisällä ennen kuin tikkaat oli saatu pois.

Västäräkki Lupinlahden rantajäällä. Samaan aikaan muutamien muuttavien hiirihaukkojen ohella kaukana etelässä näkyi suuri jalohaukka, joka mitä ilmeisimmin oli muuttohaukka, mutta etäisyyttä oli tällä kertaa liikaan määrittämiseen.

Tyynellä ja aurinkoisella Suomenojalla oli täydelliset vesilintujen kuvaus olosuhteet. Elohopeakin nousi sellaisiin lukemiin, että pitkein kalsareiden päälle laittaminen tuntui virheeltä. Muitakin retkeilijöitä oli, koska hyvän kokoinen parkkipaikka oli lähes viimeistä paikkaa myöten täynnä.

Heinäsorsa, Suomenojalla

Elfvikissä punarintakuvausten yhteydessä huomattiin metsämyyrä juoksentelemassa myrskyn kaatamien puiden seassa. Noin varttitunnin kytistely tuotti tämän kuvan. La iltana nähtiin lisää mukavia nisäkäshavaintoja kun Laajalahdessa kisaili kaksi kania ja Leppävaarassa vesimyyrä juoksi tien yli.

Naurulokki tutkii kuvajaistaan Suomenojalla

Peukaloinen löytyi tutusta paikasta viimekesäiseltä reviiriltä Elfvikin tuntumasta. Lintu kyhäsi mahdollisesti pesää käävän alapuolella olevaan halkeamaan. Peukaloinen esitti muutaman laulunsäkeenkin järripeipon ryystäessä lauluelinten täydeltä taustalla.

Punasotka Suomenojalla. Myös Suomenojan tunnuslaji liejukana löytyi kohtalaisen intensiivisen odottelun jälkeen, mutta valitettavasti se oli liian kaukana kuvaamista varten.

Telkkäkoirailla oli Suomenojalla meno päällä kun reviiristä piti taistella ja toisia koiraita hätistellä. Tällä kaverilla oli kova yritys päällä, mutta suurin osa yleisöstä tuntui nukkuvan.