Patvinsuo

Lauantaiaamuna tuhdin aamupalan jälkeen jatkoimme matkaa helteisen juhannussuomen läpi Joensuusta kohti Patvinsuota. Maisema alkoi pikkuhiljaa piirtää mäkiä taivaanrantaan ja ohitimme muutamia komeita järvimaisemia.

Matkaan siis!

Reilun tunnin ajon jälkeen saavuimme Patvinsuon kansallispuiston alueelle.

Ensimmäisen pysähdyksen teimme Autiovaaralla, jonka luontopolun kiersimme. Parkkipaikalla oli eilisen tapaan runsaasti paarmoja, mutta taas ne hyörivät pääasiassa auton kimpussa. Hyttysiä ei ollut käytännössä ollenkaan. Luontopolku polveili vanhojen kuusien ja haapojen kansoittamaa vaaranrinnettä välillä nousten ja laskien. Hirven jälkiä ja papanoita näkyi runsaasti. Yritimme etsiä pohjansirkkua metsän pieniltä korpipainanteilta. Pohjansirkut kuitenkin pysyivät piilossa. Sentään näimme käpylintuja, punarinnan, töyhtötiaisen ja puukiipijän.

Autiovaaran luontopolkua

Harjanteen huipulla yritimme kuulostella sinipyrstöä, joka on yleistynyt voimakkaasti Itä-Suomen vanhoissa metsissä viimevuosina. Sinipyrstö laulaa kuitenkin pääasiassa yöllä, joten olimme melko lailla väärään aikaan liikkeellä. Joitain erikoisempia ääniä välillä kuului, mutta ne jäivät määrittämättä. Myös Autiovaaran kolmas tavoitelaji pohjantikka jäi näkemättä. Sen sijaan löysimme ainakin kaksi käpytikan pesää. Pohjantikan jälkiä (irrotettua pintakaarnaa vanhoissa kuusissa) näkyi paljon ja myös jonkin verran järeämpää palokärjen savottaa.

Rupikonna nähtiin kosteassa korpipainanteessa. Myös sammakoita oli jokunen liikkeellä.

Autiovaaralta suuntasimme Suomun leiripaikalle, jossa grillailimme makkarat ja keittelimme perunat. Paikalla oli muutamia muitakin retkeilijöitä. Samalle leiripaikalle tulleilta juttu luisti ainakin enemmän kuin Etelä-Suomen retkipaikoilla.

Suomun luontotuvan räystään alla oli muutamia räystäspääskyn pesintöjä.

Leiripaikan läheisessä männyssä oli käpytikan pesä. Isokokoinen poikanen uskaltautui kurkistelemaan pesän uumenista.

Ruokatauon jälkeen vuokrasimme inkkarikanootit pariksi tunniksi. Kiertelimme sokkeloisen Suomujärven rantoja ja yritimme etsiä merkkejä majavista. Hauki jäi kuitenkin ainoaksi näkemämmeksi vesieliöksi. Järvi oli hauskasti puolittain hiekkarantainen ja puoliksi turvepitoista suomaata. Vesi oli kirkasta ja monin paikoin matalaa, joten pinnassa liitävästä kanootista oli hauska katsella pohjaa.

Suomujärven saaria kanootista kuvattuna.

Suotulenkin jälkeen alkoi jo väsy painaa ja kuuden litran vesivarasto oli huvennut lähes olemattomiin. Tästä huolimatta pääkohde oli yhä edessä. 3,5 km vaellus avosuolla Teretin lintutornille ja takaisin. Kuulimme leiripaikalla, että yksi alueen karhuista pitää Teretin aluetta majapaikkanaan. Suo oli upeasti valkoisten tupasvillojen täplittämä ja suopursun tuoksu täytti ilman. Yleensä soilla niittykirvinen on valtalajina, mutta tällä suolla keltavästäräkkejä tuntui olevan pieninä yhdyskuntina tasaisesti pitkosten varrella. Niittykirvisiä kuulimme vain kaksi.

Upea upea keltavästäräkki.Tuntuu olevan väritykseltään ihan väärällä mantereella.

Jostain kaukaa kuului kuovin ja pikkukuovin ääntä, pieni metsähanhi porukka pyrähti suonlaidalla ja varsinkin alkumatkalla vaellusta säesti kapustarintojen kaunis ja surumielinen viheltely. Muutama kapustarinta nähtiin kun pariskunta teki ylilennon.

Kapustarinta kävi tarkistamassa suolla kulkijat.

Patvinsuota

 Lopulta pääsimme Teretin lintutornille, joka oli yllättävän korkea ja sieltä oli hyvä näkyvyys itäpuolen suolampareille. Lammikoissa oli sorsia, kuten taveja ja heinareita ja telkkiä. Löysimme myös muutaman pikkukuovin, mutta muuten kahlaajarintamalla oli hiljaisempaa. Tornissa kanssamme oli myös vanhempi ranskalainen lintuharrastajapariskunta. Katselimme porukalla nuolihaukkojen saalistusta, kunhan ensin oli päästy lajista yhteisymmärrykseen. Kaukana kelossa istuneelta nuolihaukalta kun löytyi joitain muuttohaukkamaisiakin piirteitä.

Näkymää Teretin tornista

Paluumatkalla aivan jaloistamme singahti komea kyy, joka pakeni pitkosten alle. Se oli ilmeisesti etsiskelemässä runsaana esiintyviä sisiliskoja.

Kyy kurkistaa pitkosten alta

 Yritimme hieman tömistellä pitkoksia, mutta kyy siirtyi aina vain eteempäin pitkosten alla. Ehdotin jo kohdan kiertoa suon kautta, mutta lopulta kyy otti suunnaksi sammalikon ja poistui rauhallisen arvokkaasti. Kuinkakohan monen kyyn "yli" on tullut vuosien saatossa käveltyä siten, että ne ovat pysyneet pitkosten alla piilossa?

Kyyn näkeminen lähietäisyydeltä aiheutti muutaman pienehkön säpsähdys reaktion seuraavien sisiliskojen peatessa pitkosten alta.

Nisäkkäät, riekko, ja muut toivelajit pikkukuovia lukuunottamatta jäi näkemättä, mutta tästäkin huolimatta Patvinsuo oli käymisen arvoinen kohde ja pääsee suokohteissa jaetulle kärkisijalle Siikanevan kanssa. Paljon jäi vielä puistoa koluamatta, koska alue on yllättävän laaja. Lyhyen näköinen polku kartassa, saattaa osoittautua monen kilometrin reissuksi. Seuraavalla kerralla täytyy vierailu ajoittaa toukokuulle jolloin linnut ovat paremmin äänessä ja paarmoja on vähemmän. Myös yöpymistä voisi harkita, sillä suo aamuyöllä voisi olla upea kokemus. Potentiaalisimmat majavapurotkin jäivät tyystin tutkimatta. Suurpetojen näkeminen lienee käytännössä mahdotonta, koska monet ikänsä alueella retkeilleet eivät ole onnistuneet edes karhua näkemään, sudesta tai ahmasta puhumattakaan.

Kohti Pohjois-Karjalaa

Viikonloppuna otimme Juhannusta varten suunnaksi jälleen idän ja pohjoisen, mutta tänä vuonna kilometrejä oli tarkoitus kerätä hieman enemmän ja jatkaa pitkään haaveissa siintäneelle Patvinsuon kansallispuistolle Lieksan ja Ilomantsin puolivälissä. Matka alkoi pysähdyksellä Haminassa. Takakalliolla oli mennä jolkottanut kettu ja lähdin kamerakaluston kanssa hiippailemaan sen perään. Kettu oli ennättänyt jo hyvän matkaan syvemmälle metsään, mutta löytyi varisten ja harakoiden raksytyksen avulla ja ehdin ottaa muutaman kuvan ennen kuin kettu jatkoi matkaa.

Hyvävoimaisennäköinen tuuheahäntäinen kettu on kuulemma viimepäivinä näkynyt melko usein, joten sillä lienee poikasia jossakin lähistöllä ja ruoanhankintamatkoja täytyy tehdä päivänvalossakin.

Uutena pihalajina Haminassa näkyi naurulokkeja, jotka etsivät puutarhasta ja nurmikolta ruokaa illan viiletessä.

Aamulla lähdettiin aikaisin ajelemaan Joensuuta kohden. heti alkumatkasta eräällä pellolla kökötti reissun toinen kettu. Juuri ketun kohdalla oli levike, joten pääsimme ottamaan muutaman kuvan auton ikkunasta ennen kuin jatkoimme matkaa ja jätimme ketun jatkamaan myyräjahtiaan. Pian näimme vielä pellonreunan puussa istuneen hiirihaukan.

Kettu myyräjahdissa. Eläinfaunaa tuntui olevan mukavasti liikkeellä kun vielä perjantaiaamuna näin supikoiran Laajalahdessa

 Ensimmäinen kunnon pysähdys tehtiin Parikkalan Siikalahdelle. Paarmoja surisi auton kimpussa aivan älyttömästi, mutta onneksi ne olivat kiinnostuneempia autosta kuin meistä. Aurinko porotti hellelukemissa ja pieni tuulenvire olisi ollut tervetullut. Pysähdyksen tavoitelajia kuhankeittäjää ei kuulunut, joten päätimme piipahtaa tornissa.

Näkymää Siikalahden tornista

 Vesilinturintamalla näkyi joutsenia, härkälintu, punasotka poikue ja muuta perusmassaa. Mukavampana lajina ohi lentänyt kaulushaikara ja pikkulokki. Petorintamalla oli hieman vilkkaampaa. Samalta suunnalta löytyi lyhyen jakson aikana 2 ruskosuohaukkaa, 2-3 hiirihaukkaa, 2 kalasääskeä, nuolihaukan ja tuulihaukan. Odottelusta huolimatta mitään harvinaisempaa ei näkynyt, vaikka esim haarahaukan näkeminen olisi varmasti ollut mahdollista.

Vanha koirasruskosuohaukka ohitti tornin melko läheltä. Muuten pedot olivat pääsääntöisesti kauempana keskipäivän autereessa.

Siikalahden upeasta piilokojusta ei näkynyt mitään erikoisempaa, joten tyydyin nappaamaan muutaman kuvan kalatiirayhdyskunnasta.

 Parikkalasta matka jatkui illaksi Joensuuhun, josta aamulla Patvinsuolle. Mutta mitä Patvinsuolla näkyikään. Tuliko nisäkäslistalle, joku alueen viidestä kovasta eli karhu, susi, ahma, ilves ja majava? Entä lauloiko sinipyrstö Autiovaaran ikimetsässä? Ja kuka vartioikaan Teretinsuon pitkoksia? Tämä kaikki paljastuu seuraavassa kirjoituksessa.

Yyterin lietteillä

Viikonloppuna käytiin piipahtamassa Porin Yyterissä lietteiden ja Teemuluodon lintutorneissa. Yyterissä hyttysiä oli totutun runsaasti ja tällä kertaa havinnointi suoritettiin lintutornista, koska lietteillä hiippailu on nykyisin kielletty. Uusi torni oli osittain valmis ja sijaitsee paljon vanhaa tornia paremmassa paikassa lähempänä rantaa.

ristisorsat löytyivät vuodariksi heti tornin edustalta, tosin etäisyys kuvaamista varten oli vähän turhan pitkä.

Pari nuorta merikotkaa nappasi kaloja tornin edustalla pitäen runsaan lokki, tiira, sorsa ja kahlaajamassan kiireisenä.

Tämä kotka söi saaliinsa ruovikon katveessa ja siirtyi aterioituaan lietteelle lepäilemään. Kahlaajista paikalla oli mm. suosirrejä, valkoviklo ja mustavikloja. Teemuluodossa nähtiin pari ruskosuohaukkaa, kaksi nuolihaukkaa ja merikotka. Tiiran havaintojen mukaan tornin yläkerta oli nähnyt samaan aikaan niittysuohaukan, mutta me emme sitä huomanneet.

Laulurastaan poikanen Nuuksiossa

Sudenkorentoja

Toukokuun alkupuolella lämpimien säiden myötä sudenkorentoja on ollut hyvin liikkeellä. Niiden kuvaaminen varsinkaan lennossa ei ole kovin helppoa, mutta tässä muutamia harjoituskuvia.

Ruskohukankorento järvenrantaruo'ossa

Ruskohukankorento keskipäivän valossa

Tytönkorentoja suolammella

Lentokuvaharjoituksia tytönkorennoista

Tytönkorentoja 

Ruskohukankorento oli myös Haminassa pihassa

Kesän eläimistöä

Keltavästäräkki

Useampi kivitasku pesii Espoon Suurpellon alueella. 

Laajalahden pitkosten varrella kaksi luhtakerttusta lauloi aamulla kilpaa.

Oravan poikanen Elfvikillä

Oravan poikanen

Myös pikkutyllejä pesii useampi pari Suurpellon hiekkakasoissa.

Punavarpunen rantapajussa

Rastaskerttunen laulaa koivussa Maarin tornin lähellä.

Räkättirastas kuivassa kuulessa.

Taivaanvuohi päivystää reviirillään Laajalahdella

Arktikan viimeiset rippeet

Kesäkuun ensimmäinen viikonloppu vietettiin Haminassa ja päästiin vielä ihailemaan ajankohtaan nähden myöhäistä arktisten hanhien muuttoa. Lauantaina nähtiin merellä muutamia valtavankokoisia hanhiparvia, mutta ne menivät niin kaukaa, että lajilleen emme saaneet niitä määritettyä. Luultavasti ne olivat sepelhanhia parvien nauhamaisesta muodosta päätellen. Kaikki manteretta pitkin ja läheltä menneet parvet olivat pienempiä ja lajipuhtaita valkoposkihanhiparvia.

Hanhiparvia muutti kaukana merellä vastatuuleen

Mantereen lähellä menneet parvet olivat valkkariparvia

Sunnuntaina kävimme aamulla rantakalliolla katselemassa menoa, mutta tyynessä aamussa lintuja ei muuttanut ollenkaan.

Merenrannallanäkyneet linnut olivat paikallisia pesimispuuhissa olevia peruslajeja kuten kuvan meriharakka

Iltapäivällä päätimme kuitenkin lähteä vielä moottoriveneellä lähisaarien edustalle. Näimme jo mennessä kaukana merellä muutamia suurehkoja hanhiparvia. Tarkistimme muutamia pikkuluotoja, mutta niitä kansoittivat lähinnä merimetsot.

Merimetsoja pesimisluodolla. Samalla luodolla oli myös mm. lokkeja, haahka, haapanoita, heinäsorsia ja tukkakoskeloita

Lopulta mereltä tuli muutama hanhiparvi aivan pinnassa ja suoraan venettämme kohti.

Tällä kertaa parvet olivat lajipuhtaita sepelhanhiparvia ja siitä sain uuden vuodarin.

Hanhimuuton ohessa nähtiin myös yksi  komea muuttava joutsenparvi. Olin melko varma, että linnut olisivat pikkujoutsenia, koska muuttoaika on melko myöhä, mutta kuvien tarkastelu kallisti määrityksen laulujoutsenten puoleen. Toinen noin 30 linnun joutsenparvi lepäili paluumatkalla Neuvottoman lahdella. Ovatkohan nämä matkalla jonnekin Venäjän pesimäalueille, mutta itätuulet ovat painaneet ne poikkeuksellisesti Suomen puolelle?

Harmaahaikaroita oli ainakin muutamia Summanjoella kevään hiljaiselon jälkeen

Merellä kalatiira päivysti merimerkin päässä.

Pihamännyssä sinitiaiset ruokkivat ahkerasti poikasia.

Talitiaisella oli puolestaan poikaset koivupöntössä

Kirjosieppoja lallatteli ainakin kaksi eri yksilöä useamman pöntön luona, mutta niiden pesimämenestyksestä ei saanut oikein selkoa 

Lauantai iltana tehtiin vielä yölaulajeretki noin 22:00-23:30. Saldona mm. Kirkkojärveltä rytikerttusia ja rastaskerttunen, sekä lukuisia satakieliä. Reitkallissa lauloi kaksi ruisrääkkää ja Lankamalmilla kehrääjä. Summasta saatiin vielä muutama viitakerttunen. Näiden lisäksi nähtiin lehtokurppa, kuultiin kolme käkeä, kuovi, punarintoja ja rastaita. Satakieliä oli paikoin niin paljon, että niiden laulun seasta oli hankala yrittää erottaa mitään muuta.