Kohti Pohjois-Karjalaa

Viikonloppuna otimme Juhannusta varten suunnaksi jälleen idän ja pohjoisen, mutta tänä vuonna kilometrejä oli tarkoitus kerätä hieman enemmän ja jatkaa pitkään haaveissa siintäneelle Patvinsuon kansallispuistolle Lieksan ja Ilomantsin puolivälissä. Matka alkoi pysähdyksellä Haminassa. Takakalliolla oli mennä jolkottanut kettu ja lähdin kamerakaluston kanssa hiippailemaan sen perään. Kettu oli ennättänyt jo hyvän matkaan syvemmälle metsään, mutta löytyi varisten ja harakoiden raksytyksen avulla ja ehdin ottaa muutaman kuvan ennen kuin kettu jatkoi matkaa.

Hyvävoimaisennäköinen tuuheahäntäinen kettu on kuulemma viimepäivinä näkynyt melko usein, joten sillä lienee poikasia jossakin lähistöllä ja ruoanhankintamatkoja täytyy tehdä päivänvalossakin.

Uutena pihalajina Haminassa näkyi naurulokkeja, jotka etsivät puutarhasta ja nurmikolta ruokaa illan viiletessä.

Aamulla lähdettiin aikaisin ajelemaan Joensuuta kohden. heti alkumatkasta eräällä pellolla kökötti reissun toinen kettu. Juuri ketun kohdalla oli levike, joten pääsimme ottamaan muutaman kuvan auton ikkunasta ennen kuin jatkoimme matkaa ja jätimme ketun jatkamaan myyräjahtiaan. Pian näimme vielä pellonreunan puussa istuneen hiirihaukan.

Kettu myyräjahdissa. Eläinfaunaa tuntui olevan mukavasti liikkeellä kun vielä perjantaiaamuna näin supikoiran Laajalahdessa

 Ensimmäinen kunnon pysähdys tehtiin Parikkalan Siikalahdelle. Paarmoja surisi auton kimpussa aivan älyttömästi, mutta onneksi ne olivat kiinnostuneempia autosta kuin meistä. Aurinko porotti hellelukemissa ja pieni tuulenvire olisi ollut tervetullut. Pysähdyksen tavoitelajia kuhankeittäjää ei kuulunut, joten päätimme piipahtaa tornissa.

Näkymää Siikalahden tornista

 Vesilinturintamalla näkyi joutsenia, härkälintu, punasotka poikue ja muuta perusmassaa. Mukavampana lajina ohi lentänyt kaulushaikara ja pikkulokki. Petorintamalla oli hieman vilkkaampaa. Samalta suunnalta löytyi lyhyen jakson aikana 2 ruskosuohaukkaa, 2-3 hiirihaukkaa, 2 kalasääskeä, nuolihaukan ja tuulihaukan. Odottelusta huolimatta mitään harvinaisempaa ei näkynyt, vaikka esim haarahaukan näkeminen olisi varmasti ollut mahdollista.

Vanha koirasruskosuohaukka ohitti tornin melko läheltä. Muuten pedot olivat pääsääntöisesti kauempana keskipäivän autereessa.

Siikalahden upeasta piilokojusta ei näkynyt mitään erikoisempaa, joten tyydyin nappaamaan muutaman kuvan kalatiirayhdyskunnasta.

 Parikkalasta matka jatkui illaksi Joensuuhun, josta aamulla Patvinsuolle. Mutta mitä Patvinsuolla näkyikään. Tuliko nisäkäslistalle, joku alueen viidestä kovasta eli karhu, susi, ahma, ilves ja majava? Entä lauloiko sinipyrstö Autiovaaran ikimetsässä? Ja kuka vartioikaan Teretinsuon pitkoksia? Tämä kaikki paljastuu seuraavassa kirjoituksessa.