Alkusyksyn kuvasatoa

Eilen Nuuksiossa oli jo melko syksyistä. Väkeä oli todella paljon liikkeellä, mutta sivupoluilla oli rauhallisempaa. Metsätiaisparvet ilahduttivat kulkijaa, mutta muuten lintuhavikset jäivät lähinnä hippiäiseen, laulurastaaseen, käpytikkaan ja korppiin.

Syyskuun puolivälissä yksi pikkulepinkäinen päivysti vielä Laajarannan ruovikossa. Kohta paikalla varmaan ekat isolantut. Lappeenrannassa niitä oli jo kaksi Konnunsuolla ja yksi Askolassa.

Pihlajanmarjat hupenivat vauhdilla räksäparvien suihin.

Marja maistuu.

Sepelkyyhky ottaa melkein joka päivä aamupäivätorkut pihapuussa.

Vanha merikotka istuu Maarintornin takalietteillä. Kuun lopulla kahlureista paikalla vielä kaksi pikkusirriä, neljä suosirriä, kymmenisen suokukkoa ja töyhtöhyyppiä.

Nuori sinisuohaukka muuttaa Laajiksella. Yllättävä hetki oli, kun kanahaukka yritti napata/härnätä sinisuohaukkaa. Muuten petolintumuutto rintamalla ollut hiljaisempaa niinä muutamana lyhyenä tarkkailujaksolla, jota viimeviikkojen aikana on ehtinyt tekemään.

Sinitiainen poimi myös pihlajanmarjoja, mutta söi niistä ainoastaan siemenet.

Syksyn värejä.

Tertun kimppuun.

Nuuksion sorlampi illan hämärtyessä. Käytiin kyttäämässä mahdollista mäyrän pesää, mutta asukkeja ei näkynyt. Paluumatkalla läpi pilkkopimeän metsän yllätettiin tosin pyypoppoo yöpuulta.

Töyhtöhyyppä parvi pelästyi Laajalahdella kanahaukan iskuyritystä iltahämärissä.

Yyterin lietteillä

Testailin perjantaiyönä kuun kuvaamista ja ihan kivoja kuvia siitä saikin lintukameralla.

Lauantaina 14.9.2013 muu porukka tiputti allekirjoittaneen Yyterin lietteiden parkkipaikalle ja jatkoivat matkaa shoppailemaan Poriin. Näimpä useamman tunnin rauhallinen havainnointijakso oli taattu. Heti parkkipaikalla pyy patsasteli keskellä tietä ja tiltaltti lauloi täysin rinnoin. Hakkuuaukean reunassa näkyi mm. punarintoja, tiaisia, käpytikka, peippojen ja järripeippojen sekaparvi, viherpeippoja ja käpylintuja.

Lietteiden reunalla kiipesin ensin vanhaan lintutorniin, joka sijaitsee metsän reunalla. Jo täältä näki, että kahlaajia on ja ensimmäisestä lahdekkeesta löytyi 5 punakuiria ja muutama isosirri. Päätin jatkaa pitkoksia myöten uudelle tornille, joka sijaitsee lähempänä rantaa. Pitkosten vierestä pomppi taivaanvuohia lentoon tasaisena syöttönä ja taivaalta kuului jatkuvaa muuttavien ja kiertelevien pikkulintuparvien ääniä. Aurinko kurottautui lähes peinityynen lahden ylle ja lämpötila kohosi nopeasti pariinkymmeneen asteeseen. Uusi torni oli edelleen keskeneräinen ja tästä syystä jouduin tepastelemaan tornin kohdalta rantaan. Liikkumisrajoituksista lietteillä on aika huonosti tietoa saatavilla, joten päätin pysyä samalla paikalla. Toki muuta porukkaa lappasi lietteillä tuttuun tapaan.

Hanhimuuton kärki oli liikkeellä. Muutamam metsähanhiparvi lenteli etelää kohden. Tässä parvessa myös yksi (isompi) merihanhi.

Niittykirvisiä kierteli lietteillä, myös pajusirkkuja, västäräkkejä, lapinkirvisiä ja kivitasku piipahti havaintopaikan liepeillä. Kerran kaukoputken ruutuun piirtyi myös lapinsirkku, mutta melkein samoin tein se ponkaisi lentoon. Koska lapinsirkku ei ole minulle niin hyvin hallussa ja tärkeitä tuntomerkkejä jäi painamatta mieleen, niin en laske sitä tämän vuoden listalle.

Havaintopaikalleni saapui myös kaksi vanhempaa turkulaista herrasmiestä ja jatkoimme lintujen selailua porukalla leppoisasti jutustellen. Jostain syystä useilla lintureissuilla olen saanut seurakseni ennenkin turkulaisia... No ainakin he ovat yleensä puheliasta porukkaa.

Kun rannalla seisoskelee paikallaan ja välttää äkkiliikkeitä, niin kahlurit tulevat todellä lähelle. Tässä elegantti suokukko poseeraa.

Suorirrejä oli paikalla vajaat sata. Pukujen kirjo oli melkoinen, koska osa oli yhä lähes juhlapuvussa, kun taas osa hyvin vaaleassa talvipuvussa. Alkuviikosta paikalla olleita pulmussirrejä ei valitettavasti näkynyt.

Tylli oli ehkä vielä suosirriäkin runsaampi. Muita pikkukahlurieta olivat kolme pikkusirriä ja yksi talvipukuinen karikukko. Isosirrejäkin laskettiin huimat 38!

Kapustarintanuorukaisia oli rannan niittymäisellä osalla ainakin neljä.

Ainut tundrakurmitsa löytyi tuhatpäisen valkkariparven edustalta. Tämä yksilö oli edelleen hyvin tummavatsainen, vaikka Laajiksella näkyneet tundrakurmitsat olivat vaihtopukuisia jo viikkoja sitten.

Yksi kaikkiaan seitsemästä punakuirista. Punakuirit viihtyivät hieman syvemmissä vesissä. Myös kaksi valkovikloa ja kaksi nuorta mustavikloa näkyi.

Hienoista havainnoista huolimatta ainut vuodari tuli vasta loppumetreillä kun kauempana rantavallilla istui ampuhaukka. Myös yksi nuori sinisuohaukka muutti lähietäisyydeltä, mutta kuvat linnusta epäonnistuivat. Täydellisen lintupäivän kruunasi vielä lähes kesäisessä kelissä iltaretkin menestyksekkääseen jääkiekkopeliin Raumalle.

Loppukesän viimeiset retket

30.8. osallistuttiin Villa Elfvikissä järjestettyn lepakkoiltaan. Aluksi katseltiin sisällä kuvaesitys lepakoista ja sen jälkeen mentiin kahden oppaan kanssa kuuntelemaan ja etsimään lepakoita detektorien avulla. Detektorit muuntavat lepakon kaikuluotausäänen kuultavaksi naksutukseksi, jonka avulla voi erottaa eri lajit toisistaan. Mukana oli useita kymmeniä ihmisiä ja sinne tänne sinkoilevat taskulampunvalokeilat toivat hauskan tunnelman. Viiksisiippoja kuultiin heti rannassa ja nähtiinkin kaksi. Myös pohjanlepakoita kuultiin runsaasti, mutta niiden näkyminen olikin hankalampaa enkä itse nähnyt yhtään. Elokuun lopun illat alkavat olla jo melkoisen pimeitä. Toinen ryhmä oli vieläpä kuullut yhden harvinaisen pikkulepakon paluumatkalla. Elfvikin rantametsät näyttivät melko erilaisilta pimeässä illassa ja erilaista rapinaa kuului pensaikoista tuon tuosta. Oman tunnelmansa loivat myös rantaniitylle yöpymään tulleet sadat valkoposkihanhet. Taskulampun valossa polulla oli useita isoja keltaisia espanjansiruetanoita, joita en paikalla aiemmin ollut nähnyt.

31.8. Aamu alkoi Maarintornilla lyhyiden yöunien jälkeen melko hiljaisena, mutta onneksi kana- ja varpushaukka kävivät vuoron perään esittämässä saalistusyrityksiään. Kanahaukan pelästyttämä siipivikainen tundrahanhikin otti siivet allen ja lensi komeasti muiden lintujen mukana. Tundrahanhi on ollut paikalla jo heinäkuun alusta.

Vesi oli tälläkertaa melko matalalla ja uloimmat kaislikot olivat kiinni kuivassa lietteessä. Yllättäen joku löysi keskilietteiden reunalta luhtahuitin ruokailemassa melko avoimesti. Kauaa se ei kuitenkaan näkyvillä viihtynyt vaan pinkoi kauheaa vaustia ruovikon suojiin. Noin minuutti tämän jälkeen samassa paikassa pomppi ruokokerttusten kanssa pikkulintu, joka osoittautui sinirinnaksi! Vihdoin ja viimein tämä Lapin satakieleksikin kutsuttu lintu löytyi kymmenien yritysten jälkeen. Lintu pyöri lietteen pinnassa ja matalalla ruooissa liikkuen melko nopeasti. Ilmeisesti paikalla oli nähty kaikkiaan 3 sinirintaa. Tässä vaiheessa fiilikset olivat jo melko korkealla. Muut menot kuitenkin painoivat päälle ja päätin vielä tehdä pikaisen selauksen kaukoputkella. Huomasin jonkun pienen vesilinnun vastapäisen kaislikon edustalla uimassa ja yllätys oli melkoinen kun se osoittautui pikku-uikuksi. Vasta toinen pikku-uikku havainto minulle ja ensimmäinen kesäaikaan.

1.9. Käytiin kiertämässä Luukin retkireittejä. Upeaa metsää, mutta lintuja melko vähän. parhaasta haviksesta vastasi kulorastas.

Mustapääkerttu, Hamina, Metsäkylä. Samalla sienireissulla nähtiin myös metso.

Kettu Askolan lintutornilla lappeenrannassa heinäkuussa

Orava syö tammenterhoa, Hamina

Tuulihaukka, Suomen kaunein päiväpetolintu

Tundrakurmitsa vihelteli hetken itselleen kaveria töyhtöhyypistä, mutta lähti lopulta yksin muutolle, Laajalahti

Pajulinnut ovat liikkeellä ja kylmät yöt ajavat niitä etelään. Laajalahti

Sisilisko nautiskeli iltapäivän auringosta Laajarannan pitkoksilla

Heinäkuussa Nuuksion retkeltä löytyi närhen sulka