sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Hämärissä

Viime viikkoina yleisenä iltahupina ovat olleet kävelyt Villa Elfvikin ympäristössä iltahämärissä. Juuri kun ilta muuttuu niin pimeäksi, että silmä ei kunnolla erota eri hahmoja niin eläimet tulevat esille. Olemme taskulampun valossa katselleet lukuisia metsäkauriita, muutamia kettuja ja jäniksiä sekä mahdollisesti supikoiraa. Olen samalla kokeillut kauriiden kuvaamista. Alla olevat kuvat on otettu kameran eri asetuksilla silloin kun on ollut niin pimeä, että lähinnä kauriiden valkoinen perä erottuu pimeässä. Pimeässä eläimet eivät tunnu välittävän juuri lainkaan ihmisistä. Yleensä taskulampulla huomaa ensin jossain reunametsässä välkähtävät silmät.
Metsäkauris niityllä

Metsäkauris tarkkailee kulkijaa

Metsäkauris lehmäniityllä kuun valossa
 Tässä vielä tänä aamulta muutama, jotka on kuvattu auringon juuri noustessa. Haasteetta kuviin toi uskomattoman voimakas sumu niittyjen pinnassa.

Metsäkauriita

Metsäkauris

Emä ja viime kesäinen vasa?
Aamulla kauriskuvaus keskeytyi metsästä kantautuneeseen voimakkaaseen mustarastaiden varoitteluun. Päätin mennä tarkastamaan varoittelun kohdetta ja syke nousi tuhanteen kun näin hämärissä katkenneen puun päässä suurehkon pöllön.
Pöllö katkennen puun päässä. 
Pöllöstä näkyi vain takaraivo ja metsässä oli melkoisen pimeää. Yllä olevaa kuvaa on jälkikäteen kirkastettu, joten noin valoisaa metsässä ei ollut. Pöllö ei vilkaissutkaan minuun päin vaan sain tarkkailla lähinnä sen niskaa. Yritin kiertää paremmalle kuvauslinjalle, mutta tällöin mustarastaiden avuksi saapuneet närhet ajoivat pöllön lentoon. Pöllö suhahti hyvin läheltä minua ja osoittautui lehtopöllöksi! Sain seurata puolen tusinaa kertaa kun rastaat ajoivat pöllön lentoon, jolloin pöllö lensi aina noin sata metriä lintuseurue kannoillaan. Lopulta muutamalla nopealla pyrähdyksellä se hävisi kuusikkoon ja rastaat kadottivat sen sillä niiden varoittelua ei enää kuulunut. Ehkä sillä on siellä jossain puunonkalossa päiväpiilo.
Torstaina työmatkalla Taavetin kohdalla hakkuuaukealla päivysti hiiripöllö, josta näppäsin muutaman kuvan kovassa tihkusateessa.

Hiiripöllö.

Mustarastas on kaupunkipöllöjen etsijän paras apuri.
Lokakuun alussa vvalkkarit siirtymässä ruokailupaikoille auringon noustessa. Vähän väriä vastapainoksi lokakuun alun harmauteen.


perjantai 11. lokakuuta 2013

Lokakuinen Laajalahti

Lokakuussa aikaa lähiretkeilylle on ollut työkiireiden takia aivan liian vähän. Ekopinnaksi yhtenä aamuna löytyi kuitenkin isolepinkäinen tyypillisesti maaston korkeimmalta tähystyspaikalta. Sumuisessa, tihkusateisessa ja kylmässä säässä ja ylväänä saalista tähyilevässä isolanttussa on kolkkoa syksyn tuntua. 

Isolanttu tähystää ja taustalla Laajis sankan sumun vallassa.

Isolantusta lähikuva. Synkkä sää ja sade pistivät kamerankin kunnon testiin kirkkaiden kesäpäivien jälkeen.

Vielä yksi isolepinkäinen. Kaikkiaan isolepinkäisiä oli 2-3. Luultavasti kolme eri lintua.

Muutaman viikon takaisen pakkasyön jälkeen lokakuu näytti myös kirkkaampaa puoltaan. Näkymä Maarin tornista. Yksinäinen mustaviklo ei oikein istunut tähän maisemaan.

Vihervarpusia eli spinareita hyörii mukavasti rikkaruohostoissa.

Vihervarpusen vihainen mulkaisu kuvaajaan.

Viikonloppuna urpiaisilla tuntui olevan kova muutto päällä. Nyt niitä hyöri spinareitten kanssa samoissa rikkaruohoissa. Suurin osa hämmästyttävän vaalean oloisia. Yritin vääntää jostain tundraurpiaista, mutta vääntämättä jäi. Tässä ruokailua pujon? sieminellä.


Tälläkään ei juuri tummia raitoja näy. Ruokailutyyli vähän taiturimaisempi.


Talven tuloa odotellessa...

Tässäkin turbomaisen vaalea lintu, jolla tosin tummia raitoja kyljissä.



Paras tuntomerkki olisi tundraurpiaisen valkoinen yläperä. Tällä melkoisen vaalea, mutta siinäkin jotain tummien viirujen aihioita....

tiistai 8. lokakuuta 2013

Etelä-Karjalaa ja Kymenlaaksoa

Lauantaina pyyhkäistiin koko perheen voimin iltapäiväksi Lappeenrannan Konnunsuolle katsomaan hanhimassoja. Tein itse sen lisäksi alkuillasta Haminassa perus lintupaikkakierorksen Lupinlahti-Kirkkojärvi-Matinsaari.
Valkoposkihanhia oli taas useampi kymmenen tuhatta, mutta tälläkertaa ei niin lähellä tornia. Keskittymiä oli muutamilla eri paikoilla pitkin peltohässäkkää. Seassa vain muutama metsähanhi ja sokerina lyhytnokkahanhi.
Ruokailevia valkkareita
Päähuomion veivät kuitenkin monilukuiset pedot. Tässä hiirihaukka nappasi myyrän nokkaansa pellon pinnasta.
Toinen "hiha" pyöri tornin yläpuolella ja lähti länteen päin.
Nuoria sinisuohaukkoja pyöri ainakin viisi pelto-ojia seuraillen. Tässä reissun ainut ja vuoden eka vanha koiras sinisuohaukka.
Falkkorintamalta ainut kuviin tarttunut oli tämä tuulihaukka. Lisäksi nähtiin muuttohaukka ajamassa valkkareita takaa ja pikkulintuparveen iskenyt ampuhaukka. Muita petoja myös aikuinen merikotka, vajaat kymmenen kanahaukka ja pari varpushaukkaa. Alueella olis vissiin ollu 5 eri lajia pöllöjäkin, mut ne jäi näkemättä. Pikkupedoista vielä nähtiin myöhäinen pikkulepinkäinen ja isolepinkäinen. Muita kivoja havaintoja mm. suokukko ja 30 kapustarintaa.
Lupinlahden tornilla oli päivän toinen isolepinkäinen eli isolanttu. Paikalla myös runsaasti tukkasotkia, mut yhtään ei saanu väännettyä varmaksi lapasotkaksi.

Kirkkojärvelläkin isolanttu. Kumpareelta katseltuna taivaalla meni ristiin rastiin valkkareita, yksi hiirhuakka ja yksi kanahaukka.
Ruderaatilla taapersi tällaisia hauskoja nuoria fasaaneja.

Matinsaaressa auringonlaskiessa näkyi vielä muutama merimetso, kyhmyjoutsenia, silkkiuikkuja, telkkä ja alli.


Sunnuntaina bongottiin vielä matkalta Kotkasta mandariinisorsa. Aika monta heinaria sai selata Kymijoen rannasta ennen kuin lepäillyt hedelmäsorsa löytyi.