Hämärissä

Viime viikkoina yleisenä iltahupina ovat olleet kävelyt Villa Elfvikin ympäristössä iltahämärissä. Juuri kun ilta muuttuu niin pimeäksi, että silmä ei kunnolla erota eri hahmoja niin eläimet tulevat esille. Olemme taskulampun valossa katselleet lukuisia metsäkauriita, muutamia kettuja ja jäniksiä sekä mahdollisesti supikoiraa. Olen samalla kokeillut kauriiden kuvaamista. Alla olevat kuvat on otettu kameran eri asetuksilla silloin kun on ollut niin pimeä, että lähinnä kauriiden valkoinen perä erottuu pimeässä. Pimeässä eläimet eivät tunnu välittävän juuri lainkaan ihmisistä. Yleensä taskulampulla huomaa ensin jossain reunametsässä välkähtävät silmät.

Metsäkauris niityllä

Metsäkauris tarkkailee kulkijaa

Metsäkauris lehmäniityllä kuun valossa

 Tässä vielä tänä aamulta muutama, jotka on kuvattu auringon juuri noustessa. Haasteetta kuviin toi uskomattoman voimakas sumu niittyjen pinnassa.

Metsäkauriita

Metsäkauris

Emä ja viime kesäinen vasa?

Aamulla kauriskuvaus keskeytyi metsästä kantautuneeseen voimakkaaseen mustarastaiden varoitteluun. Päätin mennä tarkastamaan varoittelun kohdetta ja syke nousi tuhanteen kun näin hämärissä katkenneen puun päässä suurehkon pöllön.

Pöllö katkennen puun päässä. 

Pöllöstä näkyi vain takaraivo ja metsässä oli melkoisen pimeää. Yllä olevaa kuvaa on jälkikäteen kirkastettu, joten noin valoisaa metsässä ei ollut. Pöllö ei vilkaissutkaan minuun päin vaan sain tarkkailla lähinnä sen niskaa. Yritin kiertää paremmalle kuvauslinjalle, mutta tällöin mustarastaiden avuksi saapuneet närhet ajoivat pöllön lentoon. Pöllö suhahti hyvin läheltä minua ja osoittautui lehtopöllöksi! Sain seurata puolen tusinaa kertaa kun rastaat ajoivat pöllön lentoon, jolloin pöllö lensi aina noin sata metriä lintuseurue kannoillaan. Lopulta muutamalla nopealla pyrähdyksellä se hävisi kuusikkoon ja rastaat kadottivat sen sillä niiden varoittelua ei enää kuulunut. Ehkä sillä on siellä jossain puunonkalossa päiväpiilo.

Torstaina työmatkalla Taavetin kohdalla hakkuuaukealla päivysti hiiripöllö, josta näppäsin muutaman kuvan kovassa tihkusateessa.

Hiiripöllö.

Mustarastas on kaupunkipöllöjen etsijän paras apuri.

Lokakuun alussa vvalkkarit siirtymässä ruokailupaikoille auringon noustessa. Vähän väriä vastapainoksi lokakuun alun harmauteen.