Lumijälkiretki osa I ja II

Sääpalvelut hehkuttivat pitkin viikkoa lumipeitteen saapuvan Etelä-Suomeen perjantaina ja tästä innostuneena päätin tehdä lumijälkiretken lauantaiaamuna Elfvikin suuntaan. Vastoin hehkutuksia perjantaina sade tuli vetenä. En tästä kuitenkaan lannistunut vaan tein lumijälkiretken alkuperäisen suunnitleman mukaisesti. Jälkiä ei löytynyt, eikä lunta, mutta puukiipijästä tuli sentään ekopinna. Valkoselkätikkakin näkyi totutusti.

Pari kyhmyjoutsenta Elfvikin tornin edustalla.

 Lauantaiiltana sitten läjähtikin jälkijunassa maa valkoiseksi ja päätettiin suunnata sunnuntaiaamuna Nuuksion Haukkalammelle. 9:30 parkkipaikka oli täysin tyhjä ja pääsimme kulkemaan lumipeitteeltään täysin koskemattomalle metsäpolulle. Kuusikoissa oli päästäisten jälkiä hyvin runsaasti, mutta myllypuron laaksossa pikkunisäkkäiden jälkiä ei näkynyt. Muutamat metsäjäniksen jäljet kiertelivät metsässä ja kärppä oli sinkoillut niityllä. Eräästä kuusikosta yllätettiin kaksi pyytä vuodariksi.

Pyyn jäljet

Myllypuro oli pääasiassa vielä auki. Kuvassa vaahtoa veden pinnalla.

Ketun jäljet seurailivat polkua ja poikkesivat välillä puron rantaan. Puron reunoilla ja kivillä näkyi viitteitä myös saukon vierailusta. Metsässä näkyi myös yksittäisiä myyrän ja hiiren jälkiä. Täälläkin enemmistö jäljistä tuntui olevan päästäisten jättämiä.

Jäämuodostelmia oli ehtinyt syntyä vaikka pakkasta oli ollut vasta alle vuorokausi.

Yllättäen huomasimme edessä näkyvällä puronosuudella koskikaran, jota pääsi kuvaamaan samoilta jalansijoilta kuin lumikkoa kuukausi takaperin.

Kara suhtautui meihin luottavaisesti ja salli ottaa itsestään joukon kuvia.

 Poikkesimme vähän myös tututusta reitistä ja seurasimme puroa upealle pienelle koskelle. Koskessa oli toinen koskikara ja olipa siellä koskikaran pönttökin. Eräästä kuusesta löysimme myös varpuspöllönpöntön. Puron yli oli kaatunut lukuisia puita ja matkanteko muuttui sen verran vaivalloiseksi, että päätimme palata normaalireitille. Löysimme vielä retken kolmannen karan aivan Haukkalammen tuntumasta, mistä yksi puroista lähtee.

Päivän kolmas koskikara. Tutkimme vain pienen osuuden alueen lukuisista puronmutkista, joten niitä lienee alueella paljon paljon enemmän.

Karat suhtautuivat tyynesti kuvaajaan.

Tämä hiljaa kyyhöttävä kara meinasi jäädä huomaamatta vaikka olikin hyvin esillä puron vastarannalla.

Uponnut puu tarjoaa hyvän tähystysalustan.

Karakuvauksen jälkeen makkara maistui erittäin hyvältä!

Valoa riitti yhä Nuuksion reissun jälkeen joten käväisin vielä Elfvikillä. Lahden pohjukka oli jäässä ja Otaniemen suuntaan laskeva aurinko suvaitsi näyttäytyä lyhyesti.

Rantapuissa pyöri pieni pyrstötiaisparvi vuodariksi  ja päivän kolmanneksi vuodareksi löytyi yllättäen punarinta erään sulan ojan pientareelta.

 Elfvikillä jälkien etsiminen oli hankalahkoa lukuisten ihmisten ja koiran jälkien takia. Tämän lisäksi tuuli oli vähän pöllyttänyt lunta. Esimerkiksi rusakon jälkiä ei löytynyt lainkaan, mutta sen sijaan metsäkauriin jälkiä tuntui olevan joka paikassa. Kävin tarkistamassa myös mystisen hiekkaan kaivetun pesäkolon ja sinne johti kuin johtikin ketun jäljet. Muutamat päästäisen jäljet löysin Elfvikin pihasta.