Maaliskuun loppua

Maaliskuu on ollut melko kiireistä aikaa, mutta muutamaan linturetkeenkin on ollut aikaa. Maarissa jakson alussa oli vielä lunta, mutta nyt lunta löytyy enää varjoisimmista metsiköistä.

Kanadanhanhia on tullut jo paljon. Muita maarin tornin vesilintuja mm. 3 merihanhea, 6 uiveloa, kaksi jouhisorsaa yms peruslajit. Muuttavana samassa parvessa 5 metsähanhea ja 4 tundrahanhea. Kovinpana ehkä maaliskuinen tylli. Myös vuoden eka taivaanvuohi tiksutteli ja torkkui niityllä.

Pajusirkku lauloi ruovikossa ja taivas oli täynnä muuttavia peippoja. Rastaita meni muutamia. Västäräkkejä saapui lietteille kymmenisen ja yksittäisenä muutti hemppoja ja tiklejä.

Västäräkki Elfvikin niityllä. Samoilla mestoilla oli myös kevään ensimmäinen niittykirvinen. Valkoselkätikka rummutti kuuluvasti ja pikkutikka oli varannut reviirin. Peukaloinen ja punarintakin lauloivat tutuilla reviireillä.

Peiponlaulu raikaa!

 

Suomenoja oli vielä osin jäässä, mutta sotkia oli mukavasti. Harmaasorsasta tuli vuodari ja kuvan liujukanakin ui sopivasti esille lähiruohikosta. Muu porukka oli kuullut sen ääntä aamun aikana, mutta ensimmäinen näköhavainto saatiin juuri kun tallustelin paikalle. Naurulokkejakin oli mekkala tutun kova.

Väsyneitä sotkia (puna ja tukka)

Puukiipijä lauleli pajulintumaisia säkeitä.

Etu-Viikin pelloilla oli runsaasti kiuruja, hanhia, räkättejä ja lintuharrastajia. Tässä yksi ohilentävistä kiuruista. Seuraavana päivänä samoilla sijoilla oli ollut myös yksi tunturikiuru.

Kanadanhanhet Viikin maalaismaisemassa.

Muutama valkkarikin löytyi vuodariksi kanukkien seasta ja viisi metsähanhea kierteli laskeutumatta.

Varikset päivystää. Sunnuntaina käväistiin Sipoonkorven Byabackenilla, jossa mm. laulava peukaloinen, pesäärakentava kuusitiainen, kurki, närhiä, varpushaukka ja punarinta

Loppuun vielä hämmentävä sinisorsahybridi Laajalahdelta. Koiras sorsa, jolla valkoinen pää, jossa vähän vihreää ja kroppa ruskea. Selkeästi heinäsorsan ja jonkun risteyma.