Ekat lajit vuodelle 2015 ja vähän pesäkuvia

Naakkaparven iltalentoa keittiönikkunasta kuvattuna. Naakka sai kunnian olla ensimmäinen laji vuodelle 2015.

Vuosi 2015 käynnistyi ajomatkalla Keravalta Harjavaltaan 1.1. Ajomatkalla plakkariin ropisi perus autosta havaittavia lajeja eli varislintuja. Lisäksi marjalintuja on edelleen maastossa ja näin ollen tilhi ja räkättirastas hoituivat matkan aikana. Perillä päätin hurauttaa ennen hämärää Euran Kauttuankoskelle, josta löytyi yksi koskikara, tosin valitettavan kaukana kuvattavaksi. 

Tämä kara tuli kuvattua jouluaattona Kotkan Kyminkartanon koskesta

Koskikara

Kautuankoskessa oli paljon jäätä. Kuvassa vanhan myllyn rakenteita.

Koska valoa vielä riitti päätin käydä katsomassa Harjavallan padon alapuolisen sulan. Sulasta löytyi vain yksi isokoskelo, mutta luontopolun loppupäästä löytyi valkoselkätikkapariskunta päivän viimeisillä valoilla.

2. ja 3. päivä olivatkin sitten säiden puolesta katastrofaaliset kun vettä vihmoi myrskytuulen mukana ja lumet hävisivät silmissä. 3. päivä oli pakko vähän tuulettua ja kierreltiin Ulvilassa Kokemäenjoen rantapolkuja etsien merkkejä majavasta. Lopulta niitä löytyikin, mutta ilmeisesti emme kuitenkaan ihan reviirin ydinalueelle löytäneet. Samalla rantakaistaleella oli myös runsaasti vesimyyrän kasoja ja jälkiä.

Majava oli nakertanut haapaa.

3. ja 4. päivän yönä tuli uutta lunta ja 4. päivä ajeltiin takaisin kotiin ilman ihmeempiä havaintoja. 5.1. Aamulla käväisin Keravan kartanon ruokinnalla, mutta odotettua fasaania ei irronnut. Keltasirkkuja ja viherpeippoja oli kuitenkin mukavasti. Päätettiin ulkoilla sitten oikein kunnolla kauniin päivän kunniaksi ja valittiin pääretkikohteeksi meille uusi paikka: Tuusulan Ruotsinkylän tutkimusmetsä. Paikalla on metsäntutkimuslaitoksen tutkimusalueita eli runsaasti erilaisia puulajeja ja monipuolista maastoa, sekä hyviä ulkoilureittejä. Metsätiaisia oli mukavasti ja pikkukäpylintuparvia nähtiin muutamakin. Pyy vislaili itsensä vuodariksi ja pari pyytä yllätettiin myös koivun norkkojen kimpusta. Toinen niistä jäi pyylle epätyypilliseen tapaan poseeraamaan kameralle.

Pyy poseeraa auringossa

Pyypaikalta jatkoimme matkaa kunnes tulimme suurten lehtikuusten tuntumaan. Täällä kuulimme reissun tavoitelajimme ensimmäisen kerran kun pähkinähakki naukaisi metsässä. Kuljimme sivupolkua suurten siperianpihtojen/serbiankuusten/sempramäntyjen alle. Siellä oli muutamia katkenneita puita ja asetimme mukana olleita maapähkinöitä yhdelle puulle. Ehdimme vain viiden emtrin päähän puusta kun ensimmäinen kahdesta hakista syöksyi siemenapajalle. Molemmat hakit kiskoivat kuvun täyteen siemeniä ja veivät syvemmälle metsään jemmaan. Ruotsinkylän tutkimusmetsä vaikutti erittäin mielenkiintoiselta retkikohteelta myös kevättä ajatellen.

Pähkinähakki metsän hämyssä pähkinäapajalla.

6.1. Arvottiin terkikohteeksi talvinen Seurasaari ja sen lukuisat ruokinnat. Mittari näytti kuitenkin yli kymmentä pakkasastetta jo toista päivää, joten joutsenet, sorsat, lokit yms. olivat häipyneet huudeilta.

Rannan jäämuodostelmia.

Rantajäitä Seurasaaressa

Retken päätavoite oli kuitenkin pähkinänakkeli, joten ei muuta kuin ruokintoja kiertämään. Seurasaari onnistuu kuitenkin aina yllättämään suurella koollaan ja ruokintoja tuntui olevan joka puolella, mutta lintuja melko vähän. Peruslajeja kuitenkin nähtiin.

Hippiäinen ruokinnalla.

Tämäkin reissu kääntyi kuitenkin reisulti positiivisen puollelle, kun varisparven ja närhen räkätys herätti epäilykset kanahaukasta tai vastaavasta. Erään ruokintapaikan yläpuolelta kuusesta löytyikin yllättäen huuhkaja. Oma arvioni on, että tämä on ehkä koiras. Huuhkaja torkkui iltapäiväauringossa ja variksetkin kyllästyivät siihen.

Huuhkaja jai viime vuodelta kokomaan näkemättä/kuulematta

Harvinaisen hyvässä kuvausasemassa ja ilmeisen hyvin ihmisiin tottunut, kun ei kuvaamisesta välittänyt yhtään.

Huuhkajalle riittää saaressa ainakin valtavasti oravia ruuaksi.

Paluumatkalla muutama tiainen kävi melko tuttavalliseksi ja päätettiin kokeilla uskaltavatko ne hakea pähkinöitä kädestä. Ekat sinitiaiset olivat rukkasella noin kolme selkuntia sen jälkeen kun käsi oli suoristunut.

Sinitiainen. Tästäkö Seurasaaren nimi? Seuraa löytää helposti...

Talitiainen

Kalalokkikin istui jäällä, joten yksi "merellinenkin" laji tuli.

 Nyt kun havaintorintamalla tuntui olevan putkipäällä niin lähdin vielä iltapäivällä Sipoonkorpeen tikat ja kanalinnut mielessä. Tarkistin kahdeksan tikkaa, mutta kaikki olivat käppäreitä. Kanalintujakaan ei näkynyt... Päätin etsiskellä vähän jälkiä ohuelta lumihangelta, mutta esim. pikkujyrsijät tuntuvat olevan täysin kateissa. Joulun välipäivinä löysin yhden uuden supikoiran pesän kun seurailin aamulla tuoreita jälkiä. Nyt jälkiä ei näkynyt, joten supikoirat lienevät talviunilla.

Surikoiran pesä sijaitsee melko kuvauksellisella paikalla kallion päällä olevan kiven alla.

 Toiset supikoiran jäljet löytyivät yllättäen paluumatkalla. Kaksi supikoiraa oli seuraillut polkulinjaa niille ominaiseen tapaan. Paikan lähellä on yksi pesä, jonka löysin syksyllä. Se vaikutti kuitenkin asumattomalta.

Pesäkolo on etelärinteessä ja sen edusta on puhdasta hiekkaa. Sade oli tiviistänyt hiekkaa eikä siinä näkynyt jälkiä. Asetin pesäkolon suulle heinän poikittain.

Joulukuussa ensilumien aikaan kävin uudestaan kololla, mutta heinä oli paikoillaa ja lumessa ei ollut jälkiä. Joko kolo on hylätty tai sitten sen asukas oli jo talviunilla.

Haminastakin löytyi syksyllä yksi uusi pesäkolo, joka oli kaivettu kahden kiven väliin. Epäilen, että siinä asustaa kettu.

Tämä oli mielenkiintoinen löytö jouluaattona. Kotkan Kyminkartanonkosken vanhojen myllyrakenteiden välissä oli kolo, josta tuli jonkin keskikokoisen eläimen jälkiä. Kuitenkin paikka on kosken takana, joten läheltä jälkiä ei päässyt tarkastelemaan. Kyseessa voisi kuitenkin ehkä olla esim. minkin pesä?

 Lopetin tänään Sipoonkorven kierroksen metsän siimeksessä sijaitsevalle niitylle, joka vaikuttaa todella otolliselta petolintupaikalta. Olen käynyt paikalla kymmenkunta kertaa ja löytänyt lähinnä kauriin jälkiä. Joskus tuolla voisi esim. hiiripöllö istua.

Metsäniitty

Loppuun vielä kuvamysteeri. Syksyllä ensimmäisten pakkasöiden jälkeen eräs pikkulampi Sipoonkorvessa oli saanut noin sentin jääkerroksen. Rannassa kävellessämme huomasimme, että jään alla liikkuu lukuisia 0,5 cm-2 cm mittaisia vaaleita otuksia. Alla kuva yhdestä. Oma arvaus, että tuo on jokin järvikatka, mutta laji ei ole vielä varmistunut.

Järvikatkako?