lauantai 16. tammikuuta 2016

Saukon jäljillä

Viime viikonloppuna tehtiin muutama luontoreissu, mutta kuvia kertyi vähänlaisesti. Tuusulan Ruotsinkylän tutkimusmetsä oli tyystin hiljainen ja vain töyhtötiaisesta tuli tällä kertaa vuodari. Pähkinähakeista ei näkynyt jälkeäkään. Sunnuntaina käytiin puolestaan Nuuksion Sorlammilla, jossa kuultiin pähkinähakki ja nähtiin pikkutikka. Matkalla nähtiin toki pari metsäkaurista ja lumijälki löydettiin mm. valkohäntäkauriista, metsäkauriista, myyristä ja metsäjäniksestä. Loppumatkan liito-oravapaikalla löydettiin papanoita eli paikka on ollut asuttuna ainakin jo 3-4 vuotta. Talvisessa metsässä kävely oli toki superia!
Liito-oravan papanoita jäätyneenä jättihaavan runkoon.
Metsän jää- ja lumipeitettä
Eräässä vanhassa linnunpöntössäni oli pesätarpeita suuaukon alareunaan asti. 
Viikolla töissä kuulin juttua Lahdessa eräässä työpaikan läheisessä sulassa puljanneesta saukosta. Tuotahan piti yrittää lähteä perjantaina ruokatunnilla bongaamaan muutaman työkaverin kanssa. Kuulemma paikalla oli pyörinyt myös minkki, joka oli napsinut sorsia ruoakseen yhden päivävauhdilla. Ihmettelimme vajaa tunnin Vesijärveen laskevan puron suualueen sulaa, mutta saukkoa tai minkkiä ei näkynyt. Sorsia oli paikalla noin 50 ja ne olivat melko levottomia. Lumijälkeäkään ei nisäkkäistä löytynyt, koska sorsat olivat tallustelleet sulan reunat mössöksi.

Edelleen saukko mielessä päätettiin tänä aamuna käydä katsastamassa Vanhankaupunginkoski. Heti rantaan päästyämme totesimme, että saukon jälkiä näkyy ja niitä on paljon! monet vieläpä aivan tuoreita, koska ne näkyivät selvästi huurteessa ja ohuessa sataneessa lumihötössä.
Koskien yläpuoliset puut olivat saaneet jääkuorrutuksen
Vanhankaupunginkoskien sokkeloita. Saukolle löytyy runsaasti sulaa ja jääkannen alaisia käytäviä.
Saukon jälkiä
Näissä kuvissa erottuu hyvin näätäeläimille tyypilliset 5 etuvarvasta. (Saukon jälkiä)
Saukon jälkiä näkyi joka puolella kosken ympäristössä.
Näimme pari tikliä vuodariksi kun ne pyrähtivät hetkeksi rantapensaaseen. Rantatörmällä oli myös runsaasti rotan jälkiä. Rotta oli hyppinyt ja jättänyt parijälkeä, jota koristi pitkän hännän vetämä viiva.
Rotan jälkiä
Sulan pohjoisreunalla löytyi iloksemme koskikara, joka sukelteli korennontoukkia aivan edessämme.
Koskikara
Koskikara
Koskikara
Koskikara
Kiertelimme alueella reilun tunnin mutta saukkoa ei näkynyt. Päätin iltapäivällä tehdä vielä toisen reissun nyt kun taklviretkeilyn makuun oli päässyt. Suuntasin katsomaan Lemmenlaakson sulia.
Lemmenlaaksossa sai kulkea kuin satumetsässä konsaan
Joki oli kauttaaltaan jäässä. Joen pintaa risteili jäniksen ja ketun jälkiä.
Tässä on normaalisti koski. Täälläkin oli mahdolliset saukon jäljet hangessa, mutta ihan varma en asiasta ole, kun en päässyt kovin lähelle tarkistamaan asiaa.
Talventörröttäjä
Viimeisetkin sulat olivat saaneet jääkannen. Joku oli käynyt tarkistamassa olisiko tästä vielä päässyt jääkannen alle.
Pellon reunan kelokuusista kuului taas napautusta ja aloin etsiskellä pohjantikkaa, koska tässä olin sen useasti nähnyt. Yllätys oli melkoinen kun naputtelija olikin valkoselkätikka!

Naaras valkoselkätikka
Vasetia kuvatessa ihmettelin ylhäältä tippuvaa mujua. Siellä oli yksinäinen urpiainen lepän käpyjen kimpussa.
Paluumatkalla perus-perus pohjantikka paikalla oli taas koiras pohjantikka.
pohjantikka
Ponu on mieltynyt näihin kelokuusiin. Se on ollut naputtelemassa niitä jo syksystä asti ja olen nähnyt sen tässä noin joka toisella käynnillä.
Pohjantikka
Todella mukava luontopäivä taas takana ja illan kruunaa hiihtolenkki. Saukon näkeminen alkaa pikkuhiljaa muodostua missioksi!


4 kommenttia:

  1. Miten voit tunnistaa nuo urpiaiset jne... Itse kävelin 3km metsässä eikä näkynyt eikä kuulunut mitään linnuista😟

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista. Kyllähän siinä aikaa menee opetellessa ja melkein joka reissulla jää jotain tunnistamatta. Aina jotain uutta kuitenkin oppii. Talvella jos näkee pikkulinnun, joka ruokailee selkä alaspäin, voi se olla oikeastaan vain sini- tai kuusitiainen, vihervarpunen tai urpiainen. Kuvan linnun kirjava selkä kertoo heti, että tiainen se ei ole. Vihervarpunen ja urpiainen ovat melko samanlaisia, mutta koska kuvan lintu on valko-ruskea, eikä kelta-vihreä on se urpiainen. En minäkään talvisessa metsässä moneen lintuun törmää kun linnut ovat niin hiljaisia. Tänään 1,5 h kävely metsässä tuotti vain pikkutikan ja kaksi töyhtötiaista.

    VastaaPoista
  3. Pilkillö Tamppereen Teiskossa ja unohtomaton kokemus, SAUKKO nousee virtaavan salmen uhkusta ylös 30cm hauki suussa ja jää syömään kalaa. Tapahttuma jätti kalastuksen sikseen lumoutuneena katselijana. Saukko nautti lounaastaan puoleltapäivin vartin verran ja katosi luontoon. Olen luontoa suojeleva metsästäjä enkä milloinkaan ampuisi näitä kauniita eläimiä. Litma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno tarina. Olen kateellinen. No ehkä samanlaista tapahtumaa pääsee vielä joskus todistamaan. Toivottavasti olisi jatkossa hyviä jäätalvia niin tällaisten tapahtumien näkeminen olisi helpompaa.

      Poista