Viikonloppuna oli mukavaa pikku pakkasta ja aurinkoa. Lauantain ja sunnuntain agendaksi muodostui molemmille päiville Vanhankaupunginlahti aamupäivä ja metsään iltapäiväksi. Lauantaina aloitettiin Vanhankaupunginkoskelta, jossa oli tällä kertaa mukavasti saukon jälkiä näkyvillä. Myös minkin jälkiä näkyi, samoilla paikoilla, kuin edelliskerralla.
 |
| Saukon jälkiä |
 |
| Saukko hengaillut kivellä |
 |
| Munkin jälkiä |
Jatkettiin Pornaistenniemeen ja Lammassaaren pitkoksille. Pornaistennimessä koiras pikkutikka nakutteli vuodariksi.
 |
| pikkutikka |
Pitkoksilla kuulin palokärjen ääntä lahden yltä ja sillähän olikin kanahaukka perässä. Vaivoin palokärki sai väisteltyä kanahaukan ja pääsi Keinumäen metsään. Haukka jäi voimalinjalle istumaan. Viiksitimaleita ei ruovikossa kuulunut ja ruokinnallakin perus lintuja.
 |
| Keltasirkku |
Vajaan kymmenen tiklin parvi toki ilahdutti. Löysimme toisesta voimapylväästä kanahaukan joka huuteli aktiivisesti. Metsästä pyrähti esiin sen kaveri ja yhdessä ne tekivät hetken soidinlentoa.
 |
| Kanahaukka |
 |
| Kanahaukka |
Iltapäivällä menin Lemmenlaaksoon ja kiersin nyt käytännössä koko alueen. Tikkojen osalta oli edelleen hiljaista ja vain muutama käpytikka löytyi. Joki oli pääosin jäässä ja jäällä näkyi lähinnä jäniksen ja ketun jälkiä.
Tänään aamulla menimme Keinumäen ja Hakalanniemen puolelle Viikissä. Viikin puhdistamon sulassa oli kolme tavia sinisorsien kanssa. Jälleen palokärki kierteli ja huomattiin kaksi kanahaukka väijyssä.
 |
| Kanahaukka |
 |
| Kanahaukka |
Timaleita ei tälläkään puolella kuulunut, mutta kanahaukat astuivat taas kuvaan kun yksi yritti pyydästää oravaa Hakalan ruokinnalta. Se jopa hyppi epäonnisen iskun jälkeen oksia pitkin oravan perässä kuusessa. Paluumatkalla puhdistamolla kaikki varislinnut olivat ilmassa ja nuoret harmaalokit lensivät merelle. Syy selvisi kun kanahaukka oli iskenyt yhden lokeista. Se oli tippunut lokin kanssa veteen ja uinut lokki jaloissa rantaan. Se ei kuitenkaan jaksanut nostaa sitä siitä.
 |
| Kanahaukka ja harmaalokki |
Iltapäivällä teinkin sitten kunnon metsäretken. GPS:n mukaan reitti oli reilut 6 kilometriä ja se suurimmaksi osaksi umpihangessa kaatuneiden runkojen yli hyppien. Suuntasin Rörstrandin suojelumetsään Sipoon ja Järvenpään rajamailla. Kuljin pelipaikoille sähkölinjaa pitkin ja siirryin siitä metäsn puolelle. Kuljin pääasiassa kosteapohjaista syvennystä pitkin ja tavoitteena oli etsiskellä pohjantikkoja. Jälkiä niistä olikin todella paljon noin kilometrin matkalla.
 |
| Suuri osa puista on pystyyn kuolleita. |
 |
| Pohjantikka suorittanut pintakuorinnan. |
Metsän tikka saldoksi jäi lopulta 7 käpytikkaa ja palokärki. Ponut pysyivät piilossa. Pyy sentään pyrähti jaloista suon laitamilta ja kallion harjalla kiemurteli teeren jälkiä. Ketun ja metsäjäniksen jälkiä oli niinikään runsaasti. Mielenkiintoisin jälki oli valitettavasti hiukan liian vanha ja siihen oli satanut viime yönä kevyt lumikerros päälle tehden tarkemman analyysin mahdottomaksi. Jälkijono kulki suoraan ja määrätietoisesti metsässä, askeleen koko ja pituus viittaisivat vahvasti ilvekseen. Paikalta löytyi myös todennäköisiä näädän jälkiä mutta nekin olivat hiukan turhan vanhoja.
 |
| Jäljen pituus noin 9 cm, ja vasemman jalan jälkien väli noin 120 cm. Jos tämä ei ole ilves niin mikä? |
