maanantai 2. tammikuuta 2017

2017 sähäkkä aloitus

2016 loppuvuotena ehti retkeilemään melko vähän ja reilut plusasteet ja pimeys eivät tähän kauheasti houkuttaneetkaan. Kuitenkin hyviä havaintoja olivat mm. 23.12. Haminassa piekana, 27.12. Porissa mustavaris ja 28.12 Harjavallasta löytämäni varpuspöllö. Näistä kuvat ovat toisella koneella ja laittelen niitä tänne vähän myöhemmin.

1.1. Olin päättänyt retkeillä tiukasti koko valoisan ajan. 31.12. tein pohjustusretken Haltialaan, mutta sieltä ei löytynyt kuin ihan peruslintuja. Lemmenlaaksossakin oli täydellinen tikkatyhjiö ja arvelin Järvenpään viitatiaisen olevan kateissa. Rakettien jo paukkuessa päätin tehdä reitin Viikki-Keravan myllynummi-Tuusulajärvi-Järvenpään Kaakkolan ruokinta-Keravan kartano.

Aamulla lämpötila oli pakkasen puolella ja ilma mukavan kirkas. Pihasta ja autosta tuli jo muutamia peruslajeja ja Viikissä yritin ensin timaleita, mutta niitä ei kuulunut. Yksinäinen telkkä sukelteli puhdistamon pienessä sulassa. Ns. "vesipäästäisoja" oli sulanut ja jonkun päästäisne ääntä kuuluikin. Samalta paikalta löytyi pari metsäkaurista niiden vakio mestalta. Samalla peukaloinen rätisi kosteikon pajukoissa. Jatkoin Hakalanniemen ruokinnalle, josta tulikin hömö- ja kuusitiainen, punatulkku, vihervarpunen, punarinta, korppi, orava ja kaksi metäsmyyrää. Myös keinumäen ruokinalla oli kaksi metsämyyrää! Niitä tuntui olevan kivasti liikkeellä näin aamuhämärissä ennen lenkkeilijöidne tuloa.
Hömötiainen oli positiivinen yllätys.

Metsämyyrä

Metsämyyrä

Punarinta
Punatulkku piipahti lähileppään kun yritin kuunella timaleita Hakalanniemen tornissa
jatkoin purolahteen, jossa bongasin isolepinkäisen. Muuten paikalla oli aika hiljaista.
Isolepinkäinen
Mölylän riistapellolta lehahti lentoon 3 närheä ja kuusikosta löytyi hippiäinen. E yhytti käsittämättömästi pellon reunapuista melko kaukana polusta varpuspöllön! Jo toinen sponde varpuspöllö muutaman päivän siään.
Tiukka tuijotus
Varpuspöllö
 Palailimme takaisin autolle, mutta uudet lajit rajoittuivat urpiaiseen. Poikkesin nopeasti kotona syömässä, mutta pihapirin tilhiparvesta ei kuulunut pihaustakaan. Sen sijaan varpunen ja viherpeippo löytyivät ikkunasta. Pikku paussin jälkeen ajoin Keravan Myllynummen teollisuusalueella bongaamaan alueella talvehtivia piekanoja. Piekana lensikin aivan auton editse jo enne kuin edes pääsin pelipaikoille. Myös suurehko urpiaisparvi kierteli alueella.

Tuusulajärven pysähdys jäi väliin kun se näytti olevan tiukasti jäässä ja retkiluistelijoiden kansoittama. Näin ollen jatkoin suoraan Kaakkolan ruokinnalle napaten matkalla pinnan keltasirkusta. Heti ruokinnalle päästyäni viitatiainen ilmestyi syömään. Nyt sen määrittäminen otti tosin huomattavatsi enemmän aikaan kun se ei pitänyt ääntä juuri lainkaan.
Viitatiainen
Pahimmat puutteet olivat toistaiseksi metäslajeissa joten päätin käydä vielä kiertämässä koko Lemmenlaakson reitin. Aurinko oli jo melko matalalla joten laaksossa oli aika hämärää. Töyhtötiainen ja puukiipijä löytyivät suunnilleen tutusta paikasta, mutta pyytä ei näkynyt. Myöskin tikkarintamalla oli edelleen hiljaista. Ainoastaan käpytikka löytyi. Palokärjestä oli tosin merkkejä näkyvissä.

Laskin, että päivän tulos oli 28 joka on myös 1.1. enkkani vuodelta 2012. Nyt oli tsäänssi pistää paremmaksi ja kun tilhiä ei edelleenkään näkynyt niin kävin vielä tsekkaamassa yöpymään siirtymässä olleet pulut Keravan rautatieasemalta. Näin ollen omalla suoritustasollani melko kelvollinen tulos kun vielä vesilinnut puuttuivat lähes tyystin merenlahtien jäädyttyä.

2.1. Vein auton iltapäivällä huoltoon ja päätin sillä aikaa tehdä pienen kävelyn Tuusulan jokipuistossa. Tuusulajärvi laksee pienenä jokena mutkitellen Tuusulan keskustan tuntumassa. Nyt näin jo kotipihassa tilhet ja toisen tilhiparven Tuusulan keskustassa. Kävelin jokivartta ja pienen sillan kohdalla oli noin 10 sinisorsaa ja niiden joukossa yksi tavi.
Tavi
Tiesin, että alueella oli myös koskikaroja, mutta niitä ei tullut löytyvän millään vaikka nuohosin joenrantoja melko tarkkaan. Lähdin rivakasti kävellen jo paluumatkalle kun näin jonkun mustan liikahtavan vastarannalla. Mustarastas ajattelin ja meinasin jo jatkaa matkaa, mutta jostain syystä se ei tullut esille uudestaan mustarastaille tyypilliseen tapaan. Voisiko se olla koskikara ajattelin ja nostin kiikarit silmille. Hemmetti. Sehän on joku talttahammas. Rotta tai vesimyyrä. Ja se tuijottaa minua paikallaan pajun juurakossa. Kamera esiin ja tarkennus. Minkki!
Tuijotus
Otin muutaman askeleen ja sillä aikaa minkki loikkasi kepeästi metrin päähän ja hävisi rantatörmään. Onneksi lunta oli jo vähän. Haravoin törmää kiikareilla kunnes näin pinkin kuonon rinteessä.
Paikallan oleva minkki sulautuu lähes täydellisesti rantatörmään
Minkki
 Siellä se tuijotti minua aivan paikallaan. En saanut selvää oliko sillä siinä jokin kolo jonka suulle se jäi. Kuvaillessani minkkia kaksi sorsaa ui aivan eteeni pullumielessä. Ajattelin, että kohta tulee ruumiita, mutta ilmeisesti läsnäoloni vaivasi minkkiä sen verran, että se tyytyi tuijottamaan metrin päästä sen edestä lipuneita sorsia.

Minkki tuijottaa ohilipuvia sorsia.
Nyt olin jo vähän myöhässä korjaamolta, joten palailin rivakkaa vauhtia ja onnistuin vielä näkemään matkalla sen koskikarankin!
Koskikara

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti