Sunnuntaina 5.3. päästiin iltapäivällä Pallastuntureille, jossa oli tarkoitus viettää neljä päivää hiihdelleen. Kittilä-Pallas ajomatkalla ei nähty oikeastaan mitään komeita maisemia lukuunottamatta. Levillä 3 harakkaa olivat ainoat nähdyt linnut.
 |
| Näkymä hotellihuoneen ikkunasta |
Tykkylunta ei ollut puissa oikeastaan yhtään johtuen talven todella kovista tuulista. Muuten lunta oli noin metrin verran. Päätettiin illalla hiihdellä vielä Palkaskeron ja Pyhäkeron väliseen kuruun. Osin hangen pinta oli jäässä ja kantoi hyvin suksia. Muutamin kohdin meno oli vähän upottavampaa.
 |
| Auringonlasku tunturissa |
 |
| Näkymää etelän suuntaan |
Huoneemme ikkuna oli tällä kertaa pohjoisen puolella, mikä osoittautui
hyväksi jutuksi revontulien kannalta. Kaikkina kolmena kirkkaana iltana
heti auringon laskettua taivaalle lävähti komeat revontulikaaret.
Samalla tuli vähän kuvattua tähtikuvioita, koska valosaasteesta ei ollut
haittaa.
 |
| Otava ja himmeitä revontulia |
 |
| Pallas hotelli ja yläpuolella loistava orionin tähtikuvio |
 |
| Revontulikaari nousee Palkaskeron takaa |
 |
| Laukukerolta nouseva revontulivyö |
 |
| Venus kuvan kirkas pallo. Mars siitä vasemmalle ja ylös. |
Sunnuntai-illan hiihtelyn pohjalta tuntui siltä, että avotunturissa ei
ole lintuja eikä näe lumijälkiä, joten päätettiin suunnata hiihtäen alas
metsään. Alkumatka sujuikin mukavasti alamäessä. Matkalla kuulin
lapintiaisen, joka lennähtikin viereiseen kalliomäntyyn. Minulla oli
pikkuobjektiivi kiinni ja lintu ehti hävitä objektiivin vaihdon aikana,
joten kuvat jäi lapintintistä saamatta. Tämä jäikin reissun ainoaksi
lapintiaiseksi.
Hangessa näkyi kivasti jälkiä. Koko reissun aikana voisi todeta talvisesta nisäkkäiden esiintymisestä seuraavaa: Metsäjäniksen jälkiä näkyi todella paljon sekä metsässä, että tunturikoivikossa. Kärpän jälkiä oli niin ikään paljon molemmissa biotoopeissa. Metsävyöhykkeellä oli kohtalaisen paljon näädän jälkiä. Lumikon jälkiä näkyi muutamissa paikoissa samoin kuin metsämyyrän jälkiä. Oravan ja poron jälkiä ei näkynyt olleenkaan.
 |
| Kärpän jälkiä |
 |
| Talvista metsää |
Hiihtelimme melkein koko matkan tiukassa alamäessä Mäntyrovan autiotuvalle. Kävimme paikalla viimeksi 2014 kesällä ja täytyy sanoa, että suksilla matka oli melkoisen paljon helpompi. Virittelimme tulia pihalla, kun yläpuolelta männystä kuului erikoinen naukaisu. Kuukkeli oli ilmestynyt tyhjästä hoputtamaan ruoanlaittoamme. Paistelimme makkaraa ja melko iso osa eväistämme hävisi kuukkelien kuljettamana lähipuiden oksankoloihin ja naavapalloihin. Parhaillaan kuukkeleita oli 5 yhtäaikaa näkyvissä.
 |
| Kuukkeli |
Aterian jälkeen lähdimme hiihtelemään ylöspäin rinnettä. Melko pian huomasimme ladun varressa kaksi pohjantikkaa. Kuulimme lisäksi myös kaksi rummuttavaa pohjantikkaa.
 |
| Pohjantikka |
Suon laiteessa ennen avotunturia pääsimme vielä kuvaamaan hiiripöllöä.
 |
| Hiiripöllö |
Iltapäivällä päätimme tehdä toisen retken alemmas tuntureilta katsomaan olisiko lintulajisto samanlaista kuin aamun retkellä. Ajoimme ensin Kutunivaan katsomaan talvehtivia joutsenia ja koskikaroja. Kutunva on pieni koski joka laskee Jerisjärvestä. Koskikaroja oli paikalla 6 samoin kuin joutseniakin.
 |
| Laulujoutsenia |
 |
| Koskikara |
 |
| Koskikara |
Jatkoimme tästä Muonion ja Kittilän rajalle Jerisjärven rantaan Koivarovalle, josta hiihdimme edes takaisin Keimiöjärvelle. Matkalla nähtiin kaksi punatulkkua, kuultiin yksi hötiainen ja Jeriksen rannalla hiiripöllö auringon laskun väreissä. Tällä välillä lumijälkiä näkyi vähemmän kuin Mäntyrovan reitillä.
 |
| Hiiripöllö |
Paluumatkalla Piimäjänkän kohdalla nähtiin kuusen latvassa päivän kolmas hiiripöllö.
Illalla olikin reissun komeimmat revontulet, joissa näkyi myös punaista väriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti