Porkkala ja jalohaikara

Sunnuntaina ajeltiin aamulla Porkkalaan ja matkan edetessä sumukin hälveni. Nähtiin komea valkohäntäkauris keskellä tietä menomatkalla. Perillä oli melko tyyntä ja lokkien huuto täytti ilman. Kärjessä kuultiin, että viimevuotiseen tapaan paikalla oli ollut kyhmyhaahka juuri ennen tuloamme. Meri oli kuitenkin melkoisen täynnä alleja ja haahkoja, joten kyhmyhaahkan etsintä oli lähes mahdotonta. Vuodareita ropisi mukavasti mm. 1 pilkkasiipi, kuikka, 2 muuttavaa kulorastastasta, pieniä hanhiparvia, joissa mukana tundrahanhia, niittykirvinen, tukkakoskeloita pyöri kärjen edustalla ja merimetsojakin näkyi. Paras laji lienee kuitenkin arvokkaasti mereltä saapunut piekana. Myös merikotka ja varpushaukka täydensivät petolinturintamaa.

Paluumatkalla katsottiin lintuhavikset ja yritettiin ensin Suomenojalla ollutta mustaleppälintua laihoin tuloksin. Elfvikillä jalohaikara oli paikalla kovassa tuulessa. Samalla myös lapasorsasta ja muuttavista kurjista tuli vuodarit. Juotiin kahvit Elfvikillä ja siellä oli tieto, että Laajalahden rannoilla ja jäällä oli nähty 7.3. ahma. Siinä olis kohtalaisen kova havainto ollut.

Jalohaikara sukimassa itseään

Sorsia

Aamulla kiersin Suomenojan altaat. Päivä oli kostea, pilvinen ja tyyni. Ensimmäisessä altaassa oli runsaasti punasotkia ja muutamia nokikanoja, tukkasotkia ja heinäsorsia.

Punasotka

Toisesta altaasta löytyi harmaasorsa pari, kyhmyjoutsen ja useita nokikanoja. Kesken kiikaroinnin taivaalle ilmestyi pieni sorsa, joka osoittautui koiras heinätaviksi! Heinätavi tipahti altaalle ja naristeli aktiivisesti. (Ääni muistuttaa kammanpiikkien raapaisua).

Heinätavi

Erään ojan reunalta löysin vielä nukkuvan tavin heinärosien joukosta. Jatkoin matkaa Laajalahdelle, mutta sumu tiivistyi ja kun pääsin torniin, oli näkyvyys jo melko heikko. Onneksi pienen odottelun jälkeen välillä sumu aina hälveni ja välillä sakeni. Myös vettä tihkutti, mutta lintuja oli paljon paikallisena.

Lietteellä piipersi tylli useiden töyhtöhyyppien seurassa ja taveja oli useampia pareja. Lahdella oli paljon mm. uiveloita, isokoskeloita, haapanoita ja heinäsorsia. Myös ensimmäiset silkkiuikut olivat saapuneet. Lisäksi näkyi kanadanhanhia ja merihanhia. Pikkulinturintamalla oli hiljaisempaa, mutta yllättäen jostain kuului västäräkin ääntä ja yksinäinen västikkä tipahti sumusta lietteelle ja jatkoi saman tien matkaa itään. Ennen lähtöä huomasin vielä hyyddiä solakamman kahlaajan juoksevan lietteellä ja kun sain sen kaukoputkeen osoittautui se vuoden ensimmäiseksi taivaanvuoheksi. Näin viime vuonna ensimmäisen västäräkin, harmaasorsan ja taivaanvuohen täsmälleen samana päivänä eli 28.3. Silkkiuikun ja heinätavin myötä maaliskuussa (vuodet yhteensä) näkemieni lintulajien määrä nousi tasaan sataan.

16.3. Pöllöretki Lappeenrannassa
Käytiin 16.3. jo perinteeksi muodostuneella pöllöretkellä Lappeenrannassa itärajan peltoaukeilta. Ilta oli kirkas ja tyyni ja lämpötila nollan tuntumassa. Aloitimme Konnunsuon lintutornista auringon laskettua. Tähtitaivas oli valtavan hyvin näkyvissä ja taivaankannen halkaisi upea tulipallo, joka oli näkynyt myös etelärannikkoa myöten. Normaaliin tähdenlentoon verrattuna tulipallo oli valtavan kirkas, liekehtivä, muutaman sekuntin kestoinen ilmiö.

Konnunsuolta jatkettiin Penttilään rajavyöhykekylttien viereen. Ko. paikalla oli viime vuonna äänessä useampi viirupöllö, sarvipöllö, helmipöllö ja mahdollinen lapinpöllö. Tällä kertaa ainoastaan yksi helmipöllö puputti aktiivisesti metsässä. Hyvä alku reissulle kuitenkin. Seuraavaksi suunnattiin tämän kevään pöllöparatiisia eli Kuurmanpoihjaa kohden. Matkalla pysähdyttiin muutamaan otteeseen ja nähtiin mm. metsäjäniksiä. Yhdellä pysähdyksellä hävisin oluen kun lyötiin autossa vetoa kuuluuko seuraavalla pysähdyksellä huuhkaja. Hetki autosta nousun jälkeen jostain metsän pimeydestä kuului jylhä HUUU.

Kuurmanpohjassa ensimmäiselle pysähdykselle kuului kolme helmipöllö. Kaikkiaan alueella oli ainakin neljä helmipöllö ja jokin niistä kuului käytännössä joka pysähdykselle. Loppumetreillä jälleen rajavyöhykkeen tuntumassa pienen odottelun jälkeen kuului komea viirupöllö huhuilu. Tämän jälkeen viirupöllö toisti useaan kertaan erikoisesti UH-UH-UH -sarjan.

Päätettiin lopuksi vielä kokeilla Joutsenon Haukilahdessa ollutta lehtopöllöä. Tuuli alkoi pikkuhiljaa voimistua ja oikeaa paikkaa ei meinannut löytyä. Lopulta paikka kuitenkin löytyi ja jostain Saimaan suunnasta kuului tasaisella syötöllä lehtopöllön viheltelyä. Lappeenrannassa yritettiin vielä yhtä huuhkajaa paluumatkalla, mutta sitä ei nähty eikä kuultu. Kuitenkin loistava peräti neljän pöllölajin reissu.

21.3. Viikonloppu meni Turussa museoita kierrellen. Vanha luonnontieteellinen museo oli mielenkiintoinen, mutta vielä mielenkiintoisempi näky odotti sen ulkopuolella. Siinä oli pieni ruokinta, jossa hääri viherpeippoja ja tiaisia. Kaiken yli kuului lähikuusesta läpitunkevä sivaltava tiksutus. Samaa ääntä kuului myös muista lähipuista. Emme millään saaneet lintuja näkyviin, mutta lopulta yksi löytyi männystä. Komea nokkavarpunen! Edellisestä havainnosta olikin ehtinyt vierähtää 15 vuotta. Ruokinnalla oli äänistä päätellen myös peippo ja jörripeippo, mutta onnistuin molemmat mähertämään, kun yritin etsiä nokkavarpusta näkösälle. Lintu oli kyllä yllättävän iso ja todella taitava pysymään pois näkyvistä vaikka äänen suunnan kuuli hyvin.

Sunnuntaina käytiin Turun Ruissalossa ihmettelemässä lehtimetsävyöhykkeen kasvillisuutta. Tuuli oli melko kylmä. Nähtiin kuitenkin pari valkoposkihanhea, pari pikkutikkaa ja merikotka. Matkalla pellot olivat jo aivan rutikuivan näköisiä ja ainoastaan yksi metsähanhiparvi ja pari hiirihaukkaa nähtiin. Tämän viikon parhaita havaintoja ovat olleet harmaapäätikka Tuusulan Halosenniemessä ja Jouhisorsa Viikissä. Muutto ei oikein tunnu etenevän huonojen tuulensuuntien takia.

Pikkutikka Turun Ruissalossa

Ruissalossa oli paljon komeita tammia.

Isolokki!

Tänään oli reippaasti aamulla Viikissa samaan aikaan nousevan auringon kanssa. Pakkasta oli auton mittarin mukaan kuusi astetta ja kanadanhanhi/merihanhi parvikin vasta heiräilemässä.

Hanhia Viikin pelloilla

Tikliä on saapunut todella paljon ja laskin kävelymatkalla Hakalan tornille jopa 30 tikliä pikku parvissa. Muita kulkijoita ei vielä näkynyt, mutta kahdet märät supikoiran tassunjäljet risteilivät polulla. Yöpakkanen oli vetäissyt rannat jäähän ja tornin lähettyvillä näkyi vain kaksi laulujoutsenta ja yksi töyhtöhyyppä. Uuttukyyhkyjä suihki edes taas jatkuvasti, mutta yhtään sepelkyyhkyä ei sekaan mahtunut.

Laulujoutsenet lähes täysin jäätyneellä Purolahdella.

Katselin lähes heti torniin päästyäni kaukoputkella Kulosaaren sillan suuntaan ja taas aallonmurtajalla kökötti suuri vaalea lokki, joka nyt näkyi torstaita selvemmin kun väreily ei vielä haitannut. Lokki nousi kertaalleen lentoon ja hävisi läheisen niemen taakse, mutta en saanut edelleenkään keskeisiä tuntomerkkejä varmistettua, vaikka samalla paikalla pyörineet perus meri- ja harmaalokit oli helppo määrittää. Pian lokki palasi vakipaikalleen ja istui siinä ainakin tunnin verran.
Kesken lokin tuijottelun havahduin jäisiltä lietteiltä kuuluvaan tyllin ääneen. Jotain vikaa äänessä oli, mutta silti se kuulosti erehdyttävästi tylliltä. Lintua ei tosin löytynyt mistään. Lopulta syyllinen löytyi kun isolepinkäinen nökötti pajukossa ja piti tyllimäistä ääntä! Käänsin putken uudestaan lokkiin ja se oli hävinnyt, vaikka vielä minuutti sitten se oli paikalla. Nopea kiikarointi ja löysin sopivan lokin lentämässä kohti nyt paljon lähempänä. Lokki teki pari kierrosta jään pinnalla ja puhtaan valkoiset siivenkärjet näkyivät nyt hyvin. Pian lokki lensi kuitenkin takaisin aallonmurtajalle, josta porukkaa kävi sitä bongaamassa. Minulle tämän vuoden ensimmäinen elis odotetusta lajista eli isolokista! Niitä on joka talvi pyörinyt pääkaupunkiseudun merialueilla.

Isolokki näkyi Kulosaarensillan aallonmurtajalla kokovalkoisena. Ainoastaan nokassa erottui tummaa. Kuvan laatu välitettavan huono, kun etäisyyttä on lähes 3 km.

Hienosta säästä huolimatta muutto oli lähes nollassa. Pari kiurua toki muutti ja useita suuria vihervarpusparvia. Lisäksi sain vuodarin yksinäisestä urpiaisesta ja ruovikossa liikkuneesta pajusirkusta. Kanahaukka ajoi taas harmaahaikarat lentoon ja jäi niiden pesimäluodolle kytistämään. Lisäksi mainittavaa oli kuuden uivelon parvi jään reunassa.

Isolepinkäinen

Eilen työpäivän jälkeen ehdin käväistä Viikissä, jossa pellolla oli jo useampi kymmentä kanadanhanhea ja muutama merihanhi. Samassa porukassa oli neljä töyhtöhyyppää. Hakalan tornilta vuodariksi tuli uivelo (2kpl) ja harmaahaikara (6kpl). Pitkään tähyiltiin Kulosaaren sillalle, jossa aallonmurtajan päässä istui kuulemma isolokki. Jokin suuri vaalea lokki siellä jököttikin pitkään, mutta 3 km matka oli vähän liikaa linnun varmistamiseksi.
Viereisessä puussä istui isolepinkäinen ja kanahaukka kävi odottamassa sorsia sulalle.

Isolepinkäinen oli poiminut jostain kevään ekan sisiliskon vähän ennen kuin saavuin tornille

Kanahaukka odottelee sorsia.

Tänään pihassa oli ensimmäinen leskenlehti.

Sumua

Tänään aamulla kävin katsomassa mikä tilanne Viikin pelloilla ja rannassa on. Sumu oli melkoisen kovaa eikä hälventynyt vaikka tuulikin puhalsi melko navakasti. Pelloilla pyöri noin 20 räkättirastasta ja kanahaukka. Hyyppiä olisi kuulemma ollut pellon toisella laidalla, mutta en viitsinyt niitä lähteä bongaamaan, koska tie oli osittain veden vallassa. Rantametsässä mainittavimmat linnut olivat tiklejä. Meri oli yhä jäässä, mutta jää näytti siltä että se sulaa kyllä lähi viikkoina, jos ei peräti lähi päivinä. Sulaakin oli jo ilmestunyt puronsuulle ja siinä uiskenteli pari telkkää ja kaksi laulujoutsenta, joista tuli reissun ainoa vuodari.

Kevään tuloa odotellessa

Toissa viikonloppuna käväistiin tarkistamassa eräs pesäköloista, mutta märkä räntäsade piti eläimet ja linnut piiloissaan. Joku oli kuitenkin levittänyt runsaasti uutta hiekkaan lumen päälle eli joku on ollut lämpiminä päivinä hereillä. Ihan tuoreita jälkiä ei kylläkään näkynyt.

Kevätsiivouksen jälkiä

Lauantaina ajeltiin Mäntsälän Kotojärven laavulle. Kotojärvi on hyvin kostea suo, joka on luonnonsuojelualuetta. Hiekkatie parkkipaikalle oli melko kelirikkoisessa kunnossa, mutta onneksi autossa oli maavaraa riittävästi. Perillä laavun vieressä oli ruokintapaikka ja useita läskinpaloja tikoille. Paikalla hääri vihervarpusia, pikkukäpylintuja ja tiaisia. Lisäksi käpytikka parsikunta naputteli lähipuita. Yritin matkia harmaapäätikkaa, joita alueella pitäisi liikuskella. Samoin tein jostain suon takaa lensi palokärki paikalle kovasti huudellen. Söimme laavulla eväät, koska suolle ei enää ollut menemistä (vettä runsaasti joka puolella). Lopulta päätimme jatkaa matkaa. Juuri kun lähdimme liikkeelle kapsahti jostain tikka, joka ajoi käpytikan tiehensä. Tikka oli odottamamme harmaapäätikka, mutta emme ehtineet ottaa kuvaa siitä, koska se katosi nopeasti takaisin rantametsään. Autolle päästyämme harmaapäätikan kuikutus kuului metsästä useampaan otteeseen.

Sunnuntaiaamuna kävin taas Sipoonkorvessa, mutta en ollut katsonut säätiedotuksia ja pian alkoikin tasainen sade ja aamulla hyvin äänessä olleet linnut hiljenivät. Istuin syömään eväitä, kun yläpuolelta kuusesta alkoi kuulua naputusta. Pohjantikka naaras oli etsimässä ruokaa kuusen oksistosta. Tämä oli vasta ensimmäinen pohjantikka tältä paikalta, vaikka sopivaa maastoa on runsaasti.

Pohjantikka

 Iltapäivällä kävimme vielä kauppareissun yhteydessä ihmettelemässä sulia Viikin peltoja. Ensimmäinen muuttolintukin näkyi kun uuttukyyhky lensi rantalehdossa. Lisäksi pellolla pyöri pieni räkättirastasparvi, kanahaukka ja pari sataa tilheä.

Tilhi peltolintuna

Ehkä ensi viikonlopun lounaistuulet käynnistävät ensimmäisen kunnon muuttoaallon.