Käytiin 16.3. jo perinteeksi muodostuneella pöllöretkellä Lappeenrannassa itärajan peltoaukeilta. Ilta oli kirkas ja tyyni ja lämpötila nollan tuntumassa. Aloitimme Konnunsuon lintutornista auringon laskettua. Tähtitaivas oli valtavan hyvin näkyvissä ja taivaankannen halkaisi upea tulipallo, joka oli näkynyt myös etelärannikkoa myöten. Normaaliin tähdenlentoon verrattuna tulipallo oli valtavan kirkas, liekehtivä, muutaman sekuntin kestoinen ilmiö.
Konnunsuolta jatkettiin Penttilään rajavyöhykekylttien viereen. Ko. paikalla oli viime vuonna äänessä useampi viirupöllö, sarvipöllö, helmipöllö ja mahdollinen lapinpöllö. Tällä kertaa ainoastaan yksi helmipöllö puputti aktiivisesti metsässä. Hyvä alku reissulle kuitenkin. Seuraavaksi suunnattiin tämän kevään pöllöparatiisia eli Kuurmanpoihjaa kohden. Matkalla pysähdyttiin muutamaan otteeseen ja nähtiin mm. metsäjäniksiä. Yhdellä pysähdyksellä hävisin oluen kun lyötiin autossa vetoa kuuluuko seuraavalla pysähdyksellä huuhkaja. Hetki autosta nousun jälkeen jostain metsän pimeydestä kuului jylhä HUUU.
Kuurmanpohjassa ensimmäiselle pysähdykselle kuului kolme helmipöllö. Kaikkiaan alueella oli ainakin neljä helmipöllö ja jokin niistä kuului käytännössä joka pysähdykselle. Loppumetreillä jälleen rajavyöhykkeen tuntumassa pienen odottelun jälkeen kuului komea viirupöllö huhuilu. Tämän jälkeen viirupöllö toisti useaan kertaan erikoisesti UH-UH-UH -sarjan.
Päätettiin lopuksi vielä kokeilla Joutsenon Haukilahdessa ollutta lehtopöllöä. Tuuli alkoi pikkuhiljaa voimistua ja oikeaa paikkaa ei meinannut löytyä. Lopulta paikka kuitenkin löytyi ja jostain Saimaan suunnasta kuului tasaisella syötöllä lehtopöllön viheltelyä. Lappeenrannassa yritettiin vielä yhtä huuhkajaa paluumatkalla, mutta sitä ei nähty eikä kuultu. Kuitenkin loistava peräti neljän pöllölajin reissu.
21.3. Viikonloppu meni Turussa museoita kierrellen. Vanha luonnontieteellinen museo oli mielenkiintoinen, mutta vielä mielenkiintoisempi näky odotti sen ulkopuolella. Siinä oli pieni ruokinta, jossa hääri viherpeippoja ja tiaisia. Kaiken yli kuului lähikuusesta läpitunkevä sivaltava tiksutus. Samaa ääntä kuului myös muista lähipuista. Emme millään saaneet lintuja näkyviin, mutta lopulta yksi löytyi männystä. Komea nokkavarpunen! Edellisestä havainnosta olikin ehtinyt vierähtää 15 vuotta. Ruokinnalla oli äänistä päätellen myös peippo ja jörripeippo, mutta onnistuin molemmat mähertämään, kun yritin etsiä nokkavarpusta näkösälle. Lintu oli kyllä yllättävän iso ja todella taitava pysymään pois näkyvistä vaikka äänen suunnan kuuli hyvin.
Sunnuntaina käytiin Turun Ruissalossa ihmettelemässä lehtimetsävyöhykkeen kasvillisuutta. Tuuli oli melko kylmä. Nähtiin kuitenkin pari valkoposkihanhea, pari pikkutikkaa ja merikotka. Matkalla pellot olivat jo aivan rutikuivan näköisiä ja ainoastaan yksi metsähanhiparvi ja pari hiirihaukkaa nähtiin. Tämän viikon parhaita havaintoja ovat olleet harmaapäätikka Tuusulan Halosenniemessä ja Jouhisorsa Viikissä. Muutto ei oikein tunnu etenevän huonojen tuulensuuntien takia.
 |
| Pikkutikka Turun Ruissalossa |
 |
| Ruissalossa oli paljon komeita tammia. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti