Pihabongausviikonloppu 2013

Viikonloppuna mentiin Haminaan tarkoituksena osallistua muutaman vuoden tauon jälkeen pihabongaustapahtumaan. Odotukset olivat korkealla kun perjantai-iltana varpuspöllö oli hakenut tiaisen piharuokinnalta.

Lauantain valoisa aika päätettiin käyttää lähiseutujen kiertelyyn ja keskittyä pihalajeihin enemmän sunnuntaina. A:n ja E:n kanssa hurautettiin alkajaisiksi Kotkan Katariinan niemelle, jossa oli tuttuun tapaan paljon lintuja ruokintapaikoilla. Vuodariksi saatiin punarinta, pähkinänakkeli ja järripeippo.

Pähkinänakkeli

Katariinan niemestä ajettiin Langinkoskelle. Siellä vedet tulvivat niin paljon, että keskisaareen ei päässyt, joten lyhyen pysähdyksen saldoksi jäi yksi isokoskelo. Tämän jälkeen suunnattiin Siikakoskelle. Siellä yritettiin intensiivisesti etsiä koskikaraa, mutta joessa oli aika runsaasti vettä ja karat loistivat poissaolollaan. Päätettiin käydä etsimässä läheisessä rantalehdossa nähtyjä valkoselkätikkaa ja pohjantikkaa. Löydettiinkin nopeasti muutama käpytikka ja rummuttelija joka vaikutti valkoselkä-/pikkutikalta. Rummuttelija löytyi helposti ja osoittautui koiras valkoselkätikaksi. Kelokuusesta löydettiin vielä toinen valkoselkätikka, joka oli naaras. Lisäksi nähtiin yksi puukiipijä.

Valkoselkätikka

Siikakoskelta suunnattiin Korkeakoskelle tarkastamaan eräs nokkavarpuspaikka. Nokkavarpusia ei kuitenkaan tällä kertaa löytynyt. Tämän jälkeen pidettiin ruokatauko ja sitten ajettiin Haminan Kirkkojärvelle. Kävelimme jäätyneen järven ruovikossa ja yritimme etsiä viiksitimaleita. Niitä ei kuitenkaan näkynyt, mutta pieni pyrstötiaisparvi sentään nähtiin. Myös yksinäinen isolepinkäinen istui koivunlatvassa.

Isolepinkäinen

Ennen hämärän tuloa käytiin vielä katsomassa läheinen peltoaukea, jossa A oli edellisiltana nähnyt hiiripöllön. Pöllö istuikin hyvin näkyvillä aivan tienvieressä sähkölinjalla. Valitettavasti paikka oli sen verran hankala, että autoa ei voinut pysäyttää kuvaamista varten.

Sunnuntaina käytiin merellä hiihtämässä. Merikotkia ei näkynyt, vain muutamia variksia ja käpylintuja. Pihabongauksessa lajilistalle tuli talitiainen, sinitiainen. keltasirkku, viherpeippo, urpiainen, harakka, varis, naakka, närhi, hippiäinen, peippo, järripeippo, pikkuvarpunen, mustarastas ja varpushaukka.

Urpiainen pihabongauksessa

Kaksi  järripeippoa toi väriä lintumaailmaan

Koiras varpushaukka

Tämä katse sai pikkulinnut vaihtamaan maisemaa

Hiihtoretken minipöllöt

Lauantaina käytiin rapsakassa 25 asteen pakkasessa viemässä muutama talipötkö Elfvikin ruokinnalle. Tiaiset olivat hyvin äänessä, mutta muuten ei ihmeempää näkynyt. Keli oli kuitenkin upea.

Auringonnousu paukkupakkasessa

Iltapäivällä kun pakkanen laski alle kahdenkympin mentiin hiihtämään Oittaalle ja jatkettiin siellä metsässä kulkevaa latua Nuuksion suuntaan. Metsässä oli melko hiljaista, lähinnä muutama palokärki nähtiin.

Viimekerralla valtoimenaan tulvinut purokin oli lähes jäätynyt

Lauantaiiltana kun tultiin elokuvista nähtiin vielä kettu Laajalahdessa. Ensimmäinen talvinen näköhavainto ketusta vaikka jälkiä on jonkin verran näkynyt. Sunnuntaina mentiin hiihtämään Viikin ja Vanhankaupunginlahdelle, jossa aivan täydellisen upeassa kelissä oli paljon muitakin ulkoilijoita.

Näkymä Vanhankaupunginlahden yli Helsingin suuntaan

Kiertelimme hiihtolatuja useamman tunnin ajan ja loppupuolella näimme porukan kiikaroimassa kalliojyrkänteen viereisiä mäntyjä. Yhdessä männyssa nuokkui helmipöllö! Aika käsittämätöntä, että joku oli senkin löytänyt. Ei meinaan ihan heti huomannut vaikka suunnilleen tarkan paikan tiesi.

Nukkuva helmipöllö

Muutaman kerran helmari tarkasteli puolivillaisesti ympäristöään.

Paluumatkalla eräällä ruokinnalla tiaiset, varsinkin hömötiaiset varoittelivat kovasti ja varoittelun syy paljastui kuin piskuinen varpuspöllö oli ottanut ruokinnan tarkkailun kohteekseen.

Varpuspöllön huomaaminen talvisesta metsästä ei ole helppoa

Jos katse voisi tappaa...

Seuraavaks sit toivosmuslistalle vähän isompaa pöllöä, vaikka kyllähän nämäkin kelpas!

Raikasta talvikeliä

Lauantaiaamuna ajettiin bussi-metor yhdistelmällä Herttoniemen metroasemalla, josta lähdettiin kävelemään vanhankaupunginlahtea pohjoiseen. Pakkasta oli yli 10 astetta ja pohjoistuuli nipisteli mukavasti poskia. Vuodariksi löytyi melkein ensimmäisistä rantapuista puukiipijä. Jatkettiin majavakallioiden suuntaan ja kuulosteltiin tikkoja. Käpytikkojen huutelun seasta kuultiin hennompaa koputtelua, jonka kohdetta ei meinattu millään saada näkyviin. Lopulta naputtelija löytyi kaatuneen kuusen oksiston seasta. Tuntomerkkejäkin saatiin katsottua ja naputtelija plajastui pohjantikka koiraaksi! Tikan väritys sulautui melko täydellisesti lumisiin oksiin, mutta keltainen päälaki välillä vilkkui oksien välistä.

Pohjantikka

Tikan jälkeen käveltiin rantapolkuja pitkin Fastholman läpi Mölylan kuusikkoiseen niemeen. Täällä oli tarkoitus etsiskellä reissun pääkohdetta eli lapinpöllöä. Muitakin oli pöllöä etsimässä, mutta sen esiin saaminen tuntui aika hankalalta tiheästä kuusikosta. Ja kuusikko ei ollut mikään ihan pieni. Etsiskelimme pöllöä hyvän aikaa mutta lopulta oli pakko luovuttaa. Nähtiin snetään muutamia käpytikkoja, pari puukiipijää ja jokunen tiainen. Käveltiin vanhankaupunginlahden rantoja Viikin arboretumin ruokintapaikalle, josta sain viimein vuodariksi hömötiaisen. Puhdistamolla viihtynyttä luotokirvistä ei jaksettu mennä katsomaan (kylmä!), joten suunnattiin Gardenian ruokinnalle bongaamaan tundraurpiaista (turbo). Myös bussimme kotiin päin lähtisi samoilta paikoilta. Ruokintapaikalla pyöri parikymmentä urpiaista (urpoja), viherpeippoja, mustarastaita ja tiaisia. Mielestäni yhdellä urpolla oli valkoinen turbomainen yläperä ja yhdelläö toisella turbomaiset hailakat kylkiviivat. Kumpikaan ei mielestän kuitenkaan täysin täsmännyt turboon. Mainittakoon, että turbo olisi elis. Osa paikalla pyörähtäneistä sanoi nähneensdä turbon ja jatkoi tyytyväisinä matkaa, mutta osan meistä mielestä kaikki olivat kuitenkin tavallisia. Voi olla, että määritystaidot eivät vain oikein riittäneet. Tässä vaiheessa alkoi monen tunnin ulkoilun jälkeen olla jo vähän vilakka. Käveltiin bussipysäkkiä kohden kun vastaan tuli yksi lapinpöllöä etsimässä ollut. Hän sanoi, että juuri oli tullut tieto, että pöllö oli löytynyt Fastholmasta eli juuri sieltä mistä olimme tulleet. Hetken aikaa puntaroitiin useamman kilometrin kävelyä, mutta nyt lämmin bussi vei voiton. Sormet alkoi olla kuvaamisesta ja kiikaroinnista sen verrna kohmeessa, että bussikortin kaivaminen lompakosta oli vähän hankalaa. Lapinpöllön kohdalla voinee todeta, että hyvää kannattaa odottaa.

Sunnuntaiaamuna kävin tekemässä pienen kierroksen Elfvikin ympäristössä. Aluksi lintuja tuntui olevan melko vähän liikeellä. Odotetusti kuitenkin pikkukäpylintu ekopinnaskabalistalle.

Pikkukäpylintu

Elfvikin tornilta näkyi jäällä pilkkijöiden seassa lokkeja ja yksinäinen merikotka. Urpiaisparvia tuntui olevan todella paljon liikkeellä. Ruokinnalla oli hiljaista (pari tiaista ja käpytikka). Vanhasta kuusikosta löytyi ekolajiksi puukiipijä ja samalla kuului pikkatikan huuto. Suuntasin kohti rantametsää ja löysin naaraspikkutikan vuodariksi.

Pikkutikka

Päätoin käydä vielä kuusikossa kuulostelemassa metsätiaisia. Jotain rapinaa kuului syvemmältä ja menin hiljakseni äänen suuntaan. Joku tumma hahmo meni puiden välistä... Kauris vai koira? Menin liikkeen suuntaan ja

Metsäkauriiden kurkistus

Metsäkauris

Kauris

Olin epäillyt, että yksi kauriista olisi saattanut menehtyä kun työmatkoilla näkyi välillä vain kahdet jäljet, mutta nyt niitä oli ainakin kolme paikalla. Loppuun vielä pihapihlajan punatulkku. Myös kuurna näkyi pihlajassa kerran viikolla ja kerran tänään. Marjoista ei tosin ole enää mitään jäljellä.

Punatulkku

Lähiretkeilyä Espoossa

2.1.-4.1. Retkeily jäi melko vähiin ja rajoittui lähinnä työ- ja ruokatuntimatkoille. Samalla tuli aloitettua Tringan ekopinnaskabalajien keräily. Laajalahden rantatien varresta löytyi helposti mm. palokärki, varpushaukka, käpytikka, kuusitiainen, hippiäinen, närhi, vihervarpunen, punatulkku ja urpiainen. 2.1. lyhyt visiitti Maarin tornille toi mukavana yllärinä keskellä lahtea verkkoja päivystäneen merikotkan. Ilmeisesti saman merikotkan näin lennossa myös 3.1.

Merikotka tummana möhkäleenä lahden keskellä

Varpushaukka löytyi kyttäämästä koivussa tiaisten varoittelun avulla

3.1. Otaniemen rantamaisemista löytyi myös koiras kanahaukka joka oli viiden variksen jatkuvan häirinnän kohteena.

4.1. Vaikutti jäävän pinnattomaksi. Lähdimme kuitenkin illalla testaamaan Oittaalle E:n uusia suksia. Sää oli +1 astetta, tihkusadetta ja armoton sumu. Nousimme parkkipaikalta autosta ja saman tien kuului jostain rantametsästä selvä lehtopöllön huhuilu. En itsekään uskonut aluksi kuulemaani, mutta pöllö jatkoi aktiivista huhuilua ainakin varttitunnin. Tiesin kyllä, että paikalla oli jo huhuillut loppusyksyllä useana päivänä lehtopöllö, mutta ei olisi uskonut sen huhuilevan noin erikoisella säällä.

Tänään lauantaina päätettiin tehdä pieni bongauskierros tavoitteena nähdä muutamia lähialueella pitempään viihtyneitä lintuvieraita. Aloitimme Olarista, jossa keskellä kaupunkia on jo kuukauden verran hengaillut metsokukko. Se oli ilmeisesti jo kertaalleen viety Nuuksion metsiin, mutta palannut uudestaan samalle paikalle. Metsokukko löytyi helposti mattotelineen päältä kerrostalojen välistä. oli kyllä komean kokoinen lintu. Sitä en van tajunnut miksi, joillain kuvaajilla oli pakkomielle päästä ihan metson lähelle vaikka minun paljon lyhyemmälläkin objektiivilla siitä sai jo loistavia kuvia kauempaakin metsoa häiritsemättä.

Olarin metso

Ukkometso

Lyhyen metson ihailun jälkeen jatkoimme matkaa kohden Eestinmalmia, jossa erään talon ruokinnalla oli pidemmän aikaa viihtynyt mustakaularastas. Mustakaularastas on melko harvinainen Siperiasta aika ajoin Suomeen eksyvä harhailija. Ruokintapaikkaa oli tarkkailemassa parikymmentä henkilöä, mutta syömässä näkyi vain mustarastaita. Pienen odottelun jälkeen mustakaula käväisi pikaisesti vetämässä mahan täyteen tarjolla olleita marjoja. Kameran säädöt eivät valitettavasti olleet ihan kohdallaan ja valotus jäi vähän lyhyeksi, mutta kyllä tuosta kuvasta laji taittuu. Hatun nosto myös ruokintapaikan pitäjälle, joka on antanut luvan tarkkailla lintua aidan takaa! Samalla visiitillä kuultiin ymös Laajalahdesta kateissa olleet taviokuurnat vuodariksi.

Mustakaularastas

Mustakaulabongauksen yhteydessä usealla ihmisellä piippari hälytti Soukan venesatamassa ollutta grönlanninlokkia. Niitä on ollut viime päivinä muutamia Suomessa ja yksi Ämmässuon kaatopaikalla, josta lintu oli nyt siirtynyt helpommin bongattavaan paikkaan merenjäälle. Ajoimme Soukan venesatamaan, koska se oli vain muutaman kilometrin päässä. Paikalla oli jo useita kymmeniä bongareita ja grölis jossain suuressa lokkimassassa kaukana jäällä pilkkijöiden saaliita kyttäämässä. Minulla ei ollut kaukoputkeakaan mukana, kun en ollut ajatellut sitä tällä retkellä tarvitsevani. Yksi lahdella olleista useista (ainakin 4) metikotkasta pölläytti koko lokkimassan lentoon ja grölis niiden mukana kävi kääntymässä läheisen saaren päällä ja siitä ne menivät takaisin jäälle suoraan vasta-aurinkoon, mista sen erottaminen oli täysin mahdotonta. Ehdin nähdä luultavasti oikean linnun lennossa, mutta kiikareilla sen määrittäminen oli mahdotonta. odottelimme hyvän tovin lokkien uutta nousua, mutta kun sitä ei kuulunut jouduimme poistumaan tyhjinkäsin. Kuitenkin mustakaularastaan myötä uusi elis ja muutenkin loistavasti alkanut lintuvuosi!

Gröönlanninlokki vastavalossa

Uusi vuosi, uudet vuodarit

Vuosi 2013 käynnistyi masentavan pimeänä ja märkänä. aamuhämärissä ikkunasta sain ensimmäiset vuodarit ja naakalla oli kunnia olla tämän vuoden eka. 

Naakka

Aamun valjetessa lähdettiin ajelemaan Harjavallasta Euraa kohden, jossa viime viikkoina nähty lähialueen lähes ainoat "järkevät" havainnot. Lauantaina nähtiin isolepinkäinen ja muita mukavia lajeja auton ikkunasta, mutta nyt pellot tuntuivat huutavan tyhjyyttä. Käytiin potentiaaliset isolanttu ja hiiripöllö pellot läpi, mutta sinitiainen oli kutakuinkin ainut löytynyt laji.

Peltoja Harjavalta-Eura välillä

Eurassa suunnattiin suoraan kauniille Ruukinrannan koskille. Täällä olikin jo muutama muukin lintuihminen avaamassa vuotta. Koskikara löytyi kivasti sillan kupeesta. Kaiken kaikkiaan niitä oli paikalla kolme (ja yksi seuraavassa koskessa). Alla muutama suttuinen kuva karoista.

Koskikara

Koskikara

Ruukinrannan kosket

 

Lisää koskea

Karojen jälkeen yritimme etsiä reittiä paikalle, jossa viikko sitten oli ollut kaksi pikku-uikkua. Sopivan katselupaikan löydyttyä joki osoittautui kuitenkin tyhjäksi. Tehtiin pysähdys vielä kolmelle muullekin sillalle, mutta vesilinnut oli muutamaa heinaria lukuunottamatta kateissa. Paikalla oli pari päivää sitten nähty jopa kaakkuri. Jokea kolutessa saatiin listalle muutamia peruslajeja, joista parhaana ehkä varikselta kyytiä saanut varpushaukka.

Paluumatkalla ajettiin vielä Harjavallan padon alapuolisen sulan kupeeseen, jossa nähtiin muutama päivä sitten mm. isokoskelo, kanadanhanhi, punatulkku ja urpiainen. Tällä kertaa sulassa oli muutama vene uistelemassa ja lintuja paikalla ainoastaan yksinäinen varis!

Illan hämärtyessä ajettiin takaisin Espooseen. Matkalta ei oikein tarttunut mitään. Edes korppia ei näkynyt vaikka tulomatkalla niitä oli ainakin 10-20. Alla vielä rakeinen videa koskikarasta. Karat laulavat joskus talvella,koska ne varaavat itselleen talvireviirin. Laulu on hauskaa sirkuttelua, mutta kuuluu videolta valitettavasti aika huonosti.