Lauantaina käytiin rapsakassa 25 asteen pakkasessa viemässä muutama talipötkö Elfvikin ruokinnalle. Tiaiset olivat hyvin äänessä, mutta muuten ei ihmeempää näkynyt. Keli oli kuitenkin upea.
 |
| Auringonnousu paukkupakkasessa |
Iltapäivällä kun pakkanen laski alle kahdenkympin mentiin hiihtämään Oittaalle ja jatkettiin siellä metsässä kulkevaa latua Nuuksion suuntaan. Metsässä oli melko hiljaista, lähinnä muutama palokärki nähtiin.
 |
| Viimekerralla valtoimenaan tulvinut purokin oli lähes jäätynyt |
Lauantaiiltana kun tultiin elokuvista nähtiin vielä kettu Laajalahdessa. Ensimmäinen talvinen näköhavainto ketusta vaikka jälkiä on jonkin verran näkynyt. Sunnuntaina mentiin hiihtämään Viikin ja Vanhankaupunginlahdelle, jossa aivan täydellisen upeassa kelissä oli paljon muitakin ulkoilijoita.
 |
| Näkymä Vanhankaupunginlahden yli Helsingin suuntaan |
Kiertelimme hiihtolatuja useamman tunnin ajan ja loppupuolella näimme porukan kiikaroimassa kalliojyrkänteen viereisiä mäntyjä. Yhdessä männyssa nuokkui helmipöllö! Aika käsittämätöntä, että joku oli senkin löytänyt. Ei meinaan ihan heti huomannut vaikka suunnilleen tarkan paikan tiesi.
 |
| Nukkuva helmipöllö |
 |
| Muutaman kerran helmari tarkasteli puolivillaisesti ympäristöään. |
Paluumatkalla eräällä ruokinnalla tiaiset, varsinkin hömötiaiset varoittelivat kovasti ja varoittelun syy paljastui kuin piskuinen varpuspöllö oli ottanut ruokinnan tarkkailun kohteekseen.
 |
| Varpuspöllön huomaaminen talvisesta metsästä ei ole helppoa |
 |
| Jos katse voisi tappaa... |
Seuraavaks sit toivosmuslistalle vähän isompaa pöllöä, vaikka kyllähän nämäkin kelpas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti