Lauantaiaamuna ajettiin bussi-metor yhdistelmällä Herttoniemen metroasemalla, josta lähdettiin kävelemään vanhankaupunginlahtea pohjoiseen. Pakkasta oli yli 10 astetta ja pohjoistuuli nipisteli mukavasti poskia. Vuodariksi löytyi melkein ensimmäisistä rantapuista puukiipijä. Jatkettiin majavakallioiden suuntaan ja kuulosteltiin tikkoja. Käpytikkojen huutelun seasta kuultiin hennompaa koputtelua, jonka kohdetta ei meinattu millään saada näkyviin. Lopulta naputtelija löytyi kaatuneen kuusen oksiston seasta. Tuntomerkkejäkin saatiin katsottua ja naputtelija plajastui pohjantikka koiraaksi! Tikan väritys sulautui melko täydellisesti lumisiin oksiin, mutta keltainen päälaki välillä vilkkui oksien välistä.
 |
| Pohjantikka |
Tikan jälkeen käveltiin rantapolkuja pitkin Fastholman läpi Mölylan kuusikkoiseen niemeen. Täällä oli tarkoitus etsiskellä reissun pääkohdetta eli lapinpöllöä. Muitakin oli pöllöä etsimässä, mutta sen esiin saaminen tuntui aika hankalalta tiheästä kuusikosta. Ja kuusikko ei ollut mikään ihan pieni. Etsiskelimme pöllöä hyvän aikaa mutta lopulta oli pakko luovuttaa. Nähtiin snetään muutamia käpytikkoja, pari puukiipijää ja jokunen tiainen. Käveltiin vanhankaupunginlahden rantoja Viikin arboretumin ruokintapaikalle, josta sain viimein vuodariksi hömötiaisen. Puhdistamolla viihtynyttä luotokirvistä ei jaksettu mennä katsomaan (kylmä!), joten suunnattiin Gardenian ruokinnalle bongaamaan tundraurpiaista (turbo). Myös bussimme kotiin päin lähtisi samoilta paikoilta. Ruokintapaikalla pyöri parikymmentä urpiaista (urpoja), viherpeippoja, mustarastaita ja tiaisia. Mielestäni yhdellä urpolla oli valkoinen turbomainen yläperä ja yhdelläö toisella turbomaiset hailakat kylkiviivat. Kumpikaan ei mielestän kuitenkaan täysin täsmännyt turboon. Mainittakoon, että turbo olisi elis. Osa paikalla pyörähtäneistä sanoi nähneensdä turbon ja jatkoi tyytyväisinä matkaa, mutta osan meistä mielestä kaikki olivat kuitenkin tavallisia. Voi olla, että määritystaidot eivät vain oikein riittäneet. Tässä vaiheessa alkoi monen tunnin ulkoilun jälkeen olla jo vähän vilakka. Käveltiin bussipysäkkiä kohden kun vastaan tuli yksi lapinpöllöä etsimässä ollut. Hän sanoi, että juuri oli tullut tieto, että pöllö oli löytynyt Fastholmasta eli juuri sieltä mistä olimme tulleet. Hetken aikaa puntaroitiin useamman kilometrin kävelyä, mutta nyt lämmin bussi vei voiton. Sormet alkoi olla kuvaamisesta ja kiikaroinnista sen verrna kohmeessa, että bussikortin kaivaminen lompakosta oli vähän hankalaa. Lapinpöllön kohdalla voinee todeta, että hyvää kannattaa odottaa.
Sunnuntaiaamuna kävin tekemässä pienen kierroksen Elfvikin ympäristössä. Aluksi lintuja tuntui olevan melko vähän liikeellä. Odotetusti kuitenkin pikkukäpylintu ekopinnaskabalistalle.
 |
| Pikkukäpylintu |
Elfvikin tornilta näkyi jäällä pilkkijöiden seassa lokkeja ja yksinäinen merikotka. Urpiaisparvia tuntui olevan todella paljon liikkeellä. Ruokinnalla oli hiljaista (pari tiaista ja käpytikka). Vanhasta kuusikosta löytyi ekolajiksi puukiipijä ja samalla kuului pikkatikan huuto. Suuntasin kohti rantametsää ja löysin naaraspikkutikan vuodariksi.
 |
| Pikkutikka |
Päätoin käydä vielä kuusikossa kuulostelemassa metsätiaisia. Jotain rapinaa kuului syvemmältä ja menin hiljakseni äänen suuntaan. Joku tumma hahmo meni puiden välistä... Kauris vai koira? Menin liikkeen suuntaan ja
 |
| Metsäkauriiden kurkistus |
 |
| Metsäkauris |
 |
| Kauris |
Olin epäillyt, että yksi kauriista olisi saattanut menehtyä kun työmatkoilla näkyi välillä vain kahdet jäljet, mutta nyt niitä oli ainakin kolme paikalla. Loppuun vielä pihapihlajan punatulkku. Myös kuurna näkyi pihlajassa kerran viikolla ja kerran tänään. Marjoista ei tosin ole enää mitään jäljellä.
 |
| Punatulkku |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti