Eliksiä ja pikkurareja

Kuluneena viikolla tein muutamia ilta/aamu retkiä lähinnä akselilla Viikki-Laajalahti. Linturintamalla on pientä vilkastumista ollut nähtävissä, mutta tuntuu, että vuodarikertymä lähti kunnolla rullaamaan vasta tänä viikonloppuna. Alkuviikolla näin yhden Viikin pelloilla pyörineistä kolmesta sepelrastaasta. Myös perus vikloja ja suokukkoja kertyi listalle. Torstaina näin ensimmäiset haarapääskyt.

Pudotuskelit ovat tiputelleet paljon sepelrastaita Etelä-Suomeen

Perjantaina olin jo aamuviiden jälkeen Laajalahdella tavoitteena etsiskellä patotien allikossa perjantaina nähtyä naaras pikkuhuittia. Muitakin etsijöitä oli, mutta yhtä lukuun ottamatta muut lähtivät jo tornille. Tehtävä tuntui aika hankalalta kun sopivaa biotooppia oli paljon ja suurimpaan osaan näkyvyys nollassa. Noin puolisen tuntia käveltyäni huomasin jonkin vilahtavan ruovikossa ja näin voimakkaan keltaiset juovat ruskeassa linnussa. Alkuintuiitio sanoi, että tuossa vilahti jänkäkurppa. Hiippailin ruovikkoläntin toiselle puolelle ja pian sieltä viipotti valtavaa vauhtia jokin pieni otus. Kiikareilla nopea varmistus ja siinhän se pikkuhuitti puikkelehti. Heilautin toisen etsijän paikalle ja aloin kaivaa kameraa esiin. Huitin kuvaaminen oli käytännössä mahdotonta kun se näkyi ruohojen välissä sekuntin murto-osia kerrallaan.

Tarkennus kaisloissa, mutta kyllä tuosta saa jonkinlaisen kuvan tilanteesta. 

Muu porukka juoksi ennätysvauhtia paikalle tornilta asti. Aamupäivän aikana lintu oli välillä näkyvissä ja välillä kateissa ruovikossa.

Siirryin huittipaikalta pian torniin katsomaan mustapyrstökuiria. Kuiri olikin komeasti näkyvillä. Melkein heti jossain taivaalla lensi pikkukuovi ja kuiri taisi lähteä sen matkaan kun hävisi minun huomaamattani lietteeltä. 

Mustapyrstökiuri

Tornissa oli todella kylmä ja itätuuli osui sinne hyvin. Vietin tornissa pari tuntia ja vuodareita tuli tiltaltista ja räystäspääskystä. Kävin paluumatkalla vielä Elfvikillä ja vuodarin sain kaikista kolmesta uunilinnusta: pajulinnusta, sirittäjästä ja tiltaltistä. Lisäksi kivitasku istui parkkipaikan aidalla. 

Maarin rannassa eräästä juurakosta kuului kovaa vikinää ja näin samaan aikaan liikeelle muutaman neliömetrin läntillä ainakin viisi päästäistä. Voi olla että niitä oli paljon enemmänkin. Kohdistin kameran yhdelle juurelle jonka yli päästäiset usein kiitivät ja räpsin randomilla kuvia. Alla muutama onnistuneemmasta päästä:

Luultavasti nämä ovat metsäpäästäisiä vaikka metsäpäästäisen erottaminen idänpäästäisestä lienee näistä kuvista vielä mahdotonta.

Päästäinen

Päästäisen loikka

Illalla päätettiin tehdä retki syksyllä löytämällemme mäyrän pesäpaikalle J:n ja E:n kanssa. Lähdimme liikkeelle noin kuuden aikaan illalla ja kiertelimme uutta reittiä upeassa sekametsässä, jossa vanhat lehtipuut ja nuoremmat havupuut vuorottelivat. Metsässä oli paljon pöllönpönttöjä ja sammalta oli tongittu useissa paikoissa. Seurailimme pientä puronvartta ja J nousi enmmäisenä tuulen alapuolella pienen kummun päälle. J sanoi jotain ja repesi nauramaan. Kömysimme E:n kanssa kummulle ja siinä noin kymmenen metrin päässä edessä seisoi mäyrä! Kello oli noin 19:15 eli oli täysin valoisaa. Kahden ja puolen vuoden määrätietoinen etsintätyö tuotti viimein tulosta ja mäyrä elis oli plakkarissa. Mäyrä ei kohtaamisesta innostunut yhtä paljon. Se pinkaisi kauheaan vauhtiin niin, että karike pöllysi ja juoksi meidät kiertäen kalliolouhikkoon. Sillä lienee siellä jossain joku pesäpaikka. Kohtaaminen oli niin nopea, että kuvaa en ehtinyt ottaa. Jätimme kaverille maapähkinöitä, teimme high fivet ja jatkoimme lehtoa tuntemamme pesäpaikan suuntaan. Tämän mäyrän kohtaismme melko kaukana pesäpaikasta eli lienee toisen klaanin mäyriä. Itsuimme pitkään hyvällä näköalapaikalla ja kuuntelimme metsän ääniä. Kaakkuri kaakatti jossakin, laulurastas lauloi, peukaloinen varoitteli ja rapinaa kuului monista suunnista. Lähestyimme pikkuhiljaa pesäkumpuja ja noin 30-50 metrin päässä näimme kummun laella kaksi valkoista raitanaamaa tuijottamassa meidän suuntaan. Selvästi kaverit eivät meitä nähneet, mutta yrittivät kovasti nuuhkia suuntaamme. Pienempi mäyrä sujahti melko pian pesäkoloon, mutta isompi nuuhki suuntaamme pidempään ennen kuin sekin vetäytyi piiloon. Jätimme kaverit rauhaan ja poistuimme makkaran paistoon.

Kaksi mäyrää tähystää pesäkummullaan. Todellisuudessa oli vielä valoisampi, kuin mitä kuvat antavat ymmärtää.

Jos emme olisi tienneet pesäpaikan sijaintia mäyrien lähestyminen ennen niiden puikahtamista piiloon olisi ollut mahdotonta.