Pyhäjoen luontopolku ja Taivaskeron kierros

24.6. Yöllä oli tullut kovasti vettä ja aamukin alkoi sumuisesti. Käytiin kiertämässä Pallaksen luontotalon näyttely ja kun sää vähän kirkastui päätettiin suunnata Pyhäjoen luontopolulle. Tunturilinnusto oli jo ns. hallussa, joten metsälajit (kuukkeli ja lapintiainen) olivat nyt kiikarissa. Hyttysiä ei ollut metsässäkään ja lintuja ihan mukavasti jokirannoissa äänessä mm. peippoja, järripeippoja, peukaloinen, pyy, vihervarpusia ja pikkukäpylintuja. kävelimme pitkoksia pitkin erästä ryteikköistä joenpätkää kohden, kun sillan alta ilmestyi minkki, joka juoksi muutamia metrejä pitkoksia pitkin meitä vastaan, kääntyi ympäri ja puikahti takaisin sillan alle.

Erämaajärvi kahden kosken välissä

Pikkukäpylintu

Kosteus oli houkuttanut runsaasti sammakoita esiin

Minkin elinpiiriä.

Sammakko

Matkan edetessä kuulin tiaismaista ääntä, joka tuntui tulevan edessä olevasta kelopuusta. Puussa oli useita koloja. Päätimme jäädä odottelemaan puun läheisyyteen ja jo muutaman minuutin kuluttua alarinteestä ilmestyi pieni lintu, joka pujahti koloon ruokkimaan poikasiaan. Lintu oli kuin olikin lapintiainen. Se hävisi uudelle ruoanhakureissulle ja palasi taas muutaman minuutin kuluttua. Emo oli täysin äänetön, mutta poikaset pitivät melkoista mekkalaa.

Lapintiainen pesäkolollaan

Lapintiainen

Jatkoimme matkaa ja saavuimme pienelle suolaikulle. Suon vastareunalta kuului lupaavaa mekkalaa ja toinen tavoitelaji löytyi, kun kuukkeleita pyrähteli kuusissa.

Lakka kukki runsaana soilla

Kuukkeli!

Kuukkeleita oli useampia ja näyttivät tulevan pikkuhiljaa pitkoksia kohden. Odottelimme rauhassa ja kuukkelit tulivat ihan lähelle, pitäen vain muutaman metrin etäisyyden. Kaikkiaan niitä oli ainakin viisi. Lopulta kuukkelit siirtyivät suon toiselle laidalla ja hävisivät metsän hämyyn.

Kuukkeli

Kuukkeli

Kuukkeli

Kuukkeli

Palailimme iloisin mielin autolle ja yllätimme tiellä jolkottaneen poron.

Poron jolkuttelu keskeytyi kun se huomasi meidät

Käväisimme vielä Pallasjärven rannalla. Järvessä uiskenteli punasotka ja käki lensi edestämme.

Käki

Pallasjärvi

Teimme lounasta taas grillikodalla ja lounaan jälkeen lähdimme pidemmälle Taivaskeron kierrokselle. Matkalla näimme muutaman vähissä olleen kapustarinnan, kaksi pulmusta Taivaskeron huipulla, piekanan ja kaukana tuntureiden rinteillä kaarrelleen tunturikihun.

Grillikota

Hetta-Pallasreittiä

Taivaskeron huippua

Taivaskeron huipulta hotelli näkyi laakson pohjalta. Oikealla näkyvän tunturin rinteen pinnassa kierteli tunturikihu

Näkymää länteen, jossa aukeaa soiden ja järvien rikkomaa metsää.

 Tein vielä iltaretken lähimaastoon tavoitteena kuvata lapinmyyriä, joita päivällä vilisteli mm. vanhan hotellin rauniolla. En kuitenkaan myyriä nähnyt, mutta joku kuva tarttui porosta.

Poro

Sadepilviä

23.6. Kilpisjärvi-Pallas

23.6. Oli aika siirtyä aamupalan ja lapinmyyrien ihastelun jälkeen Kilpishallin ja Kilpisjärven luontokeskuksen kautta kohti Pallastuntureita. Matkalla sateli melko kovasti. Pidettiin ensimmäinen pysähdys Iiton palsasuolla, jossa sade taukosi hetkeksi kuin tilauksesta. Käveltiin pitkoksia pitkin suon laitaan ja ihailtiin hetki runsasta linnustoa. Palsasoita sanotaan Lapin linturikkaimmaksi biotyypiksi ja se oli kyllä helppo uskoa. Lintujen ohella myös täällä näkyi lapinmyyriä ja harmaakuvemyyriä. Pikkulinnuista nähtiin mm. keltavästäräkkejä ja sinirinta, kahlaajista liroja ja vesipääsky sekä kruununa suon vastareunan keloon lennähtänyt suopöllö. Valitettavasti tihkusade ja etäisyydet estivat kunnon kuvaamisen. Palsasoiden eirikoisuutena ovat palsakummut joiden sisällä on jäätä, joka ei sula kesälläkään. Palsasoiden syntyminen vaatii vuoden keskilämpötilaksi alle -1 astetta, joten siksi niitä on vain pohjoisimmassa Lapissa. Ilmeisesti viimevuosina palsakummut ovat alkaneet huolestuttavasti sulaa ja romahdella.

Iitonpalsasuo. Oikeassa reunassa yksi palsakummuista

Suopöllö

 Matka jatkui ja kuin "vahingossa" ehdotin evästaukoa Järmän linnoitusalueella, jossa kierrettiin mielenkiintoinen Lapinsodan museo ja sen ympäristössä risteileviä saksalaisten vanhoja taisteluhautoja ja korsuja. Täälläkin vilisteli lapinmyyriä juoksuhautojen louhikoissa.

75 mm panssarintorjuntatykki vartioi Kilpisjärven tietä

Loppumatkasta nähtiin vielä kaksi hiiripöllö samalla sähkötolpalla ja lopulta saavuttiin viime kesältä tuttuun Pallashotelliin. Alkajaisiksi käytiin grillikodalla paistamassa makkarat ja keittämässä perunat ja sitten suunnattiin Palkaskeron kierrokselle, jonka maisemista emme viime vuonna päässeet sumun takia nauttimaan.

Järripeippo

Poroja oli tällä kertaa hotellin ympäristössä vähemmän, mutta muutamia kymmeniä silti lähimaastossa.

Juuri kun pääsimme polun alkuun ja ehdimme kävellä muutaman sata metriä E huomasi yllä kaartelavan linnun. Yllätys oli melkoinen, kun se osoittautui tunturikihuksi! Kilpiksellä ei tärpännyt mutta täällä tärppäsi heti. Kihu liiteli uskomattoman kevyesti siipiään räpäyttämättä, otti korkeutta ja katosi tuntureiden sekaan. Keli oli hieman sumuinen ja autereinen, joten kuvat myös sen mukaisia.

Tunturikihu

Tunturikihu

Palkaskeron huipun tuntumassa yksi kiiruna kukko livisti pakosalle ja huipulla pyöri pulmuspariskunta.

Kiiruna pakenee kulkijoiden edestä

Palkaskeron laki on laakea ja näköaloja ihaillakseen kannattaa huippu kiertää.

Pallastunturiketjua pohjoiseen

Pallashotelli reitin loppupäästä kuvattuna

Pallasjärvi

Myös täällä kasvoi Uuvanaa

22.6. Skibotn ja Saanajärvi

Lahdettiin aamulla ajelemaan Norjan puolelle Skibotn (Suomeksi komea Yykeänperä). Matkaa tuli noin 50 km ja se taitettiin komeassa vuorten ympäröimässä jokilaaksossa. Suomen puolella näkyi yksi isolepinkäinen. Norjan puolella maasto näytti sopivalta peikkojen biotoopilta, mutta niitä ei yrityksestä huolimatta nähty.

Norja

Ajomatkan maisemia

 Perillä ohitettiin Skibotnin kylä ja parkkeerattiin auto Lyngen vuonon rantaan. Nähtiin haahkoja, koskeloita ja perus lokkeja, mutta muuten linnuston puolesta oli melko hiljaista.

Vuoria

Maisemia

Rantaa

Näkymä vuonon pohjukkaan

Haahkoja

Paluumatkalla pysähdyttiin Helligskogenissa, jossa on upea vuorilta ryöppyävä vesiputous. Kävelimme tieltä epämääräisiä polkuja pitkin putouksen rantaan. Kaiken kaikkiaan putous koostui useasta osasta, joten yhteen kuvaan ei koko kokonaisuutta saanut. Putouksen liepeillä oli runsaasti hirven jälkiä. Paluumatkan erikoisuus oli keskellä metsää löytynyt ruostunut hyvin vanha auto, jossa oli suuret lokasuojat yms. Liekkö saksalaisten 1944 hylkäämää kalustoa, jota alueella on runsaasti.

Helligkogenin putous

Helligskogenin putous

Isokissankäpälä

Lapinorvokki

Pidettiin läheisen joen rannassa evästauko, koska paikka oli upea ja keittimellekin löytyi sopiva tasainen kivi.

Upeita taimenjokia

Kenttälounaan valmistus

Suomen puolella syötiin erinomainen lounas retkeilykeskuksessa ja päätettiin sen jälkeen valita iltalenkiksi noin 4 kilometrin patikointi Saanan taakse Saanajärvelle. Tälläkin kertaa oli tunturikihu mielessä, koska sopivaa maastoa tuollakin suunnalla tuntui olevan. Lintuja näkyi kuitenkin vähän ja kihut loistivat poissaolollaan. Kivitaskuja, sinirintoja, niittykirvisiä, käki, korppi yms kuitenkin nähtiin.

Soistunutta tunturikoivikkoa

Saanan eteläjyrkänne

Avotunturin puroja ja lampia

Tunturikihuja ei näy

Polku nousee taustalla näkyvältä Kilpisjärveltä

Saanajärvi löytyi ja se olikin vielä osaksi jäässä. Kuvan puro tulvi niin kovasti, että kenkiä kastelematta ei olisi päässyt ylitse vaikka reitti oli siihen merkitty. 

Tälle päivälle ei uusia lintuhavaintoja kertynyt, mutta jälleen onnistunut päivä. Oli mielenkiintoista kahlata paahteisessa T-paitakelissä välillä metrisessä hangessa ja katsoa jäälauttojen ajelehtimista joissa. Alempana tunturikoivuvyöhykkeellä oli todella lämmintä ja litrainen vesipullo tuli tarpeeseen.