12.7.-15.7 Norrut längre fram vi drar!

Aloitimme pohjoisen matkan valietappina Harjavalta. Matkalta mainittavimmat havainnot olivat hemppo ja pikkulepinkäinen. 13.7 käytiin Yyterin lietteillä melkoisen helteisessä ja paarmojen täyteisessä kelissä. Lisäksi joku lenkkeili lietteille ja joku juoksutti kahta isoa koiraa vapaana, joten lintuja oli aika vähän näkyvissä. Parhaina havaintoina suosirriparvi ja ristisorsat. Muutoin näkyvissä oli perusrantalinnustoa. Vanhojen kahlaajien päämuutto lienee käynnissä kunnolla vasta parin viikon kuluttua.

Yyterin rantamaisemia

 Jätin jalkapallon mm-finaalin katsomisen varsinaisen peliajan jälkeen, koska aamulla oli herätys 6:00 ja samoin tein matkaan lähtö. Ajettiin melkein yhtä putkea Vaasan ohi Oravaisiin asti ja siitä Kokkolaan, jossa pidettiin ruokatauko. Tutustuttiin Kokkolan vanhaan kaupunkiin ja käytiin katsomassa Oolanninsodan aikaista englantilaisilta kaapattua sotasaalista.

Kokkolalaisten sotasaaliiksi oli jäänyt vene, jonka avulla englantilaiset olivat yrittäneet tulla polttamaan laivoja satamassa.

Ennen kuin jatkettiin matkaa pohjoiseen käytiin vielä pitkälle merelle työntyvällä Trullevin niemelle, jonka päässä oli pieni lintutorni. Meri oli linnuista lähes tyhjä, jos muutamaa merimetsoa ja isokoskeloa ei lasketa.

Näkymää Trullevin niemeltä.

 Lopulta noin 17:30 kurvattiin Limingan luontotuvan pihaan ja kirjauduttiin huoneeseen. Ehdimme tutustua hienoon Liminganlahden luonnosta kertovaan näyttelyyn noin puoli tuntia ennen sen sulkeutumista.

Limingassa opasteet olivat kunnossa ja lamputkin muotoiltu linnun pääksi/lentäväksi linnuksi riippuen miten katsoo.

Kultasirkku on hävinnyt Limingan luonnosta, mutta huoneemme oli nimetty sen mukaan.

Limingan luontotupa ja hotelli kuvattuna rannan suunnasta.

 Kävelimme hotellilta muutaman sata metriä uudistetulle Virkkulan tornille, josta aukeaa upea näkymä Liminganlahdelle, ruovikoihin, pelloille ja rantaniityille, joita suuri lammaslauma piti avoimena. Tornin alin kerros toimi suurena piilokojuna, josta ikkunat aukenivat joka suuntaan.

Virkkulan torni

Näkymää Virkkulan tornilta.

Tornin vierellä piipahti sitruunavästäräkki ja kahlaajia oli lahdella valtavasti. Suurin osa liroja, mutta myös runsaasti mustavikloja, suokukkoja, valkovikloja ja taivaanvuohia. Kova ukkosrintama kuitenkin lähestyi ja ehdimme olla tornissa vain vartin verran. Viime hetkillä löysin nuoren mustapyrstökuirin mustaviklo porukasta. Pidimme sadetta pari tuntia ja menimme uudelleen torniin. Paikalla viihtynyttä arosuohaukkaa emme nähneet, mutta ruskiksia oli runsaasti ja kalasääski sekä merikotkakin nähtiin. Lahti oli täynnä sorsia mm. jouhisorsia ja lapasorsia ja kahlaajien haravoinnissa meni hetki jos toinenkin ilman erikoisempia löydöksiä. Sateen jälkeinen sumu haittasi vähän näkyvyyttä. Paikalla oli muutamia muitakin lintuihmisiä ja jossain vaiheessa huomio kiinnittyi erikoiseen tiiraan. Paikalla oli nähty hietatiira ja tämä täytti joitain tuntomerkkejä, mutta jokin ei natsannut. Lintu näytti kookkaalta, lyhytpyrstöiseltä ja tummanokkaiselta. Se teki muutamia syöksysukelluksia lennosta ja välillä poimi jotain pinnasta suoraan lennossa. Nokka ei kuitenkaan näyttänyt riittävän paksulta. Vaikka saimme katsella lintua pitkän tovin ei sitä saatu sumusta johtuen varmuudella määritettyä. Aamulla käytiin vielä lyhyesti tornissa, mutta sumuinen keli sai nopeasti jatkamaan matkaa.

Aamulla merenpinta oli noussut ja sumussa havainnointi oli vaikeaa.

 Pidettiin lyhyt pysähdys meren rannalla Oulun ja Kemin välillä, mutta keli oli edelleen sumuinen ja näkyvyys heikkoa. Torniossa poikkesimme Haparandan puolella ostamassa lisää ruokatarvikkeita ja toistamiseen Övertorneossa. 

Lappiin asti päästiin

 Pidempi kahvitauko pidettiin Aavasaksassa, jonka näköalavaaralle kapusimme. Sieltä aukesi hienoja näkymiä Torniajokilaaksoon. Kelikin kirkastui kun merisumut jäivät taakse. Tilhi helkytteli vuodariksi kuusikkorinteillä ja muutama tiainen kuultiin, mutta ne jäivät määrittämättä.

Näkymää Aavasksassa

Torniojokilaaksoa

Korkeusvaihtelut alkavat kasvaa tasaisen rannikon jälkeen.

Alhaalta rinteestä kuului erikoista nau'untaa, joka jäi määrittämättä. Myöhemmin se paljastui kuukkelin ääneksi.

 Jatkoimme matkaa reittiä Pello-Kolari-Muonio. Jossakin Kolarin paikkeilla nähtiin muutamia poroja ja kolme kuukkelia lensi aivan auton editse, joista sain vihdoin kauan odotetun eliksen! Nähtiin myös muutamia tilhiä tien sivussa. Sää muuttui kuitenkin sateisemmaksi ja ennen Muoniota jouduimme odottamaan tiensivussa jonkin aikaa kun rankka sade sai tien todella tulvimaan.

Sadepilvet painostivat loppumatkaa.

Muoniosta suunnattiin pienemmälle tielle kohden Pallas-Ylläs-tunturin kansallispuistoa. Pikkuhiljaa tie nousi korkeammalle ja ohitimme Olostunturin läheltä ja näimme komean Jerisjärven. Lopulta saavuimme Pallashotelille ilta kuuden aikaan. Hotellin takaa aukenivat upeasti lähitunturit ja toisella puolelle rinnemetsä kynttiläkuusineen kapusi hotellin vierelle.  Hotellin pihalla kökötti useampi kymmentä poroa. Pihalla oli myös paloauto, koska jokin palohälytin oli lauennut ja jouduimme odottelemaan hetken huoneen saantia. Hotellin kattorakenteissa näkyi paljon pesiviä räystäspääskyjä ja urpiasia hyöri pikkukoivuissa kun purimme tavaroita autosta.

Porotokka päätti tallustella kymmenisen minuuttia tietä pitkin välittämättä autoista tuon taivaallista.