Viimeinen kokonainen päivä Pallaksella oli edellisiä kirkkaampi. Taivaskeron ja lähihuiput olivat kuitenkin edelleen sumussa. Päätimme kuitenkin lähteä kapuamaan rinteitä ainakin pilvirajaan asti.
 |
| Aurinko puhkoi pilvipeitettä ja Palkaskeron huippu näkyi jo kokonaisuudessaan. |
 |
| Reissun ainut sisilisko kurkisteli pitkosten alla. Eläimistä reissulla näimme myös muutaman sammakon, metsäjäniksen ja oravan. |
 |
| Urpiainen oli alkumatkalla Vatikurun varren niityllä. |
 |
| Laukukeron ja Taivaskeron huiput olivat yhä pilvessä, mutta niiden välinen satula oli jo näkyvissä. |
 |
| Reitti lähti nousemaan Pyhäkeron rinnettä pitkin ja alkumatka oli hyvin merkitty, koska reitti on osa 55 km pituista Hetta-Pallas vaellusreittiä. |
 |
| Poroja vastapäisellä rinteellä |
Pyhäkeron rinteillä tiheähkö pilvi tuli vastaan ja päätimme jäädä odottelemaan sen ohimenoa. Samalla huomasimme reissun neljännen kiirunan, joka pakeni nopeasti louhikkoon.
 |
| Kiiruna |
 |
| Kiiruna pakenemassa kivien taakse |
 |
| Alempana kosteilla painanteilla kasvoi tupas/luhta/töppövillaa. |
 |
| Myös muutamia Maariankämmekoitä löytyi |
 |
| Ruohokanukka oli tunturien runsain kukka |
Pilvi meni nopeasti ohi ja pääsimme kapuamaan Pyhäkeron ja Taivaskeron väliseen "satulaan", joka oli laaja tasainen alue kahden tunturihuipun välissä. Siellä taivaalta kuului rullaavaa ääntä kun reissun ensimmäinen keräkurmitsa lensi ylitsemme. Se hävisi kuitenkin nopeasti pilvenriekaleisiin, emmekä päässeet sitä kuvaamaan. Lintu näytti lennossa lyhyt kroppaiselta ja pitkäsiipiseltä.
 |
| Tässä kohtaa nähtiin keräkurmitsa. Pilvet väistyivät ja Taivaskeron huippu oli näkyvissä. |
 |
| Valkoinen poro Taivaskeron huipulla näytti melkein lumivuohelta. |
 |
| Poro huipulla |
Lopulta pääsimme huipulle asti. Paikalla on sytytetty Helsingin olympialaisten toinen tuli ja tapauksen muistolaatta oli korkeimmalla kohdalla. Taivaskeron huippu on Suomen korkein kohta, jos käsivarren suur-tuntureita ei oteta huomioon. Samalla kun ihailimme maisemia lupaava pikkulintuporukka pyrähti kivikossa. Kiikareilla linnut sai varmistettua pulmusiksi, jotka ovat Pallas-Ylläs-tunturin kansallispuiston tunnuslintuja.
 |
| Olympiatulen muistolaatta |
 |
| Komea pulmuskoiras |
 |
| Naaraspukuinen pulmunen |
 |
| Pallashotelli Taivaskeron huipulta nähtynä |
 |
| Näkymää etelään |
 |
| Reitti jatkui Taivaskerolta Laukukeroa kohden |
 |
| Pieni sadepilvi pyyhkäisi Taivaskeron huipun juuri kun pääsimme sieltä pois. |
 |
| Laukukerolla istuskelimme ja ihailimme länteen avautuvia maisemia. |
Laukukerolla pidimme taukoa ja yksinäinen korppi kieppui tunturinrinteellä. Ihmettelimme korpin touhuka kun yllättäen samalta suunnalta pyyhälsi piekana tasaisesti huudellen. Piekana suuntasi määräteitoisesti Jerisjärven suunnalle. Piekana oli reissun ainut "myyränpurija" eli myyräkannat lienevät alueella heikot.
 |
| Piekanan ohilento |
Jatkoimme matkaan noin satametriä, kun huomasimme neljä ilmassa kieppuvaa lintua. Kolme ensimmäistä olivat korppeja, mutta yllätys oli melkoinen kun neljäs osoittautui nuoreksi maakotkaksi. Kotka teki muutaman rundin ja liukui sitten tunturin rinteen taa.
 |
| Nuoren maakotkan valkoiset siipilaikut olivat hyvin näkyvillä. |
 |
| Alempana metsänrajassa onnistuin vielä kuvaamaan tilhenkin. |
 |
| Pajuja (tunturipaju) kasvoi metsänrajan yläpuolella. |
 |
| Jokin erikoinen marja, ehkä riekonmarja? |
 |
| Tunturirinteen kasvistoa |
 |
| Tällainen lintunuorukainen löytyi vielä viimeisenä iltana lähimaastosta. Nopeasti tuo mieleen pensastaskun, mutta pitänee tarkistaa jossain välissä vähän tarkemmin. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti